Ei tule ikävä.
Vihaan teitä sydämeni pohjasta. Tai ainakin niin paljon kuin aikuinen mies voi jääkiekkoseuraa vihata.
Olen itse ”etäfani”, suosikkiseuran kotipeliin matkaa tulee vajaa sata kilometriä. Liian pitkä matka kausikorttilaiseksi. Aivan liian pitkä matka pikkupojan mennä peliin itsekseen.
Ensimmäinen virallinen livenä nähty SM-liigamatsi oli minulle 24.1.1993 Jokerit – Tappara, 0-1. Sindel piti nollat, se oli silloin tärkeintä. Aikanaan oli SM-liigassa noloa jäädä nollille. Nykypäivänähän se on tuiki tavallista.
Tuo 90-luvun alkupuoli oli minulle jääkiekkoilullisesti erittäin hirveää aikaa. Tappara oli sysipaska ja jääkiekon seuraaminen oli ”elämää suurempaa”. Nykyään tajuaa, että aina tulee uusi kausi. Jokerit olivat yhdessä TPS:n kanssa tuon ajan suuret ja kauniit. Jumalauta, että vihasin niitä seuroja. Tai oikeastaan en. Siis molempia.
TPS oli ärsyttävä ja aiheutti kateellisuutta, koska menestyi niin hyvin. Jokerit oli pelkästään ärsyttävä. Harry Harkimo on pakosti pääsyy tähän.
Harkimon lausahdus TPS:stä joskus 1990-luvulla Jursin kulta-aikaan ( suurin piirtein näin se meni ) ”TPS on väritön joukkue. Neljä kenttää nobodyja luistelee tuhatta ja sataa ympäri kenttää. Meillä on sentään tähtiä”. Siis mitä …tua? Millä pokalla Hjallis tämänkin sanoi? Kyse on kuitenkin seurasta ja valmentajasta, jonka ”akatemiasta” nousi tukuttain pelaajia, ensin Suomen, osa jopa maailman eliittiin. TPS nosti koko Suomen jääkiekon tasoa 1990-luvulla, Jokerit toi öykkärimäisen rahan kuvioihin mukaan. Siinä oli se tolkuton ero näiden seurojen kesken.
Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on Jokereiden mainokset. Tässä olen toki kuulopuheen varassa, en itse kyseisiä mainoksia ole nähnyt. Lähde, aikuinen jokerifani. ”Hjallis tässä terve! Tein vähän hankintoja” Sitten seurasi nimilista. Kyseessä oli kausikorttimyyntimainos. Luonnollisesti raha puhui. Todella hyvää PR:ää suomalaiselle jääkiekkojoukkuelle.
Tapparaa kadehdittiin ja vihattiin 1980-luvulla menestyksen myötä. 1990-luvulla se sai jopa sääliä paskuudessaan entisiltä vihaajiltaan. Tämän päivän TPS on kulkenut aika tarkkaan Tapparan askeleet. TPS on minulle silti jääkiekkoseurana upea ja arvostettava, Jokerit on kuonaa.
Minusta on hirveää, että perinteinen jääkiekkojoukkue voidaan ostaa ja tehdä sille mitä huvittaa, kuten tuhota perinteet. Mitä jää sille kovalle jokerifanille käteen, joka laskeskelee mestaruuksien määrää, muistelee kovia finaalivääntöjä tai SM-liigaan nousua? Ei mitään.
Kuinka voi saada mielenkiintoa sarjaan, jossa mikään ei maistu miltään? Mikään ei ole tuttua, jo hiekkalaatikkoajoilta väittelyä herättänyttä, kuten kotoinen SM-liiga.
Voisiko kukaan fani olla tyytyväinen, jos hänen kannattamansa jalkapalloseura lähtisi pelaamaan Brasilian tai Argentiinan pääsarjaan? Taso sarjoissa pomminvarmasti on hyvä, mutta mitä konkretiaa täydellisen tuntematon sarja voi fanille antaa?
Todella karmeaa, että faneille voidaan tehdä tällainen temppu. Onneksi seura oli Hjalliksen Jokerit eikä mikään muu.