Kieli ajattelun ja hahmottamisen välineenä

[Lukki]

Viestin lähetti dana77
En tiedä onko vain legendaa, mutta väittävät että Eskimoilla
olisi joku 60-70 valkoisen eri sävyjä kuvaavaa nimeä.

Eskimoilla on useampia termejä kuvaamaan lumen eri tyyppejä. Erilaisia lukujakin olen joskus kuullut, mutta nyt ei muistu kyllä sitä mieleen. Kyllähän suomen kielestäkin löytyy lumen kuvaamiseen termejä, joiden määrästä afrikkalainen saattaisi olla ihmeissään. Eli ei kai siinä mitään kovin ihmeellistä ole.

 

[Huerzo]

Viestin lähetti Skoda
Pieni pähkinä itse kunkin mietittäväksi:
Voiko ihminen ajatella ilman sanoja, ilman kieltä?

Olen monasti miettinyt mitä itse asiassa tapahtuu, kun pelaa sanotaan vaikka salibandya tai lätkää. Pelihän on joskus niin nopeaa, että tuskin kukaan kykenee ajattelemaan, mitä tekee seuraavaksi. Puhutaan ns. selkäytimellä pelaamisesta, mutta tuskinpa kaikki pelin yksityiskohdat ja reaktiot voivat olla tallennettuina jonnekin hermoratojen syövereihin. Jossain välissä nopeatempoisen toiminnan aikana täytyy kuitenkin olla ajattelua, siis arvelen näin. Jonkinlaista ajattelua täytyy tapahtua, mutta olisiko ajattelu niin yksioikoista mallia mato & tikapuuhermosto, että se olisi kaikille ihmisille yhteneväistä. Eli ei kielellistä ajattelua, mutta kuitenkin jonkinlaista loogista päättelyä mitä tehdä seuraavaksi. Siis: näin ollen olisi olemassa ajattelua ilman sanoja.

Tämä teksti siis asiaa tuntemattoman lätinää aiheesta, joten jos asiaa on tutkittu, niin jotain tietoa asiasta, kiitos! Kun Googlen kanssa perehtyi muutamaan ajattelua ja kieltä koskevaan artikkeliin, niin yht'äkkiä tunsi itsensä aika tyhmäksi...

 

[er_bai_wu]

Viestin lähetti varjo
Iso osa "telepatiasta" kun selittyy ihan sillä, että ihmiset viestivät muutenkin kuin kielellä.

OK, näinhän se toki on. Ajattelin (siis sanoinko?) kuitenkin tällaista hyvin science fictionin piiriin perustuvaa telepatiakäsitettä, jonka mukaan on olemassa lajeja, jotka eivät ole koskaan kommunikoineet kielellisesti. Tätä ei monasti oteta vakavasti, kuin ei myöskään ajatusta, että mikäli toiselta planeetalta löytyisi elämää, heidän aivojen (tai vastaavien) rakenne saattaisi olla siinä määrin erilainen, että esim. matemaattinen ajattelu poikkeaisi täysin omastamme. Myönnän reilusti, etten usko matematiikan universaalisuuteen. Perustelen tämän sillä, että koska teoretisointimme muista 'roduista' perustuu ihmismäisiin ajatteluprosesseihin/logiikkaan, joudumme olettamaan aivan liikaa. Samaan aikaan esim. eläinmaailmassa on paljon selittämättömiä tapauksia, jotka viittaavat ajatteluntapaiseen.

Tähän täysin kuriositeettina voin mainita tapauksen Englannin varpusista(?), jotka ilmeisesti pystyvät kommunikoimaan telepatiaan verrattavalla tavalla. Juttu meni jotensakin näin:

