Jengistä on sekä viime että tällä kaudella revitty aivan kaikki irti ja sillä on päästy finaaleihin. Finaaleissa on kuitenkin käynyt selväksi, mitä mestaruuden voittaminen vaatii. Lukon ja Tapparan (tämä sarja toki vielä kesken!) joukkueet ovat EHT/KHL- tason pelaajista koostuneita sikermiä. En halua minäkään lähteä ostojoukkue-linjalle, mutta leveydessähän me tasoitusta eniten annetaan.
Jotenkin ironista, että ollaan finaaleissa ja silti päällimmäinen fiilis on (läpi kauden ollut) se, että joukkueen rakentamisessa on epäonnistuttu. Kertoohan sekin nyt jotain, että kauden alusta on kokoonpanosta poistunut Korpikoski ja Sandberg, joiden mahdolliset korvaajat eivät mahdu pudotuspeleissä edes kokoonpanoon. Lisäksi alkukauden parhaan puolustajan loukkaantumiseen ei reagoitu mitenkään (Allén tuli joo, muttei ole millään mittarilla AA4:n korvaaja). Me pelataan siis näissä pudotuspeleissä kokoonpanolla, joka on vielä kauden avaukseenkin nähden heikentynyt.
Tämä kertoo montakin asiaa. Ensinnäkin, valmennus on todellakin onnistunut. Finaaliin tuolla joukkueelle on osoitus siitä, että Ahokas tiimeineen on Liigaan timanttia. Toiseksi, nuoret ovat ottaneet isoja steppejä kauden aikana. Ja kolmanneksi tämä linja, jossa loukkaantuneet ja flopit korvataan lähtökohtaisesti omilla junnuilla, kasvattaa meille vahvan rungon, muttei tuo lyhyellä aikavälillä mestaruutta. Tämä linja varmistaa kyllä sen, että ollaan huippujoukkue kauas tulevaan. Ja että meille kasvaa pitkälle tulevaan ulottuva uusi mahdollisten paluumuuttajien kerho. Samalla mestaruuteen vaaditaan pelkkien omien nuorien kasvutarinoiden lisäksi myös kovat ja kohdalleen osuneet hankinnat. Tämän kauden hankinnoista Arell on onnistunut, mutta hyökkäyksessä jokainen hankinta on epäonnistunut. Rodewaldin kohdalla joutuu vähän pohtimaan asiaa, mutta toisaalta jo se osoittaa, ettei hänkään mikään napakymppi ole ollut.
Jos mestaruudesta halutaan juhlakaudella tosissaan taistella, niin joukkueeseen on uskallettava myös panostaa. Jos kärkisenttereinä on Ilomäki - Intonen -duo, niin voimme jälleen varautua hyvään kauteen, josta lopulta jää vain luu (= max. hopea) käteen. En tällä vähättele em. kaksikkoa, mutta keskikaistan ja siten hyökkäyksen leveys ei tule taaskaan riittämään. Mestarijoukkueessa Ilomäki olisi ihanteellinen kakkos- ja lopullisen läpimurron (toivottavasti) ensi kaudella tekevä Intonen kolmosssentteri. Ykköseen vaadittaisiin vielä asteen molemmista kovempi tekijä. Siinä vaiheessa meillä olisi Liigan kovin keskikaista, kun Jasu vielä kipparoisi nelosta.
En halua ostaa mestaruuksia. Samalla fakta on se, että joukkueeseen on myös uskallettava panostaa, jos kannua havitellaan. Nykymeno osoittaa, että Liigassa on aina se 1-2 joukkuetta, joiden viisikkopeli on yhtä tiivistä kuin meillä. Tällöin materiaali nousee ratkaisevaksi ja siinä olemme valitettavasti olleet nyt kaksi vuotta putkeen finaaleissa jäljessä. Hyvällä tiellä tässä organisaationa joka tapauksessa ollaan ja ne mestaruudet tulevat tällä tyylillä ennemmin tai myöhemmin. Ja onhan tässä vielä tämäkin kevät kesken!