Kieli ajattelun ja hahmottamisen välineenä

[Snakster]

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Hannu Raittila kirjoitti asiasta, joka on itsellänikin käynyt välillä mielessä. Eli millä tavalla ihmisen äidinkieli ja eri kielien rakenteelliset erot vaikuttavat yksilön tapaan hahmottaa ja kokea maailmaa. Asiahan on sillä tavalla selvä, että ajattelu on nykyihmisellä pitkälti kielellinen ja kielen rakenteisiin perustuva prosessi. Näinpä ollen on selvää, että täysin erilaisia kieliä puhuvien ajattelu- ja hahmottamismallit saattavat poiketa hyvinkin paljon toisistaan.

Hannu Raittila kertoo asiaa oikein tutkitunkin mm. tutkimalla suomalaisia ja ruotsalaisi jääkiekkoselostuksia. Suomalaiset näkevät tutkimuksen mukaan pelin synteettisenä kokonaisuutena, jossa pääpaino on ketjukoostumuksilla ja muilla rakenteellisilla seikoilla, kun taas ruotsalainen indoeurooppalaisen kielen edustajana keskittyy kiekon ja yksittäisen pelaajan liikkeeseen sekä asioiden keskinäisiin suhteisiin kentän aika-avaruudessa. Raittila ottaa esiin myös viime kevään Ruotsi-tappioon liittyviä seikkoja tässä valossa.

Jääkiekko on tietysti vain (pieni) osa ihmisen ajattelutoimintaa, mutta on mielenkiintoista, että kuinka eri tavalla siinäkin valossa hahmotamme asioita kielemme struktuurin mukaisesti.

 

[Huerzo]

Eikös joku viisas 1900-luvun alkupuolella todennut, että kieli tavallaan rajaa sen osan maailmasta, jota voimme ajatella. Snakster tietänee alan opiskelijana(?) paremmin tämän hepun nimen.

Afrikassa on laajoja alueita, joilla satiiri ja ironia on tuntematon ilmaisun väline. Siellä hirteinen huumori ei tuota kuin liudan vihamiehiä. Omasta näkökulmastani on tietenkin outoa, etteivät ihmiset ajattele samoilla "työkaluilla", vaan kulttuuri vaikuttaa siihen, kuinka voimme kirjoittaa ja keskustella. Tosin olen joskus havaitsevinani, että myös JA:n porukasta löytyy väkeä, joille kyseiset ilmaisumuodot ovat hieman heikossa kantimissa. Joten ehkäpä asiaan vaikuttavat myös muut tekijät...Kiitokset vaan sille esi-isälle, joka keksi huumorin: on mahtanut olla hemmolla tylsää, kun on ensin yksin naureskellut pikkukalle-vitseilleen muiden raapiessa karvaista päätään.

Kiekkoilun seurantaan ei kielitutkimusta osaa ensimmäisenä yhdistää. Olisi kiva kuulla Hannu Raittilan kanta Vladimir Jursinovin kiekkonäkemyksestä: mieshän käytti pääasiassa legendaarisia sanoja "jalat, jalat" ja homma toimi. Raittilan tutkimusta on kai tulkittava niin, että suomalaisten joukkueiden on otettava käyttöön kielikylpyjä, jotta pelisilmä paranisi ja monipuolistuisi.

Snakster, voisiko tuon kielirakennehomman kääntää myös niin päin, että mitä useampia kieliä taitaa, sitä monipuolisempaa ajattelu on? Esimerkiksi kaksikieliset olisivat jotenkin "parempia" kuin yksikieliset?

 

[Snakster]

Viestin lähetti Huerzo

Snakster, voisiko tuon kielirakennehomman kääntää myös niin päin, että mitä useampia kieliä taitaa, sitä monipuolisempaa ajattelu on? Esimerkiksi kaksikieliset olisivat jotenkin "parempia" kuin yksikieliset?

Korjataan nyt ensin se, että en suinkaan ole alan opiskelija enkä ole muutenkaan tuota alaa lukenut. Kunhan muuten ole ollut tuostakin asiasta kiinnostunut.

Lisäksi Raittilahan ei ole itse tuota asiaa tutkinut, mutta monialaisena ajattelijana on tullut perehtyneeksi tuohonkin asiaan.