Pohjois-Englannissa (kuin myös muualla Englannissa, ja Hollannissa, kuten käy tarinasta ilmi) maitopullot ilmaantuvat aamuisin ovelle tilattuna vähän niin kuin lehdet meillä täällä. No, pulloissa on sellainen kiiltopaperinen 'korkki', jonka voi siis melko vaivatta penetroida terävähköllä esineellä. Pohjoisen varpusen hokasivat tämän, ja alkoivat puhkoa korkkeja juodakseen pulloista. Muutamia viikkoja myöhemmin eteläisessä Englannissa tapahtui sama ilmiö: varpuset rikkoivat pullojen korkit. Jälleen muutama viikko ja Hollannissa tapahtui sama ilmiö. Mitä kummallista tässä sitten on? Lähinnä se, että varpuset eivät jaksa lentää kanaalin yli, joten ei voida edelleenkään selittää, miten tuo informaatio on levinnyt mantereelle. Menikö joku englantilainen varpunen 'pummilla' lautalla kertomaan tämän mukavan tavan? Telepatiaa? Jos jollain on tarkempaa tietoa/muistikuvia tästä tapauksesta, niin kerro ihmeessä. Otan vastuun mikäli em. jutussa oli asiavirheitä, mutta pääpiirteissään juttu on paikkansapitävä.

 

[Lukki]

Viestin lähetti er_bai_wu


Tähän täysin kuriositeettina voin mainita tapauksen Englannin varpusista(?), jotka ilmeisesti pystyvät kommunikoimaan telepatiaan verrattavalla tavalla. Juttu meni jotensakin näin:

Pohjois-Englannissa (kuin myös muualla Englannissa, ja Hollannissa, kuten käy tarinasta ilmi) maitopullot ilmaantuvat aamuisin ovelle tilattuna vähän niin kuin lehdet meillä täällä. No, pulloissa on sellainen kiiltopaperinen 'korkki', jonka voi siis melko vaivatta penetroida terävähköllä esineellä. Pohjoisen varpusen hokasivat tämän, ja alkoivat puhkoa korkkeja juodakseen pulloista. Muutamia viikkoja myöhemmin eteläisessä Englannissa tapahtui sama ilmiö: varpuset rikkoivat pullojen korkit. Jälleen muutama viikko ja Hollannissa tapahtui sama ilmiö. Mitä kummallista tässä sitten on? Lähinnä se, että varpuset eivät jaksa lentää kanaalin yli, joten ei voida edelleenkään selittää, miten tuo informaatio on levinnyt mantereelle. Menikö joku englantilainen varpunen 'pummilla' lautalla kertomaan tämän mukavan tavan? Telepatiaa? Jos jollain on tarkempaa tietoa/muistikuvia tästä tapauksesta, niin kerro ihmeessä. Otan vastuun mikäli em. jutussa oli asiavirheitä, mutta pääpiirteissään juttu on paikkansapitävä.

EIhän tossa mitään telepatiaa tarvita. Joku täkäläinen varpunen oli keksinyt saman Hollannissa ja lauma eläiminä taito levisi lintuparven sisällä. Olen kuullut saman tarinan myös jollain kurssilla. Siinä pääpointti oli, että taito ei levinnyt samalla tavalla ei-lauma lintujen keskuudessa (olisiko ollut harakoista kyse?). Harakoiden parissa ainoastaan yksittäiset linnut oppivat kyseisen taidon ja varpusten keskuudessa lähes kaikki. Tarinahan päättyi toisenlaisten korkkien käyttöönottoon. Tarina toimi aasinsiltana organisaatiossa tapahtuvaan oppimiseen.

 

[er_bai_wu]

Viestin lähetti Lukki
EIhän tossa mitään telepatiaa tarvita. Joku täkäläinen varpunen oli keksinyt saman Hollannissa ja lauma eläiminä taito levisi lintuparven sisällä.

Ongelmana on se, että kartalta katsottuna tämä leviäminen tapahtui maantieteellisesti ja ajallisesti tiettyä mallia käyttäen, vain varpusten kohdalla. Mikä on todennäköisyys, että varpuset keksivät parvessa saman asian noin tarkan mallin mukaan? Pieni, näin väitän. Toki on mahdollista, että näin on, eli yht'äkkiä myös toisistaan erilliset varpuset olisivat alkaneet käyttäytyä samoin, mutta eikö tuokin jo ole melko omituista? Samankaltainen ilmiö olisi, jos kaikki alkaisivat diggailla Antti Tuiskun uutta biisiä sattumalta, ilman markkinointia, laumaeläimiä kun ollaan. Lisäksi minua huomattavasti viisaammat miehet ja naiset ovat asiaa tutkineet ja huomauttaneet asian monimutkaisuuden ja sen, ettei se voi olla sattumaa. En muista BBC:n taannoista TV-seminaarin nimeä, jossa joukko biologeja yms. oli keskustelemassa ko. asian tiimoilta. Mutta kuten sanoin, otan vastuun siitä, mitä väitän.

