Se ylivoima toimi Vancen ja Ruotsalaisen kanssa, eikä se ollut sattumaa. Vance on ensinnä Jenkki, joka on tottunut pelaamaan pienesssä kaukalossa, jossa puolustajalla on huomattavasti vähemmän aikaa toimia kiekon kanssa. Toisekseen Vance on iso ja ulottuva, hän pystyy toimittamaan kiekkoa maalille vain siirtämällä sen kauas itsestään kuitenkin vielä säilyttäen vastustajan kärkikarvaajan lähimaskin. Pienempi kokoinen pakki joutuisi lähtemään sivuliikeeseen, jolloin kiekon toimittaminen kohti maalia on vaikeampaa ja usein vastustajan maalivahti saa kiekkoon helpommin katsekontaktin. Keskipakin vedon tai maalille heiton kovuudella ei ole suurta merkitystä, tärkeää on ainoastaan se, että kiekko menee maalia kohti ja vastustajan maalinvahdin näkyvyys kiekkoon on mahdollisimman hyvin peitetty. One-timerit pyritään joka tapauksessa pelaamaan Saarelalle.
Saarela pystyy voittamaan aloituksia siinä missä Kuparinenkin ja Kärki pystyy tekemään oikea-aikaisen liikkuvan maskin, joka haittaa vastustajan maalivahtia huomattavasti enemmän kuin Kuparisen seisoskelu maalin kulmalla, Kuparinenhan ei ole oikeasti maalin edessä vaan "pelkurin" paikalla maalin sivussa, josta koittaa ohjata kiekkoa. Ruotsalainen tuo liikkuvan käyttösyöttöseinän, jonka avulla pystytään purkamaan vastustajan paine kiekolliseen ja saavuteen pitkiä pyörityksiä väsynyttä nelikkoa vastaan. Eli se alkuperäinen Kerälä, Kärki, Saarela, Ruotsalainen ja Vance kokooon jo seuraavaan peliin.