Rahoitus alkanut jo pitkälti Jeltsinin kaaoskaudella jne.
Ensimmäiset "rahajoukkueet" syntyivät Venäjälle joskus 1990-luvun lopussa. 1990-luvun alku ja puoliväli olivat Venäjän kiekossa kaaosaikaa, jolloin kenelläkään ei ollut yhtään rahaa, ja joukkueilla oli vaikeuksia kustantaa edes pelaajien varusteita. Näinä vuosina ainakin Suomessa kirjoitettiin (toivottiin?) jopa kiekkoilun kuolemisesta Venäjällä. Näinä vuosina myös kaikki kynnellekykenevät pelaajat lähtivät pois Venäjältä.
1990-luvun loppupuolella muutama joukkue alkoi saada rahoitusta, joka mahdollisti ammattilaiskiekkoilun pyörittämisen. Rahoitus oli paljon vaatimattomampaa kuin tällä hetkellä, mutta jo 1990-luvun lopussa rikkaimmat venäläisseurat saavuttivat maksukyvyssä SM-liigan rikkaimmat seurat. Näitä seuroja olivat ennenmuuta Metallurg Magnitogorsk, Itil Kazan (myöhemmin Ak Bars), Torpedo Jaroslavl (myöhemmin Lokomotiv), Lada Togliatti ja Moskovan Dynamo. 2000-luvun taitteessa myös Avangard Omsk, Severstal Tsherepovets ja Metallurg Novokuznetsk (joka on nyt pohjamudissa) nousivat näiden rahajoukkueiden kastiin.
"Rahajoukkueet" muodostuivat yleensä yhden suuren yrityksen luoman rahoituksen varaan. Yleensä tämä yritys oli kaupungin suurin ja monesti ainoa teollisuuslaitos/kombinaatti. Joukkueet olivat eräänlaisia "tehdasjoukkueita", jotka tunnettiin jo neuvostoaikana, ja saivat usein myös nimensä sponsori-tehtaan mukaan (Metallurg, Lada jne.).
1990-luvun muutos Venäjällä alkoi näkyä aluksi siten, ettö Venäjän mestaruussarja kykeni pitämään paremmin kiinni venäläisistä pelaajista kuin vielä vuosikymmenen puolivälissä, jolloin "kaikki" karkasivat Pohjois-Amerikkaan, Sveitsiin, Ruotsiin, Suomeen, Tshekkiin, Saksaan ja jopa Ranskaan ja Italiaan. Nähtiinpä joitakin paluumuuttajiakin Venäjälle lähinnä Pohjois-Amerikan farmisarjoista. Näitä oli mm. Ravil Gusmanov, Valeri Karpov, Sergei Tertishni, Aleksandr Selivanov, Oleg Mikultshik, Andrei Kudinov ja Konstantin Shafranov. Myös ensimmäiset ulkomaalaispelaajat löysivät tiensä sarjaan, he olivat lähinnä keskitason tshekkejä tai melko tuntemattomia pohjoisamerikkalaisia farmijyriä. Monet parhaat venäläiset NHL:n ulkopuolella pelaavat pelaajat, kuten Aleksandr Barkov, Aleksei Kudashov, Andrei Potaitshuk, Oleg Petrov ja Dimitri Kvartalnov, pelasivat kuitenkin vielä muualla Euroopassa kuin Venäjällä.
2000-luvun nopean talouskasvun vuosina Venäjän sarjaan (joka muuttui vuosikymmenen puolivälissä Superliigaksi) virtasi entistä enemmän rahaa, mikä auttoi joukkueita pitämään kiinni hyvistä venäläispelaajista paremmin kuin ennen, ja myös hankkimaan parempia ulkomaalaispelaajia kuin ennen. Tässä vaiheessa viimeisetkin "kvartalnovit", "kudashovit" ja "potaitshukit" siirtyivät Euroopasta Venäjän liigaan, ja samalla liiga hankki entistä parempia ulkomaalaisia, erityisesti tshekkejä kuten Patera, Prochazka, Vlasak, Slegr, Hejda ja Vujtek. Tässä vaiheessa sarja oli jo todennäköisesti paras Euroopassa, vaikka sitä ei ainakaan Suomessa tuolloin myönnetty, tuskin edes huomattiinkaan. Metallurg Magnitogorskin kaksi perättäistä EM-voittoa vuosina 99-00 oli myös selvä osoitus siitä, että sarjan huippujoukkueet olivat vähintään yhtä hyviä kuin muiden Euroopan sarjojen parhaat joukkueet (vuosina 01-04 EM-turnausta ei pelattu).