 

[Huerzo]

Eläinten oppimisesta oli juttua eräässä radio-ohjelmassa (YLE Ykkönen). Oppiminen liittyi sähköpaimeniin, eli lieviä sähköiskuja antaviin aitoihin. Niitä käytetään esim. karjan pitämiseen aisoissa. Joku brittitutkija ihmetteli, kuinka sähköpaimenten alkuaikoina aidatut eläimet törmäilivät niihin yhtenään, mutta nykyaikana eläimet eivät enää mene edes kokeilemaan "onneaan" sähköpaimenten läheisyyteen. Erityisesti uusien yksilöiden pitäisi kaiken järjen mukaan oppia asia kantapään kautta, mutta tutkijan mukaan näin ei tapahdu.

Olisiko kyse mallioppimisesta tai alkeellisesta ajattelusta, mutta kieltämättä on kiehtova ajatus, että myös eläimet kykenisivät siirtämään perimätietoa sukupolvilta toisille. En osaa sanoa, onko kyse kielellisestä "toiminnasta", mutta enpä tiedä paljoa muustakaan. Eläinten oppiminen on muutenkin outoa: eräs kottarainen oli kuulemma oppinut matkimaan liikennevalojen ääniä...

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti Skoda
Pieni pähkinä itse kunkin mietittäväksi:
Voiko ihminen ajatella ilman sanoja, ilman kieltä?

Kyllä voi rajatussa määrin, siitä on esimerkkinä jo mainitut susilapset sekä arkipäiväisemmin meilläkin kuulevaan perheeseen syntyvät kuurot lapset (joiden kuuroutta ei huomata/oteta huomioon). Tässä toki kielellä ja sanoilla tarkoitetaan jo olemassa olevaa, muiden ihmisten välittämää kulttuurista kieltä. Sitähän näissä esimerkeissä ei ole välitetty, mutta silti nämä ihmiset pystyvät ajattelutoimintoja edellyttäviin prosesseihin. Todellisuudessa kuitenkin esim. susilapsikin on rakentanut itselleen kielen - sisäisen ajattelun - jolla hän operoi esim. ruokaa etsiessään. Se ei vain koostu puhutusta kielestä vain ehkä visuaalisista mielikuvista, symboleista, ehkä äännähdyksistä. Kuitenkin puhutaan alkeellisesta symbolisesta ajattelusta, kielen primitiivisestä versiosta, johon jokaisella terveenä syntyvällä ihmislapsella on biologinen valmius. Jos tuota valmiutta ei hyödynnetä ns. herkkyysvaiheen aikana, voi kielen oppiminen myöhemmällä iällä olla todella hankalaa. Vastaus on siis: kyllä kykenee ajattelemaan ilman sanoja, mutta ajattelu on tavallaan kuitenkin aina symbolista, eräänlaista kieltä edellyttävää.

Eli, siis ilman muiden ihmisten vaikutustakin ihmislapsi kykenee ajattelemaan ja toimimaan rajoitetusti eläinten tavoin, mutta sen avulla hän ei kykene mitenkään hallitsemaan korkeampia ajattelutoimintoja (moraali, aika, jossittelu, miksi-kysymykset jne), jotka ovat kulttuurisia tuotteita. Tästä seurauksena syntyy sitten kysymys kykenevätkö kehittyneimmät nisäkkäät rajoitettuun kielelliseen ajatteluun...

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti Huerzo
Olisiko kyse mallioppimisesta tai alkeellisesta ajattelusta, mutta kieltämättä on kiehtova ajatus, että myös eläimet kykenisivät siirtämään perimätietoa sukupolvilta toisille.

