Jäin vielä miettimään noita omia valintojani. Olen elämässäni fanittanut Oasista ehkä enemmän kuin Suedea, mutta tässä oli kyse ihmisistä. Gallaghereiden kanssa ei varmaan kovin syvälle keskusteluissa pääsisi, niin paljon kuin jätkistä tykkäänkin. Brett Andersonin kanssa varmasti pääsisi. Hän olisi siis brittipopista loistovalinta. Brett vaikuttaa älykkäältä, ehkä hieman varautuneelta, mutta pohjimmiltaan lämpimältä tyypiltä. Hän osaisi kertoa toki brittipopista, mutta myös brittiläisestä yhteiskunnasta. Heti kun normaalit läpäläpät olisi hoidettu, niin kysyisin, miksi sen Bernardin kanssa pitää riidellä. Aina kun äijät tekevät yhdessä jotain, tulos on täysi kymppi.
Ja Dave Grohl. Niitä bisneksen mukavin mies -juttuja on heitelty aika monista, mutta luulen, että Grohlin kohdalla se voi jopa pitää paikkansa. Davella on nykyisessä rockissa hemmetisti kilometrejä takana, ja paljon on tapahtunut. Paljon olisi siis kerrottavaa. Ehkä tämä elämänkokemus on tuonut Davelle myös paljon viisautta. Ensivaikutelma on se, että Dave on todella avoin, vilpitön ja tunteella elävä kaveri. Jo tämä veisi pitkälle. Jo se varmaan toimisi, että Dave vain alkaisi tarinoida. Niin monessa mukana ollut mies. Mahtavia tarinoita sieltä tulisi.
David Crosbyllä on taas hankalan, mutta älykkään ja lahjakkaan miehen maine. Hänellä on paljon vastustajia mutta myös paljon faneja. Olen Crosbyn tekemisiä seurannut tiiviisti, ja luulen, että hän on vanhemmiten viisastunut kovasti. Tottakai Crosby on edelleen välillä tosi äkkiväärä, mutta kyllä 81-vuotias mies on nähnyt jo niin paljon, että siinä on väkisinkin viisastunut. Ja takavuosien elämäntavoista huolimatta Crosby on todella tarkkanäköinen ja tarkkamuistinen, kun hän puhuu. Ja äijä tykittää vielä videoitakin. Tulisi varmaan todella maukkaita tarinoita 60-luvulta. Crosbyhän oli aina siellä, missä tapahtui.
Jarkko Martikainen menee listalle tietysti muusikkona, mutta myös yhtä paljon ihmisenä. Siis sen minkä tiedän. Martikainen on musiikissaan ja taiteessaan osoittanut jotain hyvin syvää inhimillisyyttä ja ymmärrystä ihmisyydestä. Martikainen on upea realisti ja universalisti, hän löytää pienistä ja arkisistakin asioista todella syviä merkityksiä. Kun olen kuunnellut Martikaista, niin olen huomannut, että tämän kaverin taiteessahan on koko maailma ja elämä. Martikaisen kanssa voisi siis keskustella varmaan mistä tahansa.
Ja Arhinmäki. Hän on poliitikko tottakai, mutta on hän ollut paljon muutakin. Hän on ehkä Suomen merkittävin urheilukulttuurin vaikuttaja. Arhis on ollut tärkeässä roolissa siinä, että urheilukulttuurista on alettu puhua Suomessa. Ennen kentän tai kaukalon ulkopuolisista asioista ei juuri puhuttu. Arhis on yksi niistä, jotka toivat nuo keskusteluun, etenkin fanikulttuurin. Tästä ikuinen kiitos ja ihailu Arhikselle. Ja vieläkin näistä asioista riittäisi keskusteltavaa.
Kun nyt nämä viisi itselleni ja teille vähän pidemmin perustelin, niin olen entistä vakuuttuneempi. Koskas se lautta lähtee?