Turha levittää aihetta jokaiseen kausi- ja otteluketjuun.
Kiekko-Vantaa aloitti siis syvällisemmän yhteistyön Jokereiden ja HIFK:n kanssa vuosi sitten talousvaikeuksien ja velkasaneerauksen vuoksi. Viime kaudella tämä oli siis jossain mielessä jopa ymmärrettävää, sillä se oli vähän kuin pakkorako. Ei ollut panoksia bluffata niin sanotusti. Velkasaneeraukseen kuitenkin päästiin ja erisuunnista tihkuneiden tietojen mukaan seuralle jäi velkaa 175 000 euroa. Siitä, miten paljon viime kaudella tehtiin voittoa, ei ole tullut tietoa, mutta oletetavasti jonkin verran on kuitenkin jääty plussan puolelle. Tälle kaudelle liigayhteistyö ei enää siis ollut mikään pakkorako, vaan nyt oli hieman isommat kortit omassa kädessäkin ja oli mahdollista myös bluffata ja korottaa panoksia. Siitä huolimatta tuntuu, että on vain menty siitä, mistä aita on matalin ja ikään kuin on tuuduttauduttu tähän kasvattajaseura-asemaan eikä ole edes aiottu lähteä rakentamaan omaa toimintaa kohti oikeaa jääkiekkoseuraa. Ikään kuin vantaalaisen seuran tarkoitus olisikin tuottaa pelaajia helsinkiläisille liigaseuroille. Koko tänä aikana seuralta ei ole tullut minkäänlaista ilmoitusta siitä, mitä tämän jälkeen. Onko tavoitteena kehittää omaa toimintaa vai tyytyä tähän?
Kiekko-Vantaalla on nyt viiden pelin jälkeen ollut kokoonpanossa 18 eri lainapelaajaa, joista vain kolme on ollut jokaisessa ottelussa mukana. Tämä ei todellakaan ole sitä kesällä luvattua tominnan järkeistämistä. Jo viime kaudella huomasi, että siinä missä Jokerit tuntuu edes pikkuisen ymmärtävän tätä asiaa molempien kannalta, HIFK ajattelee vain omaa etuaan, lainaa pelaajiaan vain muutamaksi otteluksi kerralla ja vetää ne lopulta pois tammikuussa. Kyllä Jokeritkin tätä harrastaa, mutta siitä huolimatta vuosi sitten pudotuspeleissä pelanneista viidestä lainasta jokainen oli jokerilaina. Tämän lainarumban seuraksena omia pelaajia oli häipynyt muihin maisemiin siinä määrin, että Kiekko-Vantaa ei Jukureita vastaan saanut kasaan edes kolmea kenttää ilman A-junioreitaan.
Tämän homman ei todellakaan pitäisi toimia näin. Tämänpäiväisen ottelun haastatteluissa kävi ilmi, että liigajoukkueet oikeasti arvostavat pelaajien lainaamista Mestikseen ja Westerlund totesi, että se on oiva ponnahduslauta nuorten sarjojen ja liigan välillä. Mikä kiire siis liigaseuroilla on peluuttaa jopa B-junioreitaan miesten peleissä? Ja miksi hitossa Kiekko-Vantaa suostuu tällaiseen pelleilyyn? Mitä vaiketa siinä on, jos todettaisiin liigapomoille, että korkeintaan muutama kypsä pelaaja koko kaudeksi tänne (ei takaisinkutsuoikeutta, tai yhteistyö loppuu pysyvästi) ja peluuttakoot liigaseurat itse omia loukkaantumisista toipuneitaan? Välillä saa sen käsityksen, että tämä yhteistyö on liigaseuroille paljon tärkeämpää, koska muutenhan Kiekko-Vantaankin olisi vain annettu muhia talousvaikeuksissaan, joten miksi siis tässä mennään hyvin puolueellisilla pelisäännöillä.
Miksi siis kaikki sanavalta tässä yhteistyössä on liigaseuroilla? Onko Helppolaisen, Korhosen, Kuitusen ja kumppaneiden arvojärjestyksessä Jokerit ja HIFK vantaalaisen jääkiekkoilun edellä?
