Kun kokonaisuus rullaa niin ei nyt välttämättä ole syytä suuriin mullistuksiin.
Toisaalta, koska kokonaisuus rullaa pistesarakkeen ohella niin sitä voi tarkastella ei-pakon edessä mikä ei toimi ja täytyykö jotakin viilata.
Hyökkäysketjujen osalta 2. ja 4. ketju on tätä osastoa. Kenties painotetusti 2. ketju.
Fabre vetänyt sitä kaksi minsaa alivoimaa/matsi, kolmanneksi eniten hyökkääjistä. Toki, koko top-5 hyökkääjistä mahtuu 20 sekunnin sisään. Luisteluvoima on ase.
Sitten taas toisaalta, on missannut maalipaikkoja -mikä ei sinänsä ole rangaistava teko, hyvä jos pääsee tonteilla-, joka pitkän kuivan kauden ja nollarivin takia on aiheuttanut hienoista pelin pakottamista. Se maali ja tarve tuottaa pistänyt jälleen hieman lappuja silmille ja se tehokas, peliä edestävä jakaminen ketjukavereille meinaa hiippasen unohtua.
Ojantakanen puskee nolla-nollaa -aika hyvin siinä onnistunutkin-, Vanhatalo vaikutti paluupelissään kankeammalta Vanhatalolta. Ja Talaja? Tekee minkä pystyy. Toisaalta, Talaja kokeneempana pelaajana kyennee käsittelemään tilanteen jokseenkin ok. Ja saa sitten palkintoaan yhtenä sarjan parhaista maskipelaajista ylivoimalla. Laukaus torjunnasta kulmaan, Talaja irtoaa hakemaan sen, siirto playmakerille, paluu maalin eteen ja pian soi Patasydän.
Palola palaa 2. ketjuun, Ylitalo elävöittämään Ojantakanen-Talaja ketjua ja Fabren vire luokkaa pelaamalla itseluottamus kuntoon?
Saattaa toki myös olla, että Vanhatalokin vertyy tuosta parempaan, mutta ihan tarkkaan en osaa sanoa mihin. Ja sitten Viitala mieluusti myös haluaisi rosteriin.