Olin taannoin kuuntelemassa japanilaisen tutkijaryhmän tuloksia simpanssien kulttuurieroista Afrikassa. He olivat tutkineet parin simpanssiheimon käyttäytymiseroja mm. työkalujen käytön suhteen (pähkinöiden avaaminen, muurahaisten pyydystäminen) ja tuloksena oli selkeä kulttuurisesti välitetty käyttäytymiskoodi. "Vanhemmat" opettivat toisessa heimossa nuoria taitojen hallintaan. Yksilöistä pystyttiin niiden osaamien taitojen perusteella jopa päättelemään mistä heimosta ne olivat alunperin peräisin. Mutta oliko tuossakaan kyse kielellisestä kulttuurin välittämisestä? Enemmän kai kuitenkin mallioppimisella ja suoranaisella kädestä pitäen näyttämisellä.

 

[Kaivanto]

Tässä tulisi nyt jakaa kieli kahtia: osaan, joka kuvaa todellisuutta ja osaan, joka laajentaa todellisuutta.

Esineiden, asioiden ja vastaavien aineellisen todellisuuden osasten nimeäminen, konkreettista jäsentävä kieli, ei ole tässä oleellista.

Tulevaisuuteen, ei-olevaan ym. abstraktiin viittaava kieli on se kielen osa, josta ketjussa on kyse. Tyypillisesti abstraktin kielen hallitsevien olioiden, ns. aikuisten ihmisten, toiminta tähtää tulevaisuuteen. Eläinten ja lasten toiminta taas perustuu tähän hetkeen. Eli tulevaisuutta ei ole ilman abstraktia kieltä? Vai abstraktia kieltä oppii käyttämään, jos oppii ajattelemaan tulevaisuutta? Eiköhän tämäkin asia ole luonteeltaan enemmän harmaa kuin mustavalkoinen, ja ajattelu ja kieli ovat limittäisiä prosesseja, samanoloisia mutteivat kuitenkaan tismalleen samoja. Kuka tahansa allekirjoittanee väitteen, ettei kieltä olisi ilman ajattelua. Toisaalta, koska ainoa tapa esittää abstrakti ajatus on kieli, on vaikea uskoa, että abstrakteja ajatuksia voisi olla ilman kieltä; koska kielen abstrakteja käsitteitä ei ole todellisuudessa, ne eivät voi tallentua aivoihin suoraan aistihavaintojen kautta. Näin ollen miten muuten kuin kielellisinä käsitteinä ne voivat olla ylipäätään ajateltavissa - havaittavissa?

 

[Kattila]

Viestin lähetti Kaivanto
Toisaalta, koska ainoa tapa esittää abstrakti ajatus on kieli, on vaikea uskoa, että abstrakteja ajatuksia voisi olla ilman kieltä; koska kielen abstrakteja käsitteitä ei ole todellisuudessa, ne eivät voi tallentua aivoihin suoraan aistihavaintojen kautta. Näin ollen miten muuten kuin kielellisinä käsitteinä ne voivat olla ylipäätään ajateltavissa - havaittavissa?

Onko ajatus olemassa vain ilmaistuna? Jos onkin niin voiko esimerkiksi maalaustaidetta kutsua lähinnä kielelliseksi toiminnaksi?

 

[Kaivanto]

Viestin lähetti Kattila
Onko ajatus olemassa vain ilmaistuna?

Tokkiinsa ei. Oletkohan ymmärtänyt, että väittäisin ajattelun olevan kieltä? Niinhän en väitä, vaan väitän ajattelun olevan kielellinen prosessi. Tuota lainaustakaan en väitä (sanomalla ”koska ainoa tapa esittää abstrakti ajatus on kieli, on vaikea uskoa, että abstrakteja ajatuksia voisi olla ilman kieltä” tarkoitan, että koska abstraktioita voidaan osoittaa vain kielen kautta, niin kääntäen, miten niistä voisi sitten olla olemassa muuta havaintoa kuin kielellinen). En myöskään väitä, että ajatus olisi sama kuin kieli, että ajatus olisi aina puettavissa sanoiksi eli että päässä vilisi ajateltaessa lauseita tai muuta tunnistettavaa kieltä.