Kiekko-Vantaa aloitti siis syvällisemmän yhteistyön Jokereiden ja HIFK:n kanssa vuosi sitten talousvaikeuksien ja velkasaneerauksen vuoksi. Viime kaudella tämä oli siis jossain mielessä jopa ymmärrettävää, sillä se oli vähän kuin pakkorako. Ei ollut panoksia bluffata niin sanotusti. Velkasaneeraukseen kuitenkin päästiin ja erisuunnista tihkuneiden tietojen mukaan seuralle jäi velkaa 175 000 euroa. Siitä, miten paljon viime kaudella tehtiin voittoa, ei ole tullut tietoa, mutta oletetavasti jonkin verran on kuitenkin jääty plussan puolelle. Tälle kaudelle liigayhteistyö ei enää siis ollut mikään pakkorako, vaan nyt oli hieman isommat kortit omassa kädessäkin ja oli mahdollista myös bluffata ja korottaa panoksia. Siitä huolimatta tuntuu, että on vain menty siitä, mistä aita on matalin ja ikään kuin on tuuduttauduttu tähän kasvattajaseura-asemaan eikä ole edes aiottu lähteä rakentamaan omaa toimintaa kohti oikeaa jääkiekkoseuraa. Ikään kuin vantaalaisen seuran tarkoitus olisikin tuottaa pelaajia helsinkiläisille liigaseuroille. Koko tänä aikana seuralta ei ole tullut minkäänlaista ilmoitusta siitä, mitä tämän jälkeen. Onko tavoitteena kehittää omaa toimintaa vai tyytyä tähän?
Kiekko-Vantaalla on nyt viiden pelin jälkeen ollut kokoonpanossa 18 eri lainapelaajaa, joista vain kolme on ollut jokaisessa ottelussa mukana. Tämä ei todellakaan ole sitä kesällä luvattua tominnan järkeistämistä. Jo viime kaudella huomasi, että siinä missä Jokerit tuntuu edes pikkuisen ymmärtävän tätä asiaa molempien kannalta, HIFK ajattelee vain omaa etuaan, lainaa pelaajiaan vain muutamaksi otteluksi kerralla ja vetää ne lopulta pois tammikuussa. Kyllä Jokeritkin tätä harrastaa, mutta siitä huolimatta vuosi sitten pudotuspeleissä pelanneista viidestä lainasta jokainen oli jokerilaina. Tämän lainarumban seuraksena omia pelaajia oli häipynyt muihin maisemiin siinä määrin, että Kiekko-Vantaa ei Jukureita vastaan saanut kasaan edes kolmea kenttää ilman A-junioreitaan.
Tämän homman ei todellakaan pitäisi toimia näin. Tämänpäiväisen ottelun haastatteluissa kävi ilmi, että liigajoukkueet oikeasti arvostavat pelaajien lainaamista Mestikseen ja Westerlund totesi, että se on oiva ponnahduslauta nuorten sarjojen ja liigan välillä. Mikä kiire siis liigaseuroilla on peluuttaa jopa B-junioreitaan miesten peleissä? Ja miksi hitossa Kiekko-Vantaa suostuu tällaiseen pelleilyyn? Mitä vaiketa siinä on, jos todettaisiin liigapomoille, että korkeintaan muutama kypsä pelaaja koko kaudeksi tänne (ei takaisinkutsuoikeutta, tai yhteistyö loppuu pysyvästi) ja peluuttakoot liigaseurat itse omia loukkaantumisista toipuneitaan? Välillä saa sen käsityksen, että tämä yhteistyö on liigaseuroille paljon tärkeämpää, koska muutenhan Kiekko-Vantaankin olisi vain annettu muhia talousvaikeuksissaan, joten miksi siis tässä mennään hyvin puolueellisilla pelisäännöillä.
Miksi siis kaikki sanavalta tässä yhteistyössä on liigaseuroilla? Onko Helppolaisen, Korhosen, Kuitusen ja kumppaneiden arvojärjestyksessä Jokerit ja HIFK vantaalaisen jääkiekkoilun edellä?