Edellinen kerta
Laitetaanpas ammoinen Kiekkopesä-kirjoitukseni jälleen ilmoille. Tosin on huomattava, että viime kausi ei ollenkaan muistuttanut tätä, vaikka lopetus olikin vielä tylympi. Eli viimeksi ainakin maalailin turhaan.
"kaudelle 1997-98, kaksi kertaa peräkkäin mestaruuden voittanut Jokerit teki viimeksi jättisatsauksen, silloin tavoitteena oli avata Areena-aika mestaruudella, joukkueeksi koottiin Dream Team jollaista ei Suomen oloissa ole nähty. Kaikissa arvioissa Jokerit oli täysin varma runkosarjan voittaja ja vain piirua vaille varma mestari. Myös Euroopan liigan voitto oli tavoitteena, realistisena sellaisena, olihan edellinen valmentaja Lundmark saanut potkut epäonnistuneen eurokampanjan vuoksi.
Joukkue oli menettänyt maalintekijä Variksen vahvasta ryhmästään, joka voitti edelliskaudella kaikki 9 pudotuspeliä, lisäksi Juha Lind oli häipynyt rapakon taakse. Muuten oli tehty tilaa uusille miehille heivaamalla ulos mm.Lehterä, Konttila, Asikainen, Rantanen ja Kuoppala.
Maalinsuulle hankittiin loistavasti Färjestadissa pelannut Markus Ketterer, joukkueella oli jo ennestään yksi liigan parhaista maalivahdeista, Ari Sulander. Tylyä tarinaa, liigan etukäteen kaksi parasta maalivahtia torjuivat Jokeri-paidassa.
Valmentajaksi napattiin huippuvalmentaja Sakari Pietilä, joka oli viimeksi luotsannut HPK:n välieriin, Pietilä oli myös valmentanut Jokereiden megahankintaa aikaisemmin Ilveksessä, jonka uskottiin olevan vain eduksi.
Puolustuksesta Jokerit "menettivät" vain marginaalipelaajat Kuoppalan ja Tjärnqvistin, ainakaan Kuoppalaa ei edes haluttu pitää, Tjärnqvist olisi viettänyt aikaa viltissä jos olisi jatkanut. HPK:sta hankittiin oma kasvatti Rami Alanko täydentämään pakkikalustoa. Todellinen huippuhankinta napattiin hopeajoukkue TPS:stä jonka läpimurron tehnyt, maajoukkueeseenkin noussut, Sami Salo siirtyi yllättäen Jokereihin, timantinkova pakkikalusto oli kovempi kuin edellisvuonna.
Hyökkäyksessä menetettiin siis Varis ja Lind, lisäksi ynnämuut-miehistä Lehterälle annettiin lähtöpassit ja Lindroos lopetti. Variksen tilalle hankittiin tähtipelaaja Patrik Juhlin Philadelphiasta, mies oli takonut AHL:ssa 91 pistettä 78 ottelussa ja aikaisempina kausina pelannut säännöllisesti NHL:ää. Varis olisi tällä korvattu, jos ei täysin, niin ainakin melkein. Jo keväällä oli tehty todellinen megahankinta, yleisesti parhaaksi Euroopassa pelaavaksi pelaajaksi arvostettu Mika Nieminen. SM-liigan ylivoimaisesti parhaaksi pelaajaksi ennen kautta arvioitu, MM-kisajoukkueiden tähtipelaaja. Ja hänen tieltään siis lähti nelosketjun sentteri Lindroos ! Vaan eipä tässä vielä kaikki, pronssijoukkue-HPK:sta hankittiin läpimurron tehnyt Jani Hassinen, joka oli Kerhossa takonut 48:ssa pelissä 49 pistettä (tuolloin sillä sijoittui kevyesti 10:n joukkoon pisteissä). Neljänneksi sijoittuneesta Ilveksestä kaapattiin joukkueen paras pistemies, ja toiseksi paras pelaaja, Mika Arvaja, parasta pelaajaa Raimo Helmistä kun oli jokseenkin vaikea tavoitella. Arvaja oli edelliskauden pistepörssissä peräti neljäs. Arvajaa arvostettiin pisteiden lisäksi tinkimättömästä työmoraalista.
vaatimaton pelaajalista näytti tältä:
(suluissa edelliskauden tehot)
mv
Markus Ketterer
Ari Sulander
p
Rami Alanko (0+7)
Jani-Matti Loikala (0+1)
Waltteri Immonen (4+11)
Mika Strömberg (11+31)
Marko Tuulola (2+12)
Pasi Sormunen (5+18)
Sami Salo (9+6)
Antti-Jussi Niemi (2+9)
lh
Mika Arvaja (22+30)
Keijo Säilynoja (10+8)
Antti Törmänen (18+14)
Eero Somervuori (1+1)
Pasi Saarela (25+21)
Jani Hassinen (19+30)
Patrik Juhlin (31+60), AHL
Jukka Penttinen (7+9)
kh
Otakar Janecky (13+31)
Mika Nieminen (41+33), SUI-B
Timo Saarikoski (14+36)
Niko Halttunen (3+5)
Eli joukkueessa oli kaksi maalivahtia, joille vertoja veti oikeastaan vain Ilveksen Toskala ja kolme kentällistä pelaajia, joita suurimmilta haastajilta, TPS:ltä, HIFK:lta ja Ilvekseltä löytyi yhden kentällisen verran.
