1) Onko "sisäpiiri" tyypillinen ja aina todellinen jokaisen valmentajan peluutukseen liittyvä seikka?
Uskoisin että etenkin pidemmän aikaa kasalla olleessa joukkueessa ja valmentajalle jo pidemmältä ajalta tutuille pelaajille voi muodostoa tälläinen luottopelaajan asema. Tilanne jossa valmentaja tuntee pelaajan läpikotaisin ja tietää mitä saa hänet jäälle laittaessaan.
2) onko RD:n "sisäpiiripeluutus" menestyvää vai menestymätöntä peluutusta?
JYP on menestynyt loistavasti RDn aikakaudella niinkuin me kaikki hyvin tiedämme. JYP on äärimmäisen hyvä kokonaisuus. Kaikki osa-alueet ovat hyvällä mallilla; maalivahtipeli, puolustus, hyökkäys ja valmennus. Joukkue on pysynyt pitkään kasassa pelitapa on iskostunut pelaajien korvien väliin.
Mikä sitten on peluutuksen osuus tästä kaikesta. Periaatteessa Dufva on peluuttanut pelaajiaan niinkuin on peluuttanut ja voittoja on hänen aikanaan tullut paljon. Eikös peluutus ole sitten ollut hyvää?
Noh, tulee väkisinkin mieleen viime kevään pleijarit ja siellä tappio TPS:älle. Monien muiden kirjoittajien tapaan kritisoin tuolloin RDn peluutusta, koska mies peluutti muutamia kärkipelaajiaan puhki. Esimerkkinä loppuunajetuista pelaajista ovat täällä mainitut Hytönen ja Louhivaara, jotka pelasivat kaikki yv:t ja av:t ja lisäksi muutenkin todella paljon. Olisiko toisenlaisella peluutuksella päästy parempaan tulokseen? Turhaa jossittelua.
3) Tulisiko valmentajien yleensä ottaen pyrkiä eroon "sisäpiiripeluutuksesta", vai voiko se olla joissain tilanteissa valmentajalle kenties vahvuus?
Valmentajan tulee valmentaa niin, että hänen joukkueensa menestys on mahdollisimman hyvä.
Sisäpiiripeluutuksen ongelmia ovat ainakin se, että valmentaja saattaa luottaa liiankin sokeasti menestyksen tulevan omia suosikkeja kuormittamalla. Tämä taas voi luoda epäoikeudenmukasuuden tuntua joukkueen sisällä ja pahimillaan synnyttää ns. kuppikuntia.
Spesifimmin Hytösen syksyn peluutukseen liittyen toteaisin, että mies palasi kokoonpanoon puolikuntoisena. Joukkue menestyi siitä huolimatta. Voisiko tällöin olla, että J-P:n peluuttaminen oli hänen fyysisistä puutteistaan huolimatta joukkueelle eduksi?
En oikein usko että case-Hytösellä oli merkittävän suurta vaikutusta JYP hyvään alkukauteen. Menestystä tuli alkukaudesta, koska kasassa oli loistava, paperilla yksi kovimmista joukkueista joka oli pysynyt hyvin kasassa viime kauden runkosarjavoiton jälkeen.
JYPillähän oli kauden alussa vielä pienoinen sentteriongelma, kun Perrin oli vielä päiväuni, Lahti loukkantuneena ja Hytösenkin piti olla pidempään sivussa. Periaatteessa JP oltaisiin voitu peluuttaa kuntoon D-teaminkin puolella, mutta tässä tilanteessa oli kaiketa oikein nostaa hänet suoraan pelaavaan kokoonpanoon.