Tässä meikäläisen näkökulma kokoonpanosta, joka on hyvin samankaltainen kuin monilla, mutta sepustan jotain omaa. Ja aloitan alhaalta ylöspäin, neloskentästä.
Heikki Liedes - Juhani Jasu - Juha Koivisto
Neloskentän on pakko olla tässä muodossa! HPK:n rosteri ei ole mitenkään loistelias hyökkäyssuuntaan, eikä vilise varmoja suorittajia, joten yksi osa-alue on pakko laittaa varmasti sataprosenttiseen kuntoon. Ja se on neloskentän puolustava osasto. Tässä ketjussa on kolme ehdottomasti Liiga-tason pelaajaa tähän rooliin, eli neloskentän rooliin. Se, että Koivisto siirretään kolmoseen ja neloskenttään tulee Karevaara tai Arkiomaa, joka kumpikaan ei ole tähän rooliin yhtään oikea pelaaja, rikkoo heti ketjun kuvaa ja yhteispeliä. Katsokaa HPK:n neloskenttää huikealla nousukaudella 2013-14; Aarnio-Paajanen-Koivisto, siinä esimerkki oikein rakennetusta neloskentästä, joka pelaa hyvin sitä samaa rikkovaa ja taistelevaa kiekkoa, jossa ei ole yhtään turistia joukossa.
Neloskentän rooli on myös erittäin tärkeä joukkueelle ja se vain korostuu, jos joukkue ei ole mikään tähtisikermä. Se, että neloskenttään heitetään junnu "koska ei muualle mahdu" on tapana perseestä, koska yleensä junnu ei sovi yhtään neloskenttään ja siksi pilaa juuri sen yhteispelin olemalla se heikoin lenkki, joka ei osaa hoitaa roolia. Ei isossakaan maailmassa, NHL:ssä, heitetä AHL-tähtiä neloskenttään. Jos et mahdu kolmeen ekaan kenttään, niin se on aivan sama teetkö AHL:ssä vaikka kaksi pistettä per peli, jos et osaa hoitaa neloskentän roolia. NHL:ssä pelaa neloskentässä todella paljon pelaajia, joiden kiekollinen taso ei riitä edes Liigaan, mutta koska ovat neloskentän roolissa ideaaleja pelaajia, pelaavat NHL:ssä.
Tässä HPK:n nelosessa on pommikoneena Liedes ja työmyyrinä Jasu sekä Koivisto. Liedes ei itsekään anna taka-askelia työmäärän suhteen, mutta on ennenkaikkea se ketjun niin sanottu pakollinen taklauspelote. Tämän ketjun rooli on ottaa kiekko pois vastustajalta ja heittää se toiseen päätyyn, mielellään ajaa perään kovalla vauhdilla. Ja sitten jos karvaus onnistuu, saada kiekko vastustajan moken suojuksiin ja hommata aloitus. Tai no, maali olisi paras, mutta ei kai kukaan joka vaihdossa sitä tee. Se, että ketjussa pelaa joku junnu, joka ei uskalla mennä täysiä jokaiseen pieneen rakoon, ei osaa karvata ja puolustaa kiekkoa pois, näkyy heti.
Hopponen/Vuoti - Otto Paajanen - Arkiomaa/Karevaara
Paajanen on aivan ehdoton kolmossentteri, siitä ei tingitä. Valitettavasti ei ole joukkueella heittää ketään kiekollisesta varmaa kaveria rinnalle, jotta Paajanen saisi mahdollisuuden rikkoa sen 20 pisteen rajan ensi kertaa uralla. Tai no, ehkä Mannisen voisi teoriassa tiputtaa tähän pelaamaan Paajasen kanssa, mutta se vaatisi, että joku toinen laituri ottaisi hyvällä otteella paikan kakkoskentässä. Sinne ei mennä vaan, koska "tyhjä aukko" vaan sinne pitää oikeasti olla jotain annettavaa.