Tuota kaksikielisyys asiaa olen taas tullut pohtineeksi sitäkin kautta, että vaimoni kanssa puhumme hänen äidinkieltään, mikä aiheuttaa totta kai joskus jonkin verran turhautumista ja väärin ymmärtämisen mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea lievää kyvyttömyyttä ilmaista kaikkia monimutkaisia ajatuksia, joita päässäni suomeksi pyörii. Lapsesta tulee kaksikielinen ja -kulttuurinen. Jännä nähdä millä tavalla tämä sitten tulee vaikuttamaan.

 

[pedro]

Viestin lähetti Huerzo
Eikös joku viisas 1900-luvun alkupuolella todennut, että kieli tavallaan rajaa sen osan maailmasta, jota voimme ajatella. Snakster tietänee alan opiskelijana(?) paremmin tämän hepun nimen.

Uskaltaudun kommentoimaan tuota, vaikken Snakster olekaan: viitannet Ludwig Wittgensteiniin ja erityisesti teokseen "Tractacus Logico-Philosophicus", joka kait voidaan vain lievää väkivaltaa käyttäen tiivistää suurin piirtein:

1. Maailmaa on kaikki se, mikä on niin kuin se on (kirjan lause 1.) ja
2. Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava (lause 7.).

 

[Milhouse Nixon]

Olikos se nyt Jung joka esitteli tiedostamisen kellon. Keskipäivästä myötäpäivään +3 tuntia: ajattelu, intuitio, tunne ja sensaatio. Ihan mielenkiintoinen selitysmalli, jonka perusteella sitten lokeroitiin ihmistyyppejä. Mielenkiintoista on se, miten paljon ajattelu painottuu näistä kaikista ja minkälaiset kahleet ja toisaalta mahdollisuudet kielirelativismi sitten antaa. Nopeasti ajateltuna mielestäni se, että jossain päin Afrikkaa vedetään hernettä nenään ironiasta ei kyllä johdu kielen puutteista vaan itse ajattelun puutteesta. (toivottavasti ei ollut kehäpäätelmä)

ps. Hyvää settiä taas äijät.

 

[Hielo]

Viestin lähetti Huerzo
Snakster, voisiko tuon kielirakennehomman kääntää myös niin päin, että mitä useampia kieliä taitaa, sitä monipuolisempaa ajattelu on? Esimerkiksi kaksikieliset olisivat jotenkin "parempia" kuin yksikieliset?

Oma alan ja termistön tuntemus on likipitäen nollatasoa, mutta muistan kuulleeni, että nämä ns. väkisin opetellut kielet tallentuvat päänuppiin hieman eri tavalla kuin tuo ensimmäinen opittu kieli. Ilmeisesti useampikielisenä kasvanut poikkeaa myös tavallisesta kieliä päntänneestä lajitoveristaan.

 

[dana77]

Muistan psykologian kirjasta kertomuksen, jossa joku luonnonkansan edustaja ei pystynyt abstraktiin ilmaisuun, eli hänelle oli mahdotonta sanoa jotain mikä ei ollut totta, vain siksi koska asia ei ollut niin.

 

[finnjewel]

Viestin lähetti Huerzo

Afrikassa on laajoja alueita, joilla satiiri ja ironia on tuntematon ilmaisun väline. Siellä hirteinen huumori ei tuota kuin liudan vihamiehiä.

Tällainen ilmiö esiintyy sangen laajoilla alueilla myös Internetissä.

 

[Huerzo]

Viestin lähetti pedro
Uskaltaudun kommentoimaan tuota, vaikken Snakster olekaan: viitannet Ludwig Wittgensteiniin ja erityisesti teokseen "Tractacus Logico-Philosophicus"

Eipä ollut tuo mies. Asia jäi vaivaamaan, ja lopulta päädyin siihen tulokseen, että miehen on täytynyt olla Ferdinand de Saussure. Vaan eipä äijä ollut ranskalainen, vaan sveitsiläinen. Niin se nimi voi pettää. En löytänyt sitä versiota, jota etsin, mutta aika lailla samanlaisen viittauksen kuitenkin:
"Absoluuttista totuutta on mahdotonta ilmaista kirjoitetuin sanoin, sillä kuten semiotiikan oppi-isä Ferdinand de Saussure sanoo, sanoja ei voi erottaa merkityksistään, ja merkitykset vaihtelevat eri kulttuurien, yhteisöjen ja yksilöidenkin välillä."