Vallinnee laaja yksimielisyys siitä, että jos jotain, ajattelu on ainakin aivoihin tallentuneen informaation käsittelyä. Lienee myös selvää, ettei henkilön aivoihin tallennu esim. katuhöylää, vaan havainto siitä. Katuhöylän aineellisen olemuksen voi havaita aistein, näin ollen aivoihin tallentuneen muistijäljen viittauskohde voi olla katuhöylän aineellinen olemus. Sen sijaan abstrakteja käsitteitä ei voi havaita sellaisenaan. Väitänkin, että loogisin vaihtoehto havainnoksi, mikä abstraktista käsitteestä voidaan tehdä, on sen kielellinen esitys ja näin ollen loogisin vaihtoehto aivoissa olevan muistijäljen viittauskohteeksi on tämä kielellinen esitys. Ajattelu on sitten näiden kieleen viittaavien muistijälkien suhteiden vertailua ja muokkaamista niin monimutkaisella tavalla, ettei sitä osaa oikein ajatella (heh). Väitän siis, että aivot sisältävät abstraktiot kielenä ja että tämän sisällön merkitys muodostuu yksittäisten muistijälkien välisistä suhteista. Jos tätä vastustaa sanomalla, että ajattelemalla voi tuottaa aivoihinsa lisää sisältöä ilman, että kielelliset muistijäljet lisääntyvät, sanon, että tällöin lisääntyvät vain kielellisten muistijälkien väliset suhteet eikä mitään ristiriitaa näin ole.

Viestin lähetti Kattila
Jos onkin niin voiko esimerkiksi maalaustaidetta kutsua lähinnä kielelliseksi toiminnaksi?

Itse olisin tuolta pohjalta kysynyt itseltäni, voiko esimerkiksi rakkautta kutsua lähinnä kielelliseksi toiminnaksi. Entä sinusta, voiko esimerkiksi musiikkia kutsua lähinnä ajatustoiminnaksi? Eli yritätkö sinä tai yritänkö minä nollata aistihavaintojen ja tunnekokemusten olemassaolon tyystin? Kuten edellisessä viestissäni joltisestikin mainitsin, viittaan ajatustoiminnalla todellisuutta laajentavaan rationaaliseen ajatteluun, jossa abstrakti kieli on keskeistä. En tarkoita, että ajatustoiminta sisältäisi kaikki aivotoiminnot. Aistimusten ja/tai tunteiden tallennusmekanismit ja toiminta on liian paksu pöheikkö ajateltavaksi (he-heh).

Kysymyksesi raflaavuus syntyy lähinnä siitä, että ”kielellinen toiminta” antaa tuossa ymmärtää jotain aivan muuta, kuin mitä tarkoitan kielen merkityksen ajattelussa olevan. Niiltä osin kuin abstraktioilla on maalaustaiteessa (tarkoitat nyt sitten maalaamista tai katselua) rooli, mukana on myös kieli esittämälläni tavalla.

 

[Snakster]

Aika pitkälti olen Kaivannon linjoilla mitä tulee tuohon abstraktien asioiden kielellisyyteen. Hieno tekstiä.

Lisäksi olen sitä mieltä, että kieltä ja ajattelua voidaan lähestyä myös sitä kautta, että minkälaisia mielleyhtymiä sanat tuovat ja millä tavalla sanat kuvaavat arkipäiväisiäkin asioita. Esimerkiksi sana puu tuo suomalaisen mieleen todennäköisesti jonkun koivun tai männyn, kun taas afrikkalainen ajattelee jotain ihan toisen näköistä puuta. Tarpeen mukaan sama sana saattaa tuoda mieleen myös poltettavaksi tarkoitettuja halkoja, rakennusmateriaalin tai tuulessa humisevan puun. Entä mitä pitäisi ajatella, että ainakin espanjan kielessä kaikissa em. käyttötarkoituksissa puu tottelee eri nimeä, kun taas suomessa se on aina vain puu?

Tämä nyt on taas vähän tällaista sekavaa jupinaa, mutta pontti on se, että sana kantaa mukanaan aina myös sitä ideaa, joka siihen liittyy, ei pelkkää konkreettista kohdetta.

