Mutta kun halutaan pelata vauhdikasta aktiivista lätkää, jossa vastustajat pääsevät harrastamaan suorahyökkäyksiä ilman keskialueen träppiä ja ohjauspeliä, sekä omaa hyökkäyspeliä pitäisi pystyä kääntämään nopeasti, niin Hellmanin puutteet alkavat näkymään ja vahvuudet ei pääse esiin.
Sama ongelma vähän Salmelalla.
Salmela on fiksu oman pään luutija ja peruspakki. Onhan hänkin jokusen kerran Ässäaikanaan tehnyt nousuja hyökkäysalueelle, mutta tuo tai suunnanmuutospeli ei suoranaisesti kättele vahvuuksiaan.
Sitten taas vaikkapa Anttalainen ei ennakkoon suorilta käsin herättänyt luottamusta tasaisuuden tai merkkauspelin osalta, mutta vastuun ja minuuttien kautta on noiltakin osin kehittynyt ja ominaisuutensa sekä aggressiivisempi pelityylinsä taasen natsaa paremmin tämän uudistetun, aktiivisemman pelityylin kanssa.
Kenties nyanssit ei ole niin dramaattisia mitä ajatellaan - ja sitten taas toisaalta on selkeä muutos ajattelutavassa kun hyökkääjät useammin paineistavat syvään, saattaa tulla riistoja tai sitten kiire omiin, ja pakit joutuvat myös sopeutumaan enemmän suunnanmuutospeliin reagoimalla.
Kun peli on aiempaa enemmän aktiivisempaa, vähemmän stabiilimpaa, kontrolloimattomampia tilanteita tulee useammin ja niihin täytyy sitten reagoida yksilöinä, viisikkona. Sisäänajo ottaa aikansa, mutta ajatusmalli on hioutunut ja alkaa tulla enemmän selkäytimestä.