Mutta niin vain jokin meni pieleen, roolitukset näyttivät oikeilta, oli kaksi pisteketjua, kolme duunaria (Saarikoski,Törmänen,Arvaja). Nuorisoa neloskentän tarpeiksi. Odotettu Areena-avaus toi tappion "jollekin" Ilvekselle, Harkimo oli edellispäivänä todennut ettei koskaan unohda jos Jokerit häviää Areena-avauksen, epäuskoisena ympäri maata hierottiin silmiä, eikä tässä kaikki, myös toinen ottelu toi tappion ja kaksi seuraavaa vain niukat voitot, syyttävä sormi osoitti jo tässä vaiheessa Sakari Pietilää, joukkueellahan piti olla tässä vaiheessa neljä helppoa voittoa.
Arvaja floppasi alkukaudesta täydellisesti (ja käsittämättömästi), mukavuudenhalu iski ja mies potkittiin äkkiä Ruotsinmaalle. No mitäs tuosta tilalle hankittiin TPS:ssä aikaisemmin vahvasti esiintynyt Sami Mettovaara, mutta muitakin ongelmia oli. Juhlin ei ollutkaan maalintekijä vaan "hyvä kahden suunnan hyökkääjä". Hassinen floppasi myös, tosin ei yhtä pahasti kuin Arvaja. Loukkaantumiset vaivasivat puolustusta, jonka seurauksena alussa pois lähtenyt Loikala kutsuttiin takaisin ja Vaasasta palkattiin puolustukseen kädetön Darren Stolk.
Joukkueen peli kulki kohtalaisesti, mutta ei läheskään materiaalin edellyttämällä tavalla. Ylivoimaisen hallinnan sijasta joukkue oli vasta toisena 14 kierroksen jälkeen, (lopullisen sysäyksen antoi toki 6-0-vierastappio sarjakymppi-JYPille), vain kahdesti voiton (tappiot JYP(v) ja Tappara(v) välttäneen Ilveksen jälkeen. tästä vedettiin johtopäätökset ja potkittiin Sakari Pietilä pois, muistissa varmasti edellinen kerta kun valmentajan pois potkiminen toi Jokereille lopulta mestaruuden (vuonna 1994). Tilalle kutsuttiin viime kauden mestaruusvalmentaja Curt Lundmark.
Lundmarkin aikakausi alkoi yhtä "heikosti" kuin Pietilän, "uusi valmentaja voittaa avausottelun" taika murtui, kun Jokerit hävisi Hakametsässä Ilvekselle maalein 4-2, no, uusi valmentaja tarvitsee aikaa jne. jne. mantraa hoettiin, vielä senkin jälkeen, kun joukkue otti Areenalla päihin Ässiltä maalein 2-7 (voitettuaan välissä SaiPan 9-4). Muutaman pelin jälkeen Kiekkopesässä joku Jokerifani totesi, että Jokerit johtaa joulutauolla liigaa, kyseenalaistettuani tämän kylmillä faktoilla, hän oli valmis myöntämään, että ilman Ilveksen kangertelua ei edes kaikkien pelien voittaminen tähän riittäisi, kakkossijaa hän piti kuitenkin varmana. Aikaa tarvittiin yllättävänkin paljon sillä 29 kierroksen (=joulutauolla) jälkeen Jokerit oli vajonnut viidenneksi. Jokerit oli hävinnyt jopa kotonaan karsintoihin tuomitulle KalPalle (4.11,1-3), joka otti tässä vaiheessa kauden toisen voittonsa. Sarjakärkeen Jokereilla oli toki matkaa vain kahdeksan pistettä ja heillä oli yksi peli varastossa.
Jokereiden pistepörssi joulutauolla kertoo kaiketi olennaisen:
Nieminen (28.11+14)
Juhlin (28.14+8)
Janecky (28.6+14)
Saarela (28.8+10)
Törmänen (28.12+4)
Tuulola (27.3+10)
Hassinen (28.4+7)
Saarikoski (23.3+7)
Arvaja (21.2+8)
Salo (27.3+5)
...
Mettovaara (7.1+2)
paras pistemies Mika Nieminen oli pistepörssissä vasta 11.
Kärkinimet olivat:
Larsson (12+25)
Caloun (14+22)
Helminen (9+24)
Davidsson (9+21)
No, eipä vähä mitään, tosipelit pelataan vasta keväällä, mitä Pesässäkin usein muistuteltiin.