Luin miehestä alun perin Osmo A. Wiion Tieteen Maailmasta-palstalta Tekniikan Maailma-lehdessä. Lisään dana77:n aloittamaan Hämmästytä Anoppiasi-knoppitietokisaan seuraavan: Uudessa Guineassa puhutussa danin kielessä on vain värit ”mili” ja ”mola”. Siellä on naisilla vaatekaupassa käynti paljon helpompaa kuin Suomessa...

 

[eh]

Vielä tuosta äidinkiel(t)en ja vieraiden kielten erosta: minä huomaan tiettyjen aihepiirien kohdalla ajattelevani englanniksi, mutta silti ajattelutapani pohjautuu niissäkin aihepiireissä pääasiassa suomeen.

Suurin syy kielen tilasta huolehtimiseen ja kielellisestä rappiosta huolestumiseen onkin juuri ajattelun ja kielen välinen suhde: jos ei osaa ilmaista itseään suomeksi, vaikka ajattelee suomeksi, on väkisinkin jonkin sortin kielipuoli.

En tiedä ymmärsikö tuosta kukaan mitään, kun en oikein itsekään ymmärtänyt. Vaikka semiotiikka ja kielitiede aihepiireinä kovasti kiinnostavatkin, en tiedä näistä asioista juuri mitään.

 

[Timbit]

Viestin lähetti Huerzo
Afrikassa on laajoja alueita, joilla satiiri ja ironia on tuntematon ilmaisun väline.

Leffassa nimeltä Amistad oli jokin tilanne, jossa orjiksi myytävinä olevat ihmiset eivät voineet käsittää jotain asiaa, jota heille yritettiin selittää. Olisiko ollut niin, että heille oli luvattu jotain, jota ei pidetty. Heille selitettiin, että lupaus pidettiin vain tavallaan. Heidän mielestään lupaus joko pidetään tai sitten ei, ja mitään välimuotoja ei ole. Voi olla, että kysymys ei ollut lupauksesta, mutta se ei muuta asian perusajatusta: heille oli vain kaksi vaihtoehtoa "kyllä" ja "ei", kun taas länsimaalaisille oli iso harmaa alue siinä välissä.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti Huerzo
"Absoluuttista totuutta on mahdotonta ilmaista kirjoitetuin sanoin, sillä kuten semiotiikan oppi-isä Ferdinand de Saussure sanoo, sanoja ei voi erottaa merkityksistään, ja merkitykset vaihtelevat eri kulttuurien, yhteisöjen ja yksilöidenkin välillä."

Tässä onkin asian ydin, kun tuohon lisätään vielä se seikka, että kieltä ei puolestaan voida irroittaa siitä kulttuurista, jossa sitä puhutaan. Koska nämä kaksi ovat erottamattomasti nivoutuneet toisiinsa, on vaikeaa sanoa, muokkaako esim. jääkiekko-ottelun analyysia enemmänkin itse kieli, vaiko siihen liittyvä kulttuuri. Kun uutta kieltä opettelee, siinä ei opi pelkästään uutta kieltä vaan myös uuden kulttuurin ajattelutavan. Ja moniko kaksikielinen ihminen ei tiedä yhtään mitään oppimansa kielen kulttuurista?

Tuo ketjun alussa mainittu tutkimus voitaisiin suorittaa siten, että vertailtaisiin suomenruotsalaisten analyysityyliä riikinruotsalaisten vastaaviin, ja etsittäisiin eroja. Jos kävisi ilmi, että suomenruotsalaiset analysoivat enemmänkin suomalaiseen tyyliin ruotsin kielelläkin, kieli ei voisi olla se merkittävin eron selittäjä.

 

[Twite]

Viestin lähetti Snakster
kyvyttömyyttä ilmaista kaikkia monimutkaisia ajatuksia, joita päässäni suomeksi pyörii.

Pillu, olut, jääkiekko?

Niin, vakavasti ottaen itsekin kaksikielisessä perheessä eläen ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat. Tämän keskusteluketjun aihe on sinällään hyvin kiinnostava. Täytyneepä pölliä Hesari naapurin postilaatikosta ja tutkia asiaa. Äkkiä maalaisjärjellä ajateltuna pakkohan kielen on vaikuttaa siihen millä tavalla ajatukset toimivat.

Olisikohan tuossa yksi parhaista selityksistä siihen että miksi edes vähän pitävät paikkansa sellaiset stereotypiat että 'suomalaiset ovat xxx' ja 'venäläiset ovat yyy'? Tietysti siis sen lisäksi että ympäristö jossa henkilö asuu jollakin tavalla muokkaa ihmisiä.

