Tässä tulisi urheilua aina sinne jonnekin puoli kolmeen saakka yöllä mutta niin se vain uhkaa loppua jo nyt kisakunto kesken tällä penkkiurheilijalla.
Kai se kostautuu kun aamulla ei saanut nukuttua kuin puoli kuuteen saakka. Kahvi ehkä piristäisi, sitä voisi vielä kokeilla?
Kävin tänään syömässä siellä kuntoutuskeskuksen ruokalassa. Olin ensimmäinen ruokailija ruokajonossa. Kysyin ruoan esillelaittajalta paljon sitä ruokaa saa ottaa. Sanoi että ota vain reilusti. Otin reilusti ja sain kuulla sitten hoitajalta kommenttia tuosta, onko tuo muka annos? Pitäisi kuulemma ottaa ruokaa hiukan maltillisemmin vaikka tätäkin ruokaa jäi kyllä sitten ylikin.
Hyvää oli ruoka tänäänkin tuolla vaikka ei se kyllä ollut kuin pyttipannua. Ja sekään pyttipannu ei ollut itse tehtyä vaan oli mausta päätellen teollisesti valmistettua. Ketsuppiakaan ei ollut. Mutta hyvää mättöruokaa tuo silti oli.
Hiukan tuli tänään jo haikea mieli ja pari tippaa linssiin kun sain loppusiivouksenkin viimeisteltyä vanhassa asunnossani. Vielä olisi siivoustarkistus jäljellä ja sen jälkeiset mahdolliset lisäsiivoukset.
Paljon on tuolla tullut kuitenkin koettua, hyvääkin. Ja monet hienot muistot tuo kuntoutuskeskus kätkee sisälleen. Pelkäänkin hieman sitä hetkeä kun luovutan sitten ne avaimet. Kuinka monta tippaa silloin linssiin tulee? Ja vielä monen nähden?
Vaikka hoitolaitoshan tuo on ja ei siihen saanut liikaa kiintyä mutta paha siihen täysin välinpitämättömästikään on suhtautua kun niin monessa on tullut oltua mukana. Olenkin kuullut tosiaan kommentteja jo myös muilta asukkailta. "Monen poismuuttoa ei edes huomaa, mutta Vilperi (nimi muutettu nimimerkin mukaiseksi) jättää ison aukon." ja toiselta asukkaalta että "tulee haikea mieli".
Mutta onneksi tuolla tulen kyllä aika paljon käymään muuttoni jälkeenkin kun jatkan kotikuntoutujana. Ainakin tiistain teemakahvilassa, torstain tee-ja rentoutusryhmässä ja ainakin sunnuntaisin pelaamassa bilistä.