Tulipahan katsottua vielä Kissan ja U2:nkin peli tälle viikonlopulle - turnauskestävyys ei sallinut enää jäädä nuorten peliä katsomaan.
Nyt, kun vastassa oli hyvin liikkuva nopea ja taitava porukka, Laserin porukan heikkoudet tulivat selkeästi näkyviin: heikko kiekkovarmuus ja syöttötarkkuus. Lisäksi muutamia sankareita vaivaa vielä naurettava itsekkyyskin - ovat ilmeisesti omasta mielestään liian hyviä jakamaan kiekkoa toisille; pahin esimerkki tästä on Peltonen!
Tämä on myös yksi syy, miksi esim. Memonen ei ole tehnyt pisteitä, tarjonta ei yksinkertaisesti pelaa sentteriltä ja Joki-Erkkilän ongelmana ovat luokattomat syötöt, joten siksi ykkönen on niin aneeminen nykyisin.
Parasta peliä esitti taasen VMK:n ketju, vaikka Junnilakin sortui välillä turhaan neppailuun ja yksinyrittämiseen, mutta VMK:n kiekonhallinta ja pelinteko olivat illan parasta antia - kerrankin palkintoraati oli katsonut peliäkin.
Pakit sitten... mitäpä sanoisi... Aika vaatimatonta tällä kertaa myös Lehdolta ja Niemelältä muista puhumattakaan. Voisiko joku mainita Kirenille, että se on itse asiassa puolustaja eikä puolustajan kuulu joka kerta, kun saa kiekon nousussa, yrittää yksin läpi koko kentän. Näissä tilanteissa VMK:n ollessa kentällä hän pelasi jopa alimpana ja pelasti muutaman kerran läpiajon - hyvää pelinlukua.
Rautiola oli selkeästi epävarmempi kuin perjantaina; ripareita tuli paljon ja U2:n kolmas maali menee puhtaasti hänen piikkiinsä.
Pelin paras pakkipari löytyy U2:n puolelta, Kivistö-Mäkinen; varsinkin Kivistön varmuus ja rauhallisuus sekä luistelu olivat ihailtavaa. Salmivirta ja Palve erottuivat hyökkääjistä, mutta esim. nuorempi Granlund oli kesy. Erityismaininnan ansaitsee toki Körkön Tomi, jonka ranne lävähti heti alkuun maalin arvoisesti; myös eka rankkarissa oli tekemisen meininkiä, kuten myös Ståhlen voittomaaliksi jääneessä rankkarissa.
No niin - piikkipaikka on sitten Kissan hallussa ja tästä on hyvä jatkaa.