Onhan se selvää, että se näkyy jossain, jos lähes puolet joukkueesta on loukkaantuneena, pelikiellossa tai lainassa muualla (Laitisen laina oli kyllä Hirsolta aivan käsittämätön aivopieru). Mutta se pointti mitä olen yrittänyt tuoda esiin täällä ja vieläkin toistan, on se että hyvin valmennettu, hyvin johdettu, hyvällä itseluottamuksella ja hyvällä taisteluilmeellä pelaava joukkue ei romahda tällaisessakaan tilanteessa. Jos muistan oikein, niin Matikaisen ensimmäisellä Blues -kaudella nähtiin about samanlainen tilanne näihin aikoihin. Ukkoja tippui yksi tai kaksi per peli useamman viikon aikana. Vitosketjun ukot nostettiin nelosketjuun, sitten kolmoseen jne. Ja vaikka kokoonpano eli joka ottelussa se ei näkynyt joukkueen vireessä juuri lainkaan, vaan vire pysyi voittavana. Mutta siinä joukkueessa olikin pätevä valmennus, hyvä itseluottamus ja vitunmoinen asenne.
Mulla on jo jonkin aikaa ollut pieni kalvava pelko tämän joukkueen suhteen. Jokin tässä on hiertänyt jo pidemmän aikaa, ja nyt se on tullut rumasti esille tämän loukkaantumissuman aikana. Vaikka tuloksellisesti syksy on mennyt ihan hyvin, joukkue ei ole mielestäni pelannut erityisen hyvin missään vaiheessa. Etenkin puolustuspeli on ollut heikkoa - oman pään kiekoton pelaaminen välillä jopa surkuhupaisan huonoa. Mutta sarjatasolle lähes ylivertaisen materiaalin turvin joukkue on kuitenkin neppaillut helppoja voittoja heikompia vastaan ykkösketjun johdolla.
Nyt kun Hämäläinen, Tuomaala & co eivät taio maaleja pelistä toiseen, niin mikä kilpailuvaltti tässä joukkueessa enää on?
Nähdäkseni ei mikään. Tämän joukkueen ainoa kilpailuetu on helvetin kova pelaajamateriaali.
Nyt kun materiaalietu on viety niin emme saa etua enää mistään: emme valmennuksesta, emme itseluottamuksesta, emme taistelusta, emme todellakaan puolustuspelaamisesta emmekä maalivahtipelistä. Joukkuehan on ihan laho!
No, ennen pitkää sairastupa tyhjenee ja sitten otetaan taas materiaaliylivoiman turvin helppoja voittoja Fopseja ja Kivoja vastaan. Mutta miten pitkälle tällä tavoin pääsee?
Jokainen voi omassa mielessään tehdä arvion siitä kuinka paperilla timanttinen, mutta lähes kaikissa jääkiekon perusasioissa alisuorittava, heikosti valmennettu ja henkisesti löysä joukkue pärjää kevään peleissä. Oma veikkaus on, että semeissä tulee seinä vastaan, ehkä jopa puolivälierissä jos vastaan osuu omaan tekemiseensä uskova joukkue.
Hyvä uutinen on toki se, että aikaa tilanteen korjaamiseksi on riittävästi ja sijoitus sarjataulukossa turvallinen. Mitään ei todellakaan ole hävitty tässä vaiheessa ja perusedellytykset menestykselle ovat edelleen olemassa.
Mutta mielestäni on ihan selvää että tuo joukkue tarvitsee nyt joukkuepalaverin, jossa kaikki mahdolliset kissat ja kipupisteet nostetaan pöydälle. Ennen kaikkea pitäisi ihan rehellisesti käydä läpi mitä tältä kaudelta tavoitellaan ja mitä se vaatii. Korjausliikkeen pitää käynnistyä maanantaina ja sen pitää olla voimakas.
Mulla on jo jonkin aikaa ollut pieni kalvava pelko tämän joukkueen suhteen. Jokin tässä on hiertänyt jo pidemmän aikaa, ja nyt se on tullut rumasti esille tämän loukkaantumissuman aikana. Vaikka tuloksellisesti syksy on mennyt ihan hyvin, joukkue ei ole mielestäni pelannut erityisen hyvin missään vaiheessa. Etenkin puolustuspeli on ollut heikkoa - oman pään kiekoton pelaaminen välillä jopa surkuhupaisan huonoa. Mutta sarjatasolle lähes ylivertaisen materiaalin turvin joukkue on kuitenkin neppaillut helppoja voittoja heikompia vastaan ykkösketjun johdolla.
Nyt kun Hämäläinen, Tuomaala & co eivät taio maaleja pelistä toiseen, niin mikä kilpailuvaltti tässä joukkueessa enää on?
Nähdäkseni ei mikään. Tämän joukkueen ainoa kilpailuetu on helvetin kova pelaajamateriaali.
Nyt kun materiaalietu on viety niin emme saa etua enää mistään: emme valmennuksesta, emme itseluottamuksesta, emme taistelusta, emme todellakaan puolustuspelaamisesta emmekä maalivahtipelistä. Joukkuehan on ihan laho!
No, ennen pitkää sairastupa tyhjenee ja sitten otetaan taas materiaaliylivoiman turvin helppoja voittoja Fopseja ja Kivoja vastaan. Mutta miten pitkälle tällä tavoin pääsee?
Jokainen voi omassa mielessään tehdä arvion siitä kuinka paperilla timanttinen, mutta lähes kaikissa jääkiekon perusasioissa alisuorittava, heikosti valmennettu ja henkisesti löysä joukkue pärjää kevään peleissä. Oma veikkaus on, että semeissä tulee seinä vastaan, ehkä jopa puolivälierissä jos vastaan osuu omaan tekemiseensä uskova joukkue.
Hyvä uutinen on toki se, että aikaa tilanteen korjaamiseksi on riittävästi ja sijoitus sarjataulukossa turvallinen. Mitään ei todellakaan ole hävitty tässä vaiheessa ja perusedellytykset menestykselle ovat edelleen olemassa.
Mutta mielestäni on ihan selvää että tuo joukkue tarvitsee nyt joukkuepalaverin, jossa kaikki mahdolliset kissat ja kipupisteet nostetaan pöydälle. Ennen kaikkea pitäisi ihan rehellisesti käydä läpi mitä tältä kaudelta tavoitellaan ja mitä se vaatii. Korjausliikkeen pitää käynnistyä maanantaina ja sen pitää olla voimakas.