Onko järkee vai ei?
Lohi pelasi illalla syksyiseen tapaan U20-joukkuetta vastaan. Matsi oli hyvä, vauhdikas ja siisti. Laidat kolisivat kuitenkin normaaliin tapaan, mutta mitään ylilyöntejä ei sattunut, ja monesti näki ettei kaikkiin tilanteisiin ihan täysillä menty. Hyvä niin, sillä ikäluokan kärkeä on jo MG:n johdolla toipilaana riittävästi, kun MM-kisoihin on reilu kuukausi aikaa.
Isännät olivat hitusen tehokkaampia ja veivät voiton lähinnä parempien yksilötaitojen turvin (esim. Grünnin 1-0 ja Nistasin 3-1). Pikkuleijonat toki ampuivat runsaasti, mutta laukaukset menivät joko ohi tai päin veskaria niin, ettei hyvin onnistuneella Wessmanilla ollut vaikeuksia torjunnoissaan. Usein vedot jäivät myös jääpallotermein lähinnä "suuppaisuiksi". Laukausten laatu ei ollut monesti hääppöinen. Yritystä nuorilta löytyi kiitettävästi, ovathan kisapaikat vielä monella periaatteessa ulottuvilla. Illan pelaajista varmasti pitkään listalla viipyvnevät mm. Laakso, Eronen, Näkyvä, Myttynen, Blomqvist, Donskoi... Mutta mitään satavarmoja tapauksia ei montaa jäällä tänään esiintynyt. Sen uskaltaa sanoa. Aika tasapaksua suorittamista kautta linjan. Mikkeä ja kumppaneita olisi kaivannut.
Jotkut ovat taas ihmetelleet, että onko moisissa peleissä järkeä vai ei? Minusta, ja varmaan monesta muustakin, on. Olikohan se Rautakorpi, joka muutama vuosi sitten asian ideoi ja pani käytäntöön. Tällä mallilla U20 saa syksyn aikana 12 kovaa peliä alle hioa yhteispeliä ja kuvioita sekä testauttaa joukkoja "tosipeleissä" ennen kaikkea mm-kisoja ajatellen. Sillä mestismatsit ovat yleensä kovempia kuin nuorten omat liigamatsit, joissa tasoerot ovat mestistä suuremmat. Näistä matseista nuoret (ja Suomen jääkiekko) hyötyvät eniten saadessaan valmiuksia kohdata maailman parhaat ja kovimmat eli kanukit ja jenkit + Venäjän. Näissä matseissa oppii ottamaan vastaan taklauksia ja kovaa peliä, jos on kerran oppiakseen. Samalla nuoret näkevät konkreettisesti, millä tasolla itse pelaa ja mihin on kenties mahdollisuuksia. Kaikista ei ole Granlundeiksi ja Pulkkisiksi. Mestisjoukkueen porkkana ovat ne 3 extrapojoa, joihin kaikilla 12:lla on periaatteessa mahkut, mutta eivät sitä käytä. Se on jo nähty tälläkin kaudella, ilmaiseksi pisteet eivät tule.
Minusta ihan reilua peliä. Lisäksi joukossa on aina tulevien kausien mestispelureita, jotka kasvavat ulos junnusarjoista. Joku saattaa jäädä mieleenkin.
Lohi pelasi illalla syksyiseen tapaan U20-joukkuetta vastaan. Matsi oli hyvä, vauhdikas ja siisti. Laidat kolisivat kuitenkin normaaliin tapaan, mutta mitään ylilyöntejä ei sattunut, ja monesti näki ettei kaikkiin tilanteisiin ihan täysillä menty. Hyvä niin, sillä ikäluokan kärkeä on jo MG:n johdolla toipilaana riittävästi, kun MM-kisoihin on reilu kuukausi aikaa.
Isännät olivat hitusen tehokkaampia ja veivät voiton lähinnä parempien yksilötaitojen turvin (esim. Grünnin 1-0 ja Nistasin 3-1). Pikkuleijonat toki ampuivat runsaasti, mutta laukaukset menivät joko ohi tai päin veskaria niin, ettei hyvin onnistuneella Wessmanilla ollut vaikeuksia torjunnoissaan. Usein vedot jäivät myös jääpallotermein lähinnä "suuppaisuiksi". Laukausten laatu ei ollut monesti hääppöinen. Yritystä nuorilta löytyi kiitettävästi, ovathan kisapaikat vielä monella periaatteessa ulottuvilla. Illan pelaajista varmasti pitkään listalla viipyvnevät mm. Laakso, Eronen, Näkyvä, Myttynen, Blomqvist, Donskoi... Mutta mitään satavarmoja tapauksia ei montaa jäällä tänään esiintynyt. Sen uskaltaa sanoa. Aika tasapaksua suorittamista kautta linjan. Mikkeä ja kumppaneita olisi kaivannut.
Jotkut ovat taas ihmetelleet, että onko moisissa peleissä järkeä vai ei? Minusta, ja varmaan monesta muustakin, on. Olikohan se Rautakorpi, joka muutama vuosi sitten asian ideoi ja pani käytäntöön. Tällä mallilla U20 saa syksyn aikana 12 kovaa peliä alle hioa yhteispeliä ja kuvioita sekä testauttaa joukkoja "tosipeleissä" ennen kaikkea mm-kisoja ajatellen. Sillä mestismatsit ovat yleensä kovempia kuin nuorten omat liigamatsit, joissa tasoerot ovat mestistä suuremmat. Näistä matseista nuoret (ja Suomen jääkiekko) hyötyvät eniten saadessaan valmiuksia kohdata maailman parhaat ja kovimmat eli kanukit ja jenkit + Venäjän. Näissä matseissa oppii ottamaan vastaan taklauksia ja kovaa peliä, jos on kerran oppiakseen. Samalla nuoret näkevät konkreettisesti, millä tasolla itse pelaa ja mihin on kenties mahdollisuuksia. Kaikista ei ole Granlundeiksi ja Pulkkisiksi. Mestisjoukkueen porkkana ovat ne 3 extrapojoa, joihin kaikilla 12:lla on periaatteessa mahkut, mutta eivät sitä käytä. Se on jo nähty tälläkin kaudella, ilmaiseksi pisteet eivät tule.
Minusta ihan reilua peliä. Lisäksi joukossa on aina tulevien kausien mestispelureita, jotka kasvavat ulos junnusarjoista. Joku saattaa jäädä mieleenkin.