Jos nyt pitäisi päättää, ottaisin Ekin mieluummin kuin Tompan. Vaikka vaikea tätäkään on perustella.
Vaikeata näitä juttuja on perustella, mutta... henkilökohtainen järjestykseni pappojen jatkoille olisi:
1) Henrik Tallinder
2) Eric Perrin
3) Tomi Kallio
Kuten sanottua - näitä juttuja on erittäin vaikeata perustella etenkään järjellä.
Henrik Tallinder - Tallenin jatko olisi mulle aivan ehdoton ykkönen. Ikää tulee ja liike hidastuu, mutta peruspuolustajalle nuo ovat melkein meriittejä. Ikä näkyy tietenkin lisääntyneenä loukkaamisherkkyytenä, mutta mun mielestäni Tallenin loukkaantumishistoria ei ole mitenkään harmaita hiuksia aiheuttava. Hidastunut liike korvataan pelisilmällä, sijoittumisella sekä kokemuksella. Kovuuttahan Tallenilta löytyy sillä lailla juuri sopivasti muun kokonaisuuden kärsimättä. Totta kai kauden aikana tuli huomattua useammankin kerran, kuinka Tallen ei enää ole nuoruusvuosiensa vireessä. Nämä ovat tietenkin yksittäisiä juttuja sekä tilanteita, joten kannattaakin miettiä enemmän kokonaisuutta.
Viimeinen kymppi, yhden maalin johtoasema - mainitse puolustaja, jonka heittäisit jäälle vetämään joka toista vaihtoa! Oma valintani on edelleen - ja olisi myös kaudella 2018-19 - Henrik Tallinder. Ennen Tallenia meillä kävi näitä muitakin - mm. Shaone Morrisonn, Jakub Nakladal - mutta näistä huolimatta mulla on edelleen levollisin olo ottelun loppuhetkillä, kun Tukholman torni on kentällä. Vaikeata siihen paikkaan olisi löytää 1:1 korvaavaa tai jopa parempaa. Hinta lienee yksi kynnyskysymys. Mun käsittääkseni Henrik Tallinder on ollut viimeiset kolme vuotta TPS:n kallein pelaaja. Kaudella 2018-19 näin ei voi enää olla. Suostuisiko Tallen tarkastamaan palkkaansa alaspäin? Entä kuinka polven kuntoutus sujuu?
Eric Perrin - Ekin pelilliset ominaisuudet ovat kenties helpoiten korvattavissa. Syöttötaito, pelinluku, aloitukset, viimeistely... eihän näistä yksikään ole yksittäin Perrinin suuria vahvuuksia. Mutta kun nämä kaikki ladotaan yhdeksi kokonaisuudeksi ja lisätään soppaan järjetön kokemus, niin kasassa alkaa olla sellainen paketti, joka on erittäin vaikeasti korvattavissa. Ikää tulee kuitenkin kausi kaudelta lisää, ja loukkaantumiset sekä erilaiset vaivat alkavat vaivata huippuunsakin viritettyä urheilijankroppaa.
Joku Patrik Virta saattaa olla (tulevaisuudessa) yhtä monipuolinen pelaaja kuin Eki on tänä päivänä. Se vaatii kuitenkin Virralta sellaiset 5-10 vuotta lisää kokemusta - ja sinä aikana pitäisi voittaakin jotain. Kuitenkin uskoisin näin, että TPS:n joukkueesta kaudella 2017-18 Patrik Virta on ainoa pelaaja, joka voidaan tulevaisuudessa mainitakaan samalla sivulla Eric Perrinin kanssa. Sanoisin näin, että Eric Perrin kannattaa pitää, jos/kun Patrik Virta poistuu kesän aikana TPS:n muonavahvuudesta. Tosin taitaa jo nyt olla liian myöhäistä edes ajatella sellaista. Pikkulinnut ovat kyllä erittäin voimakkaasti viemässä Eric Perriniä takaisin Jyväskylään.
Tomi Kallio - Kippari Kallio on kapteeni, mutta ovatkohan vuodet kuitenkin tehneet jo tehtävänsä? Pelillisistä ominaisuuksista - hyökkäyssuuntaan - ei varmasti tarvitse edes mainita. Puolustussuuntaan pelaaminen ei ole koskaan ollut Tompan vahvuus - ehkä lukuunottamatta TPS-uran ensimmäisiä kausia. Tällöinkin Kallion hyvyys puolustussuuntaan johtui ennen kaikkea luistelunopeudesta sekä kestävyydestä. Valitettavasti nämä ominaisuudet ovat molemmat sellaisia, joihin ikävuodet tekevät kaikkein pahiten tuhojaan. Mitä jää jäljelle? Loistavat ominaisuudet hyökkäyssuuntaan, aivan järjetön vaatimustaso (sekä itselle että joukkueelle) sekä johtajuus. Toisaalta... voivatko nämäkin ominaisuudet kääntyä jossain vaiheessa itseään vastaan?
Pelillisistä taidoista homma ei jää kiinni, mutta ei Kallion ikäinen ukko voi enää tahkota 22-25min per peli. Tai ei ainakaan tason kärsimättä. Sitten pästään Tompan omaan vaatimustasoon. Tomi Kallio tietää olevansa hyvä pelaaja, ratkaisija - sama tiedetään varmasti myös valmennusportaassa. Vaatii/-isi aikamoista munaa päävalmentajalta istuttaa Tomi Kallion tasoista pelaajaa/ratkaisijaa penkillä niillä hetkillä, kun otteluita pitäisi ratkoa. Toisaalta Kallion kentälläolo tarkoittaa aina sitä, että joku muu (huippu-) pelaaja joutuu istumaan penkillä kriittisillä hetkillä. Kaudella 2017-18 se näytti valitettavasti olevan aika useasti Ilari Filppula. Tomi Kallion tasoista pelaajaa/ratkaisijaa ei varmasti saada TPS:n kauden 2018-19 joukkueeseen. Lauri Korpikoski sieltä taitaa olla tulossa, mutta mistään 1:1 Kallion korvaajasta ei voida puhua samana päivänäkään. Oma mietteeni vain on se, että voitaisiinko TPS:n - siis Kalle Kaskisen - pelisysteemi saada paremmaksi ilman Kalliota kuin Kallion kanssa.
En tiedä uskaltaako tähän ketjuun mainita edes (Hirscho-) vitsilläkään, että Kim Hirschovits olisi jälleen vapaana!
Tämä luoti ollaan väistetty jo pariin kertaan, joten ei, ei ja vielä kerran ei!