 

[BeniL]

Lisäksi on erittäin vaikea päätellä muokkaako kieli pohjimmiltaan kulttuuria, vaiko kulttuuri kieltä. Kumpi oli ensin, muna vai kana?

 

[Remppu]

Jos nyt jotain kouluajoista jäi mieleeni, niin muistaakseni siellä(kin) päädyttiin siihen, että ihminen hahmottaa asiat pitkälti niiden merkityksien avulla, jotka heijastuvat hänen omasta kulttuuristaan. Tosin tästäkin oli erilaiset käsitykset, riippuen koulukunnan suuntauksesta.

Kieli sinänsä ei ollut määräävä tekijä, mutta sen käyttötapa kylläkin. Tahtoo sanoa, että kaksi suomalaista voivat lukea saman sanan (merkin) täysin samalla tavalla, mutta liittää siihen toisistaan täysin poikkeavat merkitykset. Eroa ei selitä kieli (joka on siis molemmille sama), vaan mm. erot koulutuksen tasossa, ympäristössä, jne.




Edit: typo

 

[ervatsalo]

Preussilaiset metodit

Niin, itse olen aina uskonut tähän preussilaiseen koulukuntaan, jossa asiat tajutaan sitä paremmin, mitä kovempaa ne huudetaan.

Samaisessa koulukunnassa, eli preussilaisessa järjestelmässä ihmisen menestys pohjautui lähinnä siihen, että kenellä oli kovin komentoääni.

Nykyisinä humaaneina aikoina moista huutamista tietysti kavahdetaan, mutta sanon, että esimerkiksi peruskouluskenessä tälläinen huuto on taas muotia.

Ei ehkä opettamisessa, mutta kyllähän ne apinat (oppilaat) siellä saavat huutaa.

Täältä tähän

 

[er_bai_wu]

Mielenkiintoinen aihe kaiken kaikkiaan. Oma teoria/käytäntötietämys liippaa sen verran läheltä, että uskallan muutaman huomion asian tilasta sanoa. Notta,

1) En usko, että kieli määrää ihmisen tapaa hahmottaa ilmiöitä, esim. jääkiekkoa pelinä, vaan kysymys on pikemminkin 'metodeista'. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että tietyt kulttuurijärjestelmät käyttävät tietyntyyppisiä apparaatteja eri tavalla, koska heillä on eri tyyppisiä uskomuksia asioiden luonteesta (esim. mikä on moraalinen/hyvä/huono). Jo mainittu Wittgensteinhan edusti ankaran loogista lähestymistapaa, jossa kieli redusoitui tieteeseen ja viime kädessä logiikkaan. Asiasta kiinnostuneet saattavat myös pitää Kenneth Burken teoksia hyödyllisinä lukemismateriaalina; Burke pyrkii nimenomaan erottamaan tieteellisen (normatiivisen) ja sitten dramatistisen (selittävän) kielen tai symbolijärjestelmän (käsitteet Burken, ei minun, ks. esim. A Grammar of Motives and A Grammar of Rhetoric, New York: The World Publishing Company, 1962).

2) Toisekseen, jos kieli määrää ajattelua, esimerkiksi ideologiat tai uskomukset eivät silloin voi näin tehdä. Ideologinen (kommunistinen, fasistinen, jne.) järjestelmähän määrittää kielen (tai käytössä olevat käsitteet, esim. 'uskonto') eri tavalla kuin muut ideologiset järjestelmät. Jos näin kerran on, niin silloin kieli ei voi olla annettu (määräävä tekijä), vaan se on pelkkä apparaatti jolla pyritään kuvaamaan sitä mitä ajatellaan/halutaan mahdollisimman tarkasti. Ajatus ennen sanaa siis.

Menipä sekaiseksi, mutta toivottavasti tuosta kyhäelmästä joku jotain saa irti. Ja vielä; koska tämä ko. asia on alati ankaran debatin alainen, edustaa em. teesit minun tulkintaa ja otan niistä siten täyden vastuun.

 

[Kaivanto]

No juu. Vaikkei ääneen höpistäisikään, mitä muuta ajattelu loppujen lopuksi on kuin kielellinen prosessi? Kenellä on tapana ajatella asioita, joille ei ole kielessä käsitteitä? Hahmottaako matemaattista maailmaa kenties paremmin silloin, jos ymmärtää matematiikan kieltä vai silloin, jos ei ymmärrä matematiikan kieltä?

