Mutta hittovie mä olen ylpeä siitä, mitä mä olen tällä viikolla nähnyt ja kokenut. Pisteiden valossa olisi enemmän voinut odottaa, mutta kun katsoo kokonaisuutta... niin nyt ollaan oikeasti jonkun niin kauniin äärellä, että sanat ei riitä.
Onnittelut, jäätävän hyvää duunia on tehty! Pelillisesti ja muutenkin pari peliä oli ehkä pientä hakemista, mutta ei missään nimessä huonoa suorittamista.
Nyt ollaan kannattajatoiminnassa menty viikossa ainakin vuosi eteenpäin ja samalla 10 vuotta taakse. Aivan mielettömän hieno juttu! Vaikka homma on joka osa-alueella jouduttu aloittamaan miltei tyhjästä ja tekijät ovat pitkälti vaihtuneet, niin erittäin vahva espoolainen yhteisöllisyys ja kulttuuri todistaa olemassaolonsa. Joka puhuu että espoosta puuttuu yhteisöllisyys ei tiedä ollenkaan mistä puhuu.
Se että esim. TPS:n valmentaja sanoo pelin jälkeen lehdistötilaisuudessa vahingossa Blues eikä Kiekko-Espoo, kertoo siitä että myöskään työnteon kulttuuri ei ole kadonnut mihinkään. Ja just nyt mä olen sanoinkuvaamattoman ylpeä siitä että Jyrki Aho on joukkueemme valmentaja. Jyrki jos kuka tietää mitä on espoolainen periksiantamattomuus ja hän on myös sen perikuva. On ihan älyttömän hienoa että saamme kannattajina olla osa sitä prosessia, jossa Jyrki iskostaa joukkueelle mitä tämä on, yhdessä mm. kapteenistossa olevien pelaajia kanssa.
Kim Hirsovits Suomi-sarjassa rakentamassa unelmaa on myös tämän periksiantamattomuuden ruumiillistuma, vaikka olihan siellä Amia, Anttia ja muita jotka eivät saa tarpeeksi kiitosta yhtälailla mukana. Mutta Kim oli sisällä pukukopissa huolehtimassa, että jokainen pelaaja sal vuokransa maksettua, kun edellinen seura ei kyennyt kaikille palkkaa maksamaan.
Seuraavaksi on onneksi(?) pari vieraspeliä, niin että voi vähän rauhoittua. Välillä nimittäin pitää palautua, toivottavasti joukkueellakin on siihen jonkinlainen mahdollisuus. Sitten taas mennään.