Mahdollisuuksia voisi olla, mutta...
Ihme saa tapahtua, jos vielä kertaalleen pelataan Oulussa. Taistelua kyllä riittää, mutta virheitä tulee liikaa ja ne kostautuu. Ylivoimalla olisi tänäänkin ollut paikat iskeä monta maalia-edellyttäen, että se toimisi jollain lailla. Omassa päässä harrastetaan edelleen sitä pikkuvippailua, jonka myötä kestää todella kauan päästä kohti vastustajan maalia. Alkukauden yksinkertainen pelitapa loistaa poissaolollaan, tosin tätähän tämä on ollut jo pitempään.
Kaksi pahaa virhettä tänään, josta KooKoo kiitti saman tien. Toisen erän ensimmäinen vaihto, jossa kukaan ei ollut valmiina. Sen sijaan keskityttiin seuraamaan Liukkosen menoa, joka laittoi kiekon hallitusti läheltä ylös.
Ja sitten illan maestro: Tommi Leinonen, anna mun kaikki kestää. Orastava kirin alku 2-3-tilanteessa ratkesi ehkäpä toistaiseksi kauden nöyryyttävimpään suoritukseen, josta Siren täysin ansaitusti kiitti laittamalla mustan verkkoon. Ne, jotka eivät nähneet tilannetta, niin: Leinonen alimpana antamassa ykkössyöttöä, empii ja empii, Siren kiertää laserin maalin takaa, nostaa Leinosen mailaa ja ottaa kiekon pois. Sekunti myöhemmin kiekko maalissa. Iso facepalm. Ei tuommoisia voi tapahtua tällä tasolla tai kauden tärkeimmissä peleissä!!!