Kaksi kotipeliä takana ja molemmista kirvelevät tappiot, koska molemmat olivat pelitapahtumien perusteella täysin voitettavissa olevia pelejä. Miksi näin?
Taisin jo aiemmin jossain kirjoitella siitä skenaariosta, jossa Holapan Samin maalivainu tyrehtyy eli mitä sitten tapahtuu - no, juurikin tätä. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, jossa noita maaleja ei tee enää kukaan "omista", sillä eilenkin siinä onnistui vain liigalaina Koponen ja täysin yksilösuorituksella.
Manner on kyllä ihan maltillisesti lähtenyt muuttelemaan ketjukokoonpanoja ENNEN peliä, mutta pelin aikana mopo tuppaa karkaamaan käsistä välillä pahasti ja lootassa kirmailee tuon tuosta tosi eksoottisia yhdistelmiä kuten esim. eilen ja se taas ei edesauta yhtään pelin saamisessa haltuun.
Ylivoima!!!
Tämän pitäisi olla se ase, jolla pelejä käännetään voitoksi kuten Sport eilen näytti. Nyt Mannerilla on fiksaatio jostain "kuumien kavereiden peluutamisesta" ylivoimalla tjsp. tai sitten vain ei ole muuten oikein ajatusta, mitä pitäisi yrittää.
Toisaalta, Julkusen peluuttaminen jatkuvasti pakin paikalla ylivoimissa alkaa näyttää ja käydä jo lähes vitsistä. Jotainhan sillä haetaan ja on haettu, mutta tyhmempikin alkaa jo uskoa, ettei tuo onnistu eli miksi pilata ne vähäisetkin mahdollisuudet sitkeällä jääräpäisyydellä.
Eilen Olli sai kiekon ylivoimalla siniviivaan monta kertaa, hallelujaa, ja pääsi virittelemään tuota kuuluisaa laukaustaan, mutta heittikin maalille sellaisen kevyen keskiketterän eli sovittuna(?) tarkoituksena oli varmaankin tarjota kavereille ohjurin mahdollisuutta.
No, ei onnistunut kertaakaan, EI, koska Olli heitti kiekkon maalille AINA liian aikaisin eli ei ollut ketään maskissa saati ohjaamassa. Puurulakin, valmistautuneena kovaan suoraan vetoon, putosi pari kertaa lähes perseelleen pelkästä ihmetyksestä ja heitteli karat seinille puhallellen helpotuksesta.
Kysymys kuuluu nyt: Eikö tuollaista lurua kukaan Laserin vakiopakeita sitten osaisi heittää vai onko tuo Ollin potentiaalisen laukauksen uhka niin merkittävä, että sen varjolla tällainen jääräpäinen peluutus puoltaa paikkaansa? Tulos puhukoon puolestaan!
Sitten yksi merkillisyys, joka väkisinkin pistää silmään lähinnä tietyn hupaisan analogian kautta!
Lootassa kirmaillee nykyisin siis mitä eksoottisimpia yhdistelmiä, mutta em. lisäksi muuan kaveri hyppää silmille aika pahasti tämän tästä, nimittäin Juuso Forsström. Nyttemmin Mannerin yhtenä luottopelaajista hänen täytyy tehdä asioita todella oikein ja mallikkaasti - harjoituksissa, sillä peliesityksiä voisi kuvata sanoilla: "Hei, täähän on kivaa!" (feat. Mickey Mouse)
Kaveri sipsuttelee jäällä oman ketjunsa lisäksi niin yli- kuin alivoimillakin vailla sen ihmeempää panosta joukkueelleen, kun hänet voi aina tarvittaessa kohteliaasti siirtää syrjään pois pelimiesten tieltä.
Tekisi (tosi(n) ilkeämielisesti) mieli ehdottaa kaverille kypäräänsä kiinnitettäväksi paria isoa mustaa pallukkaa, niin analogia Mikki Hiiren kanssa olisi täydellinen.
Mutta, kuten sanottua, hänessä täytyy olla jotain huikeata sellaista, joka ei katsomoon asti välity, mutta jolla ansaitaan vastuuta ja peliaikaa Mannerin joukkueessa samaan aikaan, kun esim. joku Pälveen Harri tai Hutun Teemu pelaa jossain Kemin Lämäreissä - vtu!
Edit.
Niin - jos joku taas kirmaa tänne vaatimaan minulta selvennyksiä ajatuksistani, niin kerrottakoon, että olen jo kirjaillut ne aiemmin tälle palstalle aika selkeästi eli sinne vain lueskelemaan - mikään ei ole olennaisesti muuttunut.