 

[er_bai_wu]

Unien kielimaailma

No niin, arvuutellaanpa hieman tällaisella asialla, vaikka unimaailma ei sinänsä kuulukaan kielellisen ilmaisun piiriin. Inspiraatio tuli - kas kummaa - viime yöstä, jolloin tavoistani poiketen (muistin) nähneeni unta. Unen arkaluonteisesta materiaalista johtuen ei siitä sen enempää, vaan hieman spekuloisin unen ja kielen yhteydestä.

Eli miten unet rakentuvat? Ajatuksista, mielen assosiaatioista (tai muistijäljistä aivoissa), mielikuvista, jopa haluista ja fyysisistä tunnoista? Tämä on sikäli mielenkiintoinen asia, että koska unet mitä ilmeisemmin kestävät hyvin lyhyen aikaa riippumatta niiden 'oikeasta pituudesta' eli siitä miten pitkiltä ne nukkuessa tuntuvat, miten ne kuitenkin viime kädessä muodostuvat kielelliseen muotoon muistissa? Unistahan 'muistuu' mieleen sanoja, lauseita, jne. Vauvatkin näkevät unia, myös eläimet, mitä helvettiä niissä oikein 'puhutaan'? Hau, miau, ääääh? Tämä askarruttaa suuresti ja toivon Teiltä kovaa panosta tähän probleemiin. Unethan voivat myöskin 'alkaa' ihan normaalista mietiskelystä/unelmoinnista, ja mielen alkaessa laukata ja unen tullessa, ne muodostuvat kontrolloimattomiksi sarjoiksi kuvia/sanoja, joissa tapahtuu perverssejä/pelottavia asioita. Siis, onko ajattelun kriteeri se, että sitä voi hallita? Kielen kriteeri se varmastikin on (pois lukien humalassa tehdyt möläytykset).

Sekavaa tekstiä unen säikäyttämältä mieheltä.

 

[Kattila]

Viestin lähetti Kaivanto
koska abstraktioita voidaan osoittaa vain kielen kautta, niin kääntäen, miten niistä voisi sitten olla olemassa muuta havaintoa kuin kielellinen).

Viestin lähetti Kaivanto
En tarkoita, että ajatustoiminta sisältäisi kaikki aivotoiminnot. Aistimusten ja/tai tunteiden tallennusmekanismit ja toiminta on liian paksu pöheikkö ajateltavaksi (he-heh).
[/B]

Viestin lähetti Kaivanto
Kysymyksesi raflaavuus syntyy lähinnä siitä, että ”kielellinen toiminta” antaa tuossa ymmärtää jotain aivan muuta, kuin mitä tarkoitan kielen merkityksen ajattelussa olevan. Niiltä osin kuin abstraktioilla on maalaustaiteessa (tarkoitat nyt sitten maalaamista tai katselua) rooli, mukana on myös kieli esittämälläni tavalla. [/B]

Katsotaan sainko tämän nyt oikein: eli koska 1) kaikki abstraktiot ovat osoitettavissa vain kielellä ja 2) ajattelulla tarkoitat todellisuutta laajentavia abstraktiota 3) maalaamalla ei voi joko a) tuottaa abstraktiota sillä maalaaminen ei ole kieltä b) voimme havaita maalauksen abstraktiotason ainoastaan, jos joku kielellisesti sen meille esittää?

Taiteella ei siis pysty luomaan käsitteitä? Jos joku kuvaa minulle naista sanomalla hänen olevan kuin Botticellin taulusta, minun on ensin mietittävä, millä sanoilla voisin kuvata Botticellin tauluissa näkemiäni naisia?

Tämä menee nyt hieman sivuraiteille itse asiasta, joten palataanpas ruotuun, mitä tulee kielen ja ajattelun suhteeseen. Snaksterin puukuvauksessa tuli tärkeä pointti. Minun nähdäkseni sanat ennemmin kantavat merkityksiä kuin luovat niitä. Näin myös abstraktien käsitteiden kohdalla, tai niin, käsitehän kai onkin jo jotain, mihin voidaan viitata suht sattumanvaraisella kirjain- eli äänneyhdistelmällä. Kieli ennemmin kuvastaa, tai ilmaisee kulttuurisesti syntyneitä merkityksiä kuin tuottaa niitä.

