Ei kaikissa kulttuureissa auktoriteettia oteta puita halailemalla.
Ei todellakaan.
Venäläisestä kulttuurista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta fakta on se, että siellä auktoriteetti otetaan ensisijaisesti pelon kautta.
Vaikka itse pidänkin enemmän venäläisestä tyylistä kuin suomalaisesta, niin sen verran härmäläistä homosielua on minussakin, että kyllä kylmää katsella venäläisten kiekkojuniorien touhuja, joille huudetaan pää punaisena ihan alusta lähtien, sekä kyykytetään ja nöyryytetään sadistisesti. Täällä olisi jo lastensuojelu paikalla pillit huutaen, mikäli joku vastaavaa yrittäisi edes kokeilla. Se on ihan oikeasti jo hurjaa touhua.
"Mitä vittua sä oikein teet?" on venäläiselle kiekkojunnulle kaikkein tutuin lause valmennuksen taholta. Se kertoneekin kaiken oleellisen tavasta, jolla siellä koutsataan ja kasvatetaan kiekkoilijoita.
Mutta niin vaan pikku-Mishoista ja Sashoista kasvaa kovia kiekkoilijoita ja tällainen raakalaismainen systeemi tuottaa maailman terävimmälle huipulle solkenaan ykköskorin ukkoja. Jotka kehtaavat vielä avoimesti olla isänmaastaan, kasvatuksestaan ja lähtökohdistaan äärimmäisen ylpeitä. Sekös pohjoismaalaisia feministisuvakkeja vituttaa. Venäjällä tehdään vellihousuista miehiä.