Taisin jo aiemmin jossain kirjoitella siitä skenaariosta, jossa Holapan Samin maalivainu tyrehtyy eli mitä sitten tapahtuu - no, juurikin tätä. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, jossa noita maaleja ei tee enää kukaan "omista", sillä eilenkin siinä onnistui vain liigalaina Koponen ja täysin yksilösuorituksella.
Manner on kyllä ihan maltillisesti lähtenyt muuttelemaan ketjukokoonpanoja ENNEN peliä, mutta pelin aikana mopo tuppaa karkaamaan käsistä välillä pahasti ja lootassa kirmailee tuon tuosta tosi eksoottisia yhdistelmiä kuten esim. eilen ja se taas ei edesauta yhtään pelin saamisessa haltuun.
Ylivoima!!!
Tämän pitäisi olla se ase, jolla pelejä käännetään voitoksi kuten Sport eilen näytti. Nyt Mannerilla on fiksaatio jostain "kuumien kavereiden peluutamisesta" ylivoimalla tjsp. tai sitten vain ei ole muuten oikein ajatusta, mitä pitäisi yrittää.
Toisaalta, Julkusen peluuttaminen jatkuvasti pakin paikalla ylivoimissa alkaa näyttää ja käydä jo lähes vitsistä. Jotainhan sillä haetaan ja on haettu, mutta tyhmempikin alkaa jo uskoa, ettei tuo onnistu eli miksi pilata ne vähäisetkin mahdollisuudet sitkeällä jääräpäisyydellä.
Eilen Olli sai kiekon ylivoimalla siniviivaan monta kertaa, hallelujaa, ja pääsi virittelemään tuota kuuluisaa laukaustaan, mutta heittikin maalille sellaisen kevyen keskiketterän eli sovittuna(?) tarkoituksena oli varmaankin tarjota kavereille ohjurin mahdollisuutta.
No, ei onnistunut kertaakaan, EI, koska Olli heitti kiekkon maalille AINA liian aikaisin eli ei ollut ketään maskissa saati ohjaamassa. Puurulakin, valmistautuneena kovaan suoraan vetoon, putosi pari kertaa lähes perseelleen pelkästä ihmetyksestä ja heitteli karat seinille puhallellen helpotuksesta.
Kysymys kuuluu nyt: Eikö tuollaista lurua kukaan Laserin vakiopakeita sitten osaisi heittää vai onko tuo Ollin potentiaalisen laukauksen uhka niin merkittävä, että sen varjolla tällainen jääräpäinen peluutus puoltaa paikkaansa? Tulos puhukoon puolestaan!
Sitten yksi merkillisyys, joka väkisinkin pistää silmään lähinnä tietyn hupaisan analogian kautta!
Lootassa kirmaillee nykyisin siis mitä eksoottisimpia yhdistelmiä, mutta em. lisäksi muuan kaveri hyppää silmille aika pahasti tämän tästä, nimittäin Juuso Forsström. Nyttemmin Mannerin yhtenä luottopelaajista hänen täytyy tehdä asioita todella oikein ja mallikkaasti - harjoituksissa, sillä peliesityksiä voisi kuvata sanoilla: "Hei, täähän on kivaa!" (feat. Mickey Mouse)
Kaveri sipsuttelee jäällä oman ketjunsa lisäksi niin yli- kuin alivoimillakin vailla sen ihmeempää panosta joukkueelleen, kun hänet voi aina tarvittaessa kohteliaasti siirtää syrjään pois pelimiesten tieltä.
Tekisi (tosi(n) ilkeämielisesti) mieli ehdottaa kaverille kypäräänsä kiinnitettäväksi paria isoa mustaa pallukkaa, niin analogia Mikki Hiiren kanssa olisi täydellinen.
Mutta, kuten sanottua, hänessä täytyy olla jotain huikeata sellaista, joka ei katsomoon asti välity, mutta jolla ansaitaan vastuuta ja peliaikaa Mannerin joukkueessa samaan aikaan, kun esim. joku Pälveen Harri tai Hutun Teemu pelaa jossain Kemin Lämäreissä - vtu!
Edit.
Niin - jos joku taas kirmaa tänne vaatimaan minulta selvennyksiä ajatuksistani, niin kerrottakoon, että olen jo kirjaillut ne aiemmin tälle palstalle aika selkeästi eli sinne vain lueskelemaan - mikään ei ole olennaisesti muuttunut.
Viimeksi muokattu: