Jahas. 'Kanadalaistoimittajasta' on siirrytty evoluutiossa nextille levelille, eli 'Kanadassa asuvaan lähisukulaiseen'. Ainakin ex-urheiluankkuri Toni Immosen mukaan.
#tiedoksi : Kanadassa asuva lähisukulaiseni sanoi, ettei KUKAAN kaupungilla tai toimistolla ole puhunut olympialaisten jääkiekosta mitään turnauksen aikana. #noNHL #nokiinnostus
Näin suomalaisnäkökulmasta, jos on jo useampien kisojen penkkiurheiluveteraani, vaikea tarttua johonkin mistä erityisesti syttyis. Tai jota kohti jännitys tiivistyisi. Siis lätkän osalta. Mistä pelataan? Mitä on saavutettu jos voitetaan? Mitä on menetetty jos hävitään?
Alkukisoissa sytyin naisleijonille, mutta pronssipeliä en erityisesti ympyröinyt kalenterissa. Tää on niin tuttu kaava jo 20 vuoden ajalta: P-A vastaan kunnolla kuokkaan ja sitten louhitaan se himmein.
Tosin, tällä kertaa ehkä kohtuutonta ajatella noin, koska silmämääräisesti naisleijonat on mennyt eteenpäin ja pelaa hyvää lätkää. Koko naiskiekko on mennyt. Venäjä, Sveitsi, Ruotsi, Korea. Luistelu, fysiikka, kiekonkäsittely, taitotaso, taktinen kypsyys. Pelataan parasta naislätkää mitä koskaan.
Hieno tarina, onnistunut projekti. Voitettu Olympiamitali. Välilä. Eteenpäin on menty. Mutta dramaturgiallisesti aika tuttu, ennalta-arvattavissa oleva kaava.