Kumpi tulee ensin sana vai havainto?

 

[Kaivanto]

Viestin lähetti Kattila
koska 1) kaikki abstraktiot ovat osoitettavissa vain kielellä ja 2) ajattelulla tarkoitat todellisuutta laajentavia abstraktiota 3) maalaamalla ei voi joko a) tuottaa abstraktiota sillä maalaaminen ei ole kieltä b) voimme havaita maalauksen abstraktiotason ainoastaan, jos joku kielellisesti sen meille esittää?

Joo totta mooses ei voi kirjoittaa Mona Lisasta kirjaa. En edelleenkään väitä ajattelun olevan kieltä ja noudattavan kielioppia.

<toisto>Ajatus siis se, että kieli on tapa esittää abstraktit käsitteet aivoille ja ajattelu on näiden käsitteiden välisten yhteyksien prosessointia.</toisto> Maalaus voi toki antaa ärsykkeitä ko. yhteyksille ainutlaatuisella tavalla. Tuttua sananlaskua mukaillen, se voi aktivoida yhtä aikaa vaikka tuhannen pienen eri abstraktin käsitteen muistijälkiä* ja kehittää näiden välille uusia yllättäviä yhteyksiä*. Tämä tapahtuu siis sanallisen kielen käsitteiden puitteissa, muttei ole sanallistettavissa.

Tottahan visuaalisillakin ilmaisukeinoilla on omanlaisensa kieli, ja ymmärrän (?) kyllä sikäli mitä tarkoitat: että tämä kieli toimisi samalla tavalla kuin sanallinen. Itse sanoisin, että maalaus luo jo olemassaoleviin abstrakteihin käsitteisiin uuden näkökulman, sinä käytit ilmeisesti samasta asiasta sanaa abstraktiotaso. Ehkä tässä on jossain määrin kyse määriteongelmasta.

EDIT: *+* Tässä on varmaan keskeinen ongelmakohta ja epäselvyys. Kutsun yhtä muistoa (uutta informaatiota) "muistijäljeksi" ja toista (uutta sovellusta) "yhteydeksi". Jos noita ajattelee samanarvoisina, erimielisyyskin taitaa kadota.

Viestin lähetti Kattila
Taiteella ei siis pysty luomaan käsitteitä? Jos joku kuvaa minulle naista sanomalla hänen olevan kuin Botticellin taulusta, minun on ensin mietittävä, millä sanoilla voisin kuvata Botticellin tauluissa näkemiäni naisia?

Tämänhän voisin halutessani kiertää sanomalla, että kutittelet tuossa esiin vanhaan aistihavaintoon liittyvät mielikuvat. Mutta minusta tosiaan tuntuu, että puhumme samasta asiasta eri nimillä, joten enpäs kierräkään!

Viestin lähetti Kattila
Minun nähdäkseni sanat ennemmin kantavat merkityksiä kuin luovat niitä. Näin myös abstraktien käsitteiden kohdalla, tai niin, käsitehän kai onkin jo jotain, mihin voidaan viitata suht sattumanvaraisella kirjain- eli äänneyhdistelmällä. Kieli ennemmin kuvastaa, tai ilmaisee kulttuurisesti syntyneitä merkityksiä kuin tuottaa niitä.

Tässä ei mitään erimielisyyttä, toki sanat vain kantavat merkityksiä. Täysin summittaisia koukeroita/äänteitä/pisteitähän ne ovat eivätkä ole itsessään mitään. Mutta ne ovat siis havaintopinta viittauskohteisiin, jotka eivät ole suoraan aistein havaittavissa, ja jos tämä havaintopinta puuttuisi, ei viittauskohteitakaan ihmiselle olisi.

Viestin lähetti Kattila
Kumpi tulee ensin sana vai havainto?

Muna vai kana on aina hyvä kysymys, yhteenkään sen variaatioon en ole keksinyt vastausta. Sori, näin huonosti ovat asiat. Olen tuota kyllä joskus miettinyt, mutten ole tullut mihinkään tulokseen.

EDIT 2: tiivistys