Vasemmalla puolella Vuoti näytti jo viime kaudella, että on Liigaan annettavaa. Kehtiysaskeleita on pakko ottaa, jotta saisi vakituisen roolin Liigassa, mutta niinhän kaikki tuossa iässä. Onneksi ei ole aivan kääpiö, kuten viime kausien Järveläinen tai Rautiainen. Vuoti olisi ehdottomasti se kiekollinen vaihtoehto vasemmalle puolelle. Mutta tämä toinen, vuotta nuorempi Hopponen, joka palaa Liigaan. Näen tässä kauden yllättäjän ainekset. Olen ymmärtänyt, että on sellainen hyökkäävien ketjujen voimahyökkääjä tässä. Pelaa kovaa, mutta osaa myös tehdä pisteitä. Sellainen Osalan tyylinen pelaaja ehkä tässä, joka voisi hyvillä otteilla nousta kakkoskenttään ja voittaa tulokaspystin.
Oikealle puolelle Karevaara, jos vain on siinä kunnossa, mitä luulen. Ei enää löysäile tai pelkää käyttää kokoaan hyväksi, vaan taistelee ja ajaa pieniin rakoihin. Kiekollinen potentiaali kun on aivan selvästi kaikkien tiedossa, joten täytyy miettiä vain näitä muita ominaisuuksia. Tällä Arkiomaalla kun ei kiekollista ainesta Liigaan ole juurikaan. Väläytti viime kaudella kaksi tai kolme kertaa, mutta nyt kun pitäisi olla paikka kolmessa ekassa kentässä, ei riitä mitkään yksittäiset onnistumiset. Arkiomaakin on toki vielä nuori, joten toivottavasti kehittyy kesällä hyvin.
Sakari Manninen - Riku Hahl - Antti Miettinen
Näillä miehillä, mitä Kerholla on, en jättäisi väliin mahdollisuutta laittaa Hahlia ja Miettistä yhteen. Miettinen on se ketjun viimeistelijätyyppi, Hahl kahden suunnan pelaaja. Yhteistä kokemusta löytyy ja Miettinen on juuri sellainen pelaaja, jolle tekee hyvää saada puolustava pelaaja, joka kuitenkin tekee ketjukavereistaan parempia, rinnalle.
Manninen tuo sitten syöttötaitoa ja muutenkin kiekollista taitoa lisää, koska sitä on oltava kärkiketjuissa aina. Mannisen täytyy uskaltaa vain ottaa itselleen kiekollista vastuuta, eikä kumartaa ketjukavereiden meriittejä. Manninen kuulostaa potentiaaliselta kaverilta ruokkimaan Miettiselle parin kymmenen maalin kauden.
Vojtech Polak - Peter Leblanc - Patrick Holland
Ulkomalaiset sitten vielä yhteen. Polakille isoin kiekollinen vastuu, mutta Leblanc on kaiketi myös kiekollisesti vahva. Holland on sitten enemmän suoraviivainen viimeistelijä ja tilaa tekevä pelaaja, joka ei ole toki kädetön, mutta ideaali niin sanottu kolmas lenkki. Ketjulleen yhtä tärkeä toki, kuin muutkin. Iskee maalit luukulta, taistelee kiekot kulmista omille ja aiheuttaa liikkeellä vastustajalle ongelmia.
Santeri Saari - Petteri Nikkilä
Joonas Lehtivuori - Joni Tuulola
Henri Auvinen - Henrik Forsberg
Matias Haaranen
Puolustuksesta en sano nyt muuta, kuin että tuonne pitää saada yksi hankinta lisää. Kauteen pitää lähteä joukkueella, jossa on seitsemän Liiga-tason puolustajaa. En tietysti voi sanoa mitään, miten Haaranen on esiintynyt kesällä valmennuksen silmissä, mutta säälipaikkoja ei kiitos tähän rosteriin.