Toisinaan sitä tutustuu uuteen, merkitykseltään hyvin abstraktiin ja laajaan (usein englanninkieliseen) sanaan, jonka sisältöä ei pysty suoraan sanakirjasta mitenkään ymmärtämään. Kun termin merkitys alkaa useiden lähteiden ja tuskaisan painin jälkeen raottua, huomaa usein tutustuneensa täysin uuteen tapaan lähestyä jotain asiaa. Huomaa saaneensa uuden ajattelun välineen.

Mainitun Saussuren virityksissä taisi muuten olla keskeistä mm. se, että kieli rajaa paitsi ajattelun ääret, myös luokittelee analogisen todellisuuden (teennäisiin) luokkiin. Jos ihminen tuntee ainoastaan käsitteen 'jääkiekko', hän ymmärtää vain mölisevän kiekkofanin käsitteen. Jos ihminen tuntee myös käsitteet 'Tappara' ja 'Ilves' (tuntee, tietää, on todella sisäistänyt nämä käsitteet) hän osaa jaotella kiekkofanit möliseviin pölvästeihin ja aristokraattisiin kiekkoentusiasteihin. Eskimoiden lavea lumisanastohan on tässä klassinen esimerkki.

Orwellia lukemalla voi esimerkiksi tutustua mielenkiintoiseen ajatukseen kaksoisajattelusta...

 

[Skoda]

Viestin lähetti er_bai_wu
Ajatus ennen sanaa siis.

Pieni pähkinä itse kunkin mietittäväksi:
Voiko ihminen ajatella ilman sanoja, ilman kieltä?

 

[Black Adder]

Viisaammille pohdittavaksi ja selvitettäväksi...

Kaivanto tuossa jo asiaa raapaisikin. Itse olen huomannut sen, että kun joudun työssäni käsittelemään paljon enlanninkielisiä termejä, kirjoittamaan ja lukemaan kaiken työmateriaalin englanniksi, niin myös oma ajattelu muuttuu joidenkin sanojen/käsitteiden osalta monikieliseksi.

Joillekin englanninkielisille sanoille ei löysy suomen kielestä vastaavaa sanaa, jolloin kai kielten sekoittuminen on ymmärrettävää, mutta menee tämä myös niin kuin pissiksilläkin, että kun tarpeeksi paljon käyttää työssään englanninkielisiä termejä, teinit katsoo music tv:tä ja puhuu lainasanoin, ne tarttuvat vaan omaan ajatteluun ja puheeseenkin.

Sitä vaan, että tuskinpa se ajatteumalli muuttuu sen myötä mitä kieltä puhuu. Kauan ulkomailla olleet sanovat ajattelevansakin jo uudella kielellään, muttaman vuoden jälkeen jo.

Uskoisin, että mielikuvien muodostamisen malli ja niiden ilmaiseminen eri näkökulmista verrattuna kansallisuuksiin johtuu jostain aivan muusta kuin kielestä ja kielen rakenteesta.

Pikemminkin ne ovat opittuja tapoja ja metodeja käsitellä asioita. Ruotsalainen kulttuurihan pureutuu pieniin yksityiskohtiin asiassa kuin asiassa, kun taas täällä luotetaan omaan osaamiseen ja yhdessä päätetään, sovitaan, keskustellaan vain suuntaviivoista, suurpiirteisemmin.

 

[er_bai_wu]

Viestin lähetti Skoda
Pieni pähkinä itse kunkin mietittäväksi:
Voiko ihminen ajatella ilman sanoja, ilman kieltä?

Mutta: voiko telepatia olla tämän premissin pohjalta mahdollista? Siis, ei-kielellinen ilmaisumuoto, jossa asia tulee kuitenkin 'sanotuksi'. Ei kamalan ajankohtainen, mutta kuitenkin.
Ja vielä; ajattelun prosessit (tuo on se ja se) ei minun mielestäni tapahdu kielellisesti. Eli en koko ajan käy mielessäni diskurssia, jossa 'puhun', vaan pikemminkin 'vain ajattelen' asiat. Kun taasen haluan sanoa, että 'tuossa on kivi', tms, niin ajattelu ja kieli ovat melko tavalla samanaikaisia. Lisäksi haluaisin erottaa kielen ja käsitteet, koska jälkimmäinen on alati muuttuva (esim. sanojen merkitykset muuttuvat) kun taas edellinen on kommunikaatiojärjstelmä kuten on morsetuskin.

