Tässä analyysi omasta puolestani - itse olin yksi näistä loppukauden syttyjistä, joka on käynyt viimeiset vuodet hajanaisesti muutamia kotipelejä katsomassa, mutta joka katsoi loppukaudesta lähes jokaisen pelin, joko hallilla tai telkkarin ääressä. Imatran vieraspelireissu oli itsellä ensimmäinen sitten kauden 2015-2016.
Mielestäni yksi kevään kulminaatiohetki oli runkosarjassa Huhtalan tasoitusmaali lämärillä Ketterää vastaan. Halliin oli saatu erinomaisesti väkeä, ja tasoitusmaalin fiilis oli jotain sellaista, jonka perään on haikailtu sitten Bluesin konkurssin. Sitä valtaisaa meteliä ja tunnetta, katsomoa joka on täynnä, ja sitä halusi lisää. Onneksi tämä maali tuli pelissä jota oli markkinoitu vahvasti.
Toimistolla ollaan tehty erinomaista jälkeä. Vanhoja nukkuvia katsojia (kuten minä) ollaan saatu taas jalkeille, ja uusi katsojasukupolvi kasvaa kovaa vauhtia. Viidennen finaalipelin jälkeinen juhlava meno junnukatsomossa kertoi kaiken. Ei tarvitse montaa vuotta odottaa kun nämä nyt 10-13 -vuotiaat siirtyvät pikkuhiljaa junnukulmasta päätyyn.
Pelillisesti joukkue oli tällä kaudella periksiantamaton, ja yleisö sai jännittää aina viimeisille sekunneille saakka. Ensi kaudella saadaan kovia paikalliskamppailuja, ja mediahuomio kasvaa entisestään. Nyt ollaan oikealla tiellä, ja tästä mestaruudesta on hyvä ammentaa tulevaan.