Tasoero oli selkeä, mutta peli oli kuitenkin yllättävän tasainen. Runkosarjasta tuttuja monen minuutin pyöritysjaksoja ei ollut oikeastaan kuin 1. erän lopulla. Suurin ero oli kyllä yksilötaidossa. Toinen silmiinpistävä seikka oli Bluesin hyökkäykset. Jokainen pelaaja haki todella ahneesti maalia jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Edustusjoukkue voisi ottaa mallia.
Pelicans onnistui tukkimaan Bluesin ykkösketjun pelin aika hyvin. Ok, laukauksia he saivat ja paljon, mutta Nättisellä oli jatkuvasti "päällystakki" ja näytti toimivan aikas hyvin. Tämä Bluesista tutta tapa, että A-junnut pelaavat samalla formaatilla kuin edustus joukkue näyttää olevan käytössä myös Lahessa. Jatkuvaa huitomista, tökkimistä ja tönimistä tilanteiden jälkeen pelissä tilanteiden ulkopuolella. En tiedä oliko se turhautumista, pelkästään tähän Blues-sarjaan lanseesattu juttu vai onko sitä jatkunut koko kauden. Uskollisesti joukkue kuitenkin toteutti taktiikkaansa. Välillä näytti, että yksittäinen Blues-pelaaja olisi hiiltynyt, mutta sitten järki palasi mussutus loppui.
Yksittäisistä tapahtumista muutama:
1. erän lopussa Blomqvist ajoi pelicans-pakkia maalin takana ja tämä loukkaantui. Veikkaisin, että olkapää meni sijoiltaan. Tilanteessa Pelsujen pelaaja n. 10 senttiä irti laidasta eikä ollut valmistautunut taklaukseen. Jäi keräilemään hetkeksi jä lähti vaihtoaition kautta suoraan koppiin.
Toinen oli Lukjanovin maalin. Peli kuvattiin, joten pakko toivoa, että maali tulisi näkyville nettiin. Ehkäpä hienoin näkemäni maali tällä kaudella.
Lopuksi pitää vielä sanoa, että kamalalta näytti Bluesin maalivahtipeli. Jos mestaruus johonkin menetetään on se juuri maalivahtipelaaminen. Ja tämä Suomalainen on siis parempi veskari? Huhhuh! Noin epävarmaa veskaria en ole nähnyt pitkiin aikoihin. No joo, voi tietysti olla, että tänään sattui heikompi päivä.
Kaikki kunnia Lahteen, mutten millään jaksa uskoa, että toissavuotinen "ryöstö" onnistuisi.