Totta kai seura luo kulttuurin millälailla peliä pelataan. Valmentaja valitaan sen kulttuurin perusteella ja valmentajavalinnoissa pitäisi peilata kandidaattien ajatuksia pelistä seuran kulttuuriin ja siihen, millaisella pelillä menestyä voidaan, miten valmentajan ajatukset kohtaavat vastustajien oletetun pelitavan, tuomarilinjan jne.
Jokaisella valmentajalla on tietty perusajatusmalli, mihin pelinsä perustavat. Pelikirja ja sen hienoudet voivat jalostua ja muuttua materiaalin mukaan, mutta yleensä perusajatus pelistä pysyy samana. Ja sen mukaan valinta valmentajasta ja pelaajista pitää tehdä.
Valmentajalla on luonnollisesti sanavaltaa pelaajahankintoihin, mutta kyllä silti kaiken vastuun ja viimekäden päätösten tulee olla seurajohdolla. Esimerkiksi ihan hypoteettisella tasolla pelaajaa X. Keskitason seuran päävalmentaja haluaa hänet ihan ehdottomasti, pelaaja X on hieman taitelijatyyppi, tai jotenkin muuten hieman marginaalitapaus. Hän ei suostu tulemaan seuraan kuin kolmen vuoden sopimuksella. Samaan aikaan valmentajalla on sopimusta jäljellä enää vuosi.
Tällöin kyllä kysytään seurajohdon kanttia, sanotaanko valmentajalle, joka on kenties jo tehnyt hyvää työtä, että kiitos ei kiitos, tätä jätkää ei oteta, vai otetaanko se riski, että vuoden päästä seuraava valmentaja sanoo, että helvettiin tämä jannu, jolloin seura voi joutua jopa kaikista huonoimmassa tapauksessa ostamaan sopimuksen ulos.
Minä olen edelleen sillä linjalla, että valmentaja on seurassa vain käymässä, seurajohdon pitää ajatella asioita vähän pidemmällä perspektiivillä.