Tuli vaan mieleen tällainen viidakkoon eksynyt poika nimeltä Kossivi, josta näytettiin dokumentti vuosia, vuosia sitten. Oli ihan oikeasti apinoiden kasvattama ja ei osannut muuta kuin äännehtiä. Yhtä lailla, ajatteluprosessit olivat olemassa, ts. ilman kielellistä tai kulttuurillista altistumista. Mitä se sitten ikinä todistaakaan... Muistaako kukaan muu? Vuosi taisi olla 85 tai jotain?

 

[dana77]

Viestin lähetti Huerzo
Uudessa Guineassa puhutussa danin kielessä on vain värit ”mili” ja ”mola”. Siellä on naisilla vaatekaupassa käynti paljon helpompaa kuin Suomessa...

En tiedä onko vain legendaa, mutta väittävät että Eskimoilla olisi joku 60-70 valkoisen eri sävyjä kuvaavaa nimeä.

 

[varjo]

"Mutta: voiko telepatia olla tämän premissin pohjalta mahdollista?"

Jos telepatialla tarkoitetaan jotain viestintäkeinoa, jolla ihmiset voisivat kommunikoida ilman muita aistilähteitä keskenään vain "ajatusten voimalla" niin ei.
Aivojen sähkökenttä ei ole riittävän voimakas kytkeäkseen toisiin aivoihin, ainakaan vähänkään pidemmän matkan päästä.

Jos taas jotain mystisiä teletappiaaltoja olisi olemassa, niitten syntyperäkin olisi ainakin toistaiseksi täysin tuntematon, eikä edes varsinaista "tarvetta" sellaisille tunnu olevan (siis aivoissa ei ole havaittu prosesseja, joissa olisi mukana ei-tunnettuja vuorovaikutuksia...tai siis tarkalleen ottaen tuntemattomia suureita).

Iso osa "telepatiasta" kun selittyy ihan sillä, että ihmiset viestivät muutenkin kuin kielellä.

 

[Snakster]

Viestin lähetti er_bai_wu

Tuli vaan mieleen tällainen viidakkoon eksynyt poika nimeltä Kossivi, josta näytettiin dokumentti vuosia, vuosia sitten. Oli ihan oikeasti apinoiden kasvattama ja ei osannut muuta kuin äännehtiä. Yhtä lailla, ajatteluprosessit olivat olemassa, ts. ilman kielellistä tai kulttuurillista altistumista. Mitä se sitten ikinä todistaakaan... Muistaako kukaan muu? Vuosi taisi olla 85 tai jotain?

Erittäin hyvin muistan tapauksen, mutta muistaakseni ajatteluprosessit eivät olleet ihmismäisinä olemassa, vaan esimerkiksi kaikkinainen abstrakti ajattelu oli Kossiville täysin mahdotonta. Joillain kuvakorteilla ja viittomilla oppi muistaakseni kommunikoimaan arkipäiväisistä asioista, mutta konkretian yläpuolella olevat käsitteet jäivät lopullisesti hakuseen.

Eräs tärkeä osa abstraktin ajattelun kehittymistä noin muuten on erilaisten luokittelujärjestelmien oppiminen, mistä tästäkin tulee esiin kulttuurin vaikutus. Laittakaapa vaikka eri ikäisiä järjestelemään ryhmiin suuri määrä erilaisia pulloja. 3-vuotias luokittelee nee muodon tai värin mukaan, 6-vuotias hallitsee jo koon ja materiaalin mukaan luokittelun, mutta aikuinen pistää putelit ryhmiin sen mukaan, että onko niissä ollut brenkkua vai limua. Tämähän ei tähän kieliasiaan varsinaisesti liittynyt muulla tavalla kuin siten, että suurin osa luokitteluryhmistä, joita päivittäin joudumme käyttämään tietämättämmekin, on muodostettu kielellisen prosessin tuloksena.

 

[Kattila]

Viestin lähetti Skoda
Pieni pähkinä itse kunkin mietittäväksi:
Voiko ihminen ajatella ilman sanoja, ilman kieltä?

