Paljon on vettä virrannut Oulujoessa ja Perämeressä tyrskynnyt siitä tähän päivään, mutta en olisi ikimaailmassa uskonut, että Laser pelaa joskus Mestistä.
En uskonut minäkään. Uskon puute johtui toki Kärppiin keskittymisestä. Maailmani ei pyöri jääkiekon ympärillä, enkä omaa minkäänlaista pelaajataustaakaan, hyvä jos luistella osaan. En siis osannut ymmärtää Laseria tahikka muita ouluseudun seuroja muina kuin juniori- taikka kasvattajaseuroina. Laserin kotisivuja tuli mulkattua n. kerran vuodessa, lähinnä tarkistaakseni että ovat vielä hengissä, samoin kuin muitakin lähiseudun jengejä.
Mitä muuten Eka-kiekolle kuuluu? Onko koko seuraa enää olemassa? Äidin työkaverin poika pelasi siellä joskus ysärin alkukieppeillä maalivahtina ja kärppiäkin valmentanut Torkkeli taisi pyöriä pelaaja-valmentajana jossain vaiheessa. Ainakin jokusen lehtijutun muistan kun Torkkeli oli saanut pataansa aika pahasti, jutun höysteenä kuvia mustelmanaamaisesta Torkkelista.
VEIKKO Torkkelihan se oli! Muistuihan se lopulta. Kiitos Google ja Wikipedia.
No, jutun idea alkaa jo karkaamaan, joten holtiton rynnistys loppua ja pointtia kohti!
En siis tajunnut tilanteen vakavuutta/herkullisutta ennen kuin viime kauden lopuilla. Haavi valahti auki ja kallossa naksahti (silleen kivalla tavalla). Loppukautta seurasinkin jo aktiivisemmin ja hjälvetin hianostihan se meni.
Perkeleen kovaa työtä on seurassa tehty ja sen hedelmiä tulevat toivottavasti nauttimaan monet pohjois-suomalaiset pelaajat ja seuratkin tulevina vuosina. Todella moni on varmasti tehnyt kovia tuntimääriä talkootöitä yhteisen asian eteen. Näin sivullisena, kiitos teille. Toivottavasti olette saaneet työllenne vastinetta. Aina ei varmasti ole ollut mukavaa, mutta varmasti paremmat muistot on saatu verrattuna saman ajan ja vaivan käyttämiseen kotisoffalla telkkarin tuijottamiseen.
Kärppien viime kaudesta sen enempää mainitsematta, lopun askeleet parempaan suuntaan ja Laserin sarjanousu teki viime kaudesta minulle kuitenkin Oululaisen jääkiekon kannalta loppumerkiltään positiivisen.
Harmittamaan toki jäi RoKin kohtalo tippujana. Pohjois-suomalaisen jääkiekon etu olisi oululaisten lisäksi ainakin toinen mestis-tason joukkue ja pari-kolme suomi-sarjaan. (Go, Tornio!).
Tätini ex-mies oli aikoinaan (70-luvun lopulla? -78?) mukana seuraa perustamassa ja pelasikin siellä jonkun vuoden. Kakarana oli kohtuu kattava kokoelma erilaisia RoKi-tarroja, sattuneesta syystä. Minnehän nekin katosivat? Eihän noilla itselle enää käyttöä olisi, muuta olisinpa voinut piristää jonkun RoKi-fanin päivää lahjoitamalla kyseiset muinaismuistot. Niin se aika virtaa sormiemme läpi kuin vesi, jälkiä jättämättä.