Joulutauon jälkeen palattiin sorvin ääreen odottelemaan tähtijoukkue-Jokereiden nousua. Varsinkin kun Jokerit oli tiedostanut ongelmansa ja hankkinut kaksi huippumaalintekijää, Kai Nurmisen ja Petr Tonin. Rami Alanko oli jossain vaiheessa palannut vähin äänin Hämeenlinnaan. Tammikuu alkoikin vakuuttavasti kun Narrit hakivat 6-0-vierasvoiton Raumalta (Tonin ja Nurmisen molempien maalatessa), lyöden heti perään sarjanelosen Tapparan niukasti. Sitten tuli lunta tupaan, kun HIFK ja TPS osoittautuivat liian koviksi. Ennen olympiataukoa pelattiin vain kuusi ottelua (Jokerit 7), ja Jokerit ehti kuittaamaan Tapparan edelle. Pahoin hyytynyt (hyytymässä oleva) Ilves oli kuuden pisteen päässä, toki näiden välissä oli vielä HIFK, neljä pistettä Jokereiden edellä.
Olympiakisoista haettiin pronssi ja hienolta tuntui, mutta liiga jatkui näiden karkeloiden jälkeen. Loput 13 kierrosta pelattiin vaatimattomalla piste/peli-tahdilla ja Ilveksen saavuttaminen jäi haaveeksi, päin vastoin, Ilves lisäsi rakoa vielä pisteellä. Tappara oli Jokereiden onneksi yhtä huono ja pelasi myös piste/peli-tahdilla viimeiset 13 kierrosta jääden näin kaksi pinnaa Jokereiden taakse. 9.sijoittunut Lukkokaan ei jäänyt kuin seitsemän pisteen päähän...
Kuinkas muuten, Kai Nurminen ja varsinkin Petr Ton osoittautuivat pettymyksiksi, Nurminen sentään takoi pisteitä 0,75/peli-tahtiin, jota parempaan pystyi vain, kauden mittaan paljon parjattu Veikko Nieminen, mutta Ton sai aikaan vain 3+3. Mettovaara vaipui aivan syvyyksiin myös, mies ei saanut kuin 8 pistettä aikaan, joka oli 2 vähemmän kuin Arvaja, vaikka Mettovaara pelasi 3 peliä enemmän. Kohuttu Hassinen jäi 16 pisteeseen, joista 11 hän hankki jo syyskaudella ja saikin lähteä kauden jälkeen sopimuksesta huolimatta.
Tosipelit olivat kuitenkin vielä edessä, Curt Lundmark oli saanut kenkää
viisi kierrosta ennen runkosarjan loppua ja tilalle oli nostettu Hannu Kapanen, Kapasen kausi alkoikin melko vahvasti, joukkueen lyödessä runkosarjan voittajan TPS:n Turussa.
Kiekkopesän veikkauksissa playoffseihin suosikkina lähti TPS, mutta monet muistuttivat, että "tosipelit voivat sytyttää Jokereiden tähdet", unohtaen, että EHL:n tosipelit eivät tätä olleet tehneet. Veikkauksissa joka tapauksessa Jokereiden jatkoonmenoa pidettiin läpihuutona, Ilveksen kompastumista SaiPaan pidettiin todennäköisimpänä, jos joku yleensä kotiedun olisi menettävä, toki Ilveskin lähti suosikkina puolivälieriin.
Jokerit takelteli hivenen mutta onnistui kampittamaan Tapparan voitoin 3-1, kaikki oli vielä avoinna, vaikka ei hyvältä näyttänytkään. TPS:n yllättävän putoamisen vuoksi Jokereiden vastustajaksi asettuisi Ilves. Herkuttelu "Stadin unelmafinaalilla" alkoi, HIFK:n jatkoonmenoa pidettiin läpihuutojuttuna (mitä se olikin), Ilves-Jokerit-sarjasta ennusteltiin tasaista. Jokerit ei kuitenkaan löytänyt playoffvaihdetta missään vaiheessa, vaan kävi niin, että kolme peliä ja ronssipeliin. Jokereiden unelmajoukkue oli ulkona, pettymys oli valtaisa Harry Harkimon kasvoilla, mutta opetus varmasti hyvä (niin kuin hän itsekin totesi). Pronssi maistui paskalta Jokerifanien, pelaajien ja johdon suussa. Kuin suolana haavoille paikalliskilpailija HIFK otti Areenalle kuuluneen mestaruuden.
Jokerit julisti oppineensa tästä, seuraavalle kaudelle Jokerit oli "järkevästi rakennettu" (Jääkiekkolehden kaudenalusnumeron otsikko), roolipelaaja-Lind hankittiin takaisin, oli selvä ykkösvahti-Ketterer, eikä kilpailutilannetta, hankittiin huippupakki-Racine, hankittiin Rintanen, Kauppila ja Nilsson, ylimääräiset surffailijat potkittiin pois, vaikka sopimuksesta välittämättä. (Nurminen,Nieminen,Hassinen,Säilynoja)....mutta huonosti meni taas maalivahtisekoiluineen kaikkineen.
Jaa mikäkö oli opetus...ehkäpä kauden 1997-98-opetus ei olekaan enää riittävän kirkkaana Harkimon ja muun johtoportaan mielessä."