Kokemuksellinen vakaumukseni on, että pystyy. Jos vaikka ajatellaan ihan pikku muksun kielen oppimista, niin sehän lähtee ihan, snobbaillakseni sanoen, ostensiiviselta pohjalta, eli kielen sana saa merkityksen, kun äiti tai iskä osoittaa sille ympäristöstä vastineen. Eri asia sitten on ihmisen kyky luoda abstrakteja käsitteitä ja luokkia, eli miten sitä hiffaa, että sekä itse, että vanhemmat ovat ihmisiä, tai että sekä Opel että Audi ovat autoja.

Tietysti täytyisi, miettiä mitä ajattelu nyt sitten on, paitsi aivosähköä. Jos ajattelu on esimerkiksi vaikka kykyä luoda odotuksia tulevaisuuden suhteen, niin ainakin siihen pystyy ihan kokemuksellisella tasolla, vaikkapa kuvina. Kokeilkaapa, mitä päässänne tapahtuu, kun haluatte vastata vaikkapa kysymykseen, millainen on äiti?

Jos vastaukset ovatkin samanlaisia, olisin kyllä minäkin taipuvainen syyttämään siitä ennemmin kulttuuria kuin kieltä. Vaatiiko tuollaiseen kysymykseen vastaaminen sitten ajattelua on tietysti debatin arvoinen. Fyysikoillakin on asiasta varmasti oma näkemyksensä. Vaikka se, mitä me miellämme ajatteluksi saattaakin usein tuntua sisäiseltä monologilta, niin väittäisin, että ainakin osalla sanastostamme on materiaalinen perustansa, josta muut sanat sitten johdetaan. Ajatelkaapa vaikkapa jonkun tietoteknisen sanaston kuvallisuutta. Monet tuonkin spesiaalikielen sanoista ovat ns. puolilainoja, joilla on yhteytensä fyysisesti havaittaviin objekteihin, ajuri, emolevy (vaikkakin itsekin havaittava herättää kuitenkin mielikuvia tarkoituksesta), leikepöytä jne.

Sittenhän on tämä Saphir-Whorf -hypoteesi (mitenköhän kirjoitettiin), jonka mukaan kielen sanat tosiaan muodostaisivat ajatustemme sisällön. Modernissa kielitieteessä pitävät tätä kuulemma nykyään melkoisena vitsinä. Muutamalla luennolla istuneena voin kertoa, että ainakin minulle kovasti vakuutettiin, ettei eskimoillakaan noita lumea kuvaavia sanoja kai juuri kuutta seitsemää enempää ole ja vaikka värejä olisikin vain kaksi, pystyy asian ilmaisemaan muutenkin. Esim. tammen lehden värinen tms. Ympäristön värimaailmasta tietysti riippuu, mitä värejä on tarve ilmaista.

Sana on tietysti sitä informatiivisempi, mitä enemmän asiantiloja se sulkee pois. Siten sana Tappara on informatiivisempi kuin sana jääkiekko, mutta ihminen, joka on viety Tampereen derbyyn ja kerrottu ainoastaan, että kyseessä on jääkiekko-ottelu, pystyy kyllä uskoakseni havaitsemaan asetelmat katsomossa ja kentällä, vaikkei kykenekään havainnoistaan välttämättä puutteellisen sanastonsa takia toisille kertomaankaan, tietysti myös laajempi vertailupohja muista joukkueista tai otteluista myös estää ko. ihmistä ihmettelemästä Hakametsän hiljaista hartautta.

Helvetin hieno keskustelun aihe kaiken kaikkiaan. Toivottavasti mielipiteitä riittää.

Saussuresta vielä sittenkin sen verran, että hänen tavoitteenaan kai oli ennemminkin kuvata kieltä kielen oletettujen syvärakenteiden kautta kuin käsitellä kielen syvärakennetta. Lisäksi Saussuren merkkikäsitteessä erotellaan toisistaan merkitsijä, eli merkin materiaalinen osa (kirjoitettu sana), ja merkitty, eli merkin viittauskohde (tarkemmin sen herättämä mielikuva). Merkittyä ei siis sovi myöskään sekoittaa merkin referenttiin, eli vastineeseen reaalimaailmassa. Mielestäni tästä ei kuitenkaan voi päätellä vielä, että jonkun merkin ihmisessä synnyttämä mielikuva voitaisiin päätellä kartoittamalla hänen sanavarastonsa.

Joo, joo. Loppuun vielä aiheeseen liittyvä väittämä: synonyymeja ei ole olemassa.