Kirjoitan tämän viestin humalassa ja siitä syystä, että olen huolissani omasta ja muiden mahdollisesti samassa tilanteessa olevien alkoholin käytöstä. Aloitin opiskelut 2016, silloin en vielä tutustunut niihin ryyppykaverihin (eli oma alkoholikäyttäytymiseni oli niin rajoitettua sosiaaalisen rajoittautumiseni takia) täysin ja pidin viinan käyttöni normaalina, joten kaikki oli hyvin. Nyt syksyllä 2017 ja etenkin tänä keväänä homma on lähtenyt täysin käsistä. Helppoa on sanoa, että opiskelijoille ryyppääminen on täysin arkipäiväistä. No minulle ryyppääminen aiemmin tarkoitti aiemmin sitä, että pari kertaa kuukaudessa voi ottaa kuppia kunnolla ja sen yhteiskunta ja kaikki muut osapuolet sallivat. Yliopistoon tultaessa tämä kulttuuri on muuttunut. Jengi tuntuu tietävän yliopisto kulttuurin käytänteet, ryypätään hyvät kännit ja lähdetään kotiin. No kaikille se ei toimi aivan näin, minulle se tarkoittaa sitä, että aina kun mennään bileisiin niin siellä ollaan aina loppuun saakka ja päädytään niin naamoihin, että ei muisteta edellisen illan tapahtumia. Nyt, kun ollaan tultu tähän pisteeseen, olen huomannut itsessäni niitä piirteitä, joita alkoholismi aiheuttaa. On pakko jatkaa juomista aivan tappiin saakka, vaikka yksin ja pelata omat rahansa pois nettikasinoilla. Opiskelu ei ole toistaiseksi kärsinyt tästä ja olen selvinnyt opiskeluista poikkeuksellisen hyvin siihen nähden kuinka paljon olen juonut. Selviän siis arjen haasteista hyvin ja saan hyviä arvosanoja, mutta olen parikin kertaa mennyt tenttiin puoliksi humalassa vain siksi, että ajatteluni toimii paremmin ja analyyttisemmin kun olen edellisenä iltana juonut,
Turha edes kuvitella, että kaikkina illan viettoina juominen olisi päättynyt vain juomiseen. Minusta on täysin uskomatonta, että yliopistokulttuurissa löytää itsensä sellaisten huumeiden kokeilijana kuin ekstaasi tai kokaini. Nojoo nämä aineet ovat täysin poissijaisia (JA MYÖS TÄYSIN OMAVALINTEISIN ASIOITA) ja niiden aktiivikäyttäjiä löytyy yllättävistä paikoista. Pääasia on se, että itsestäni olen löytäny alkoholismiin taipuvaisen piirteen, josta pitää päästä eroon ennen kaikkea oman alani puolesta, mutta myös oman tulevaisuuteni kannalta.
Aihetta sivuten, voin kertoa, että nyt kun olen yhtenä syksynä ja puolittaisena keväänä ryypännyt oman maksani (arvot on kuulemma poikkeuksellisen vaaralliset ikäiselleni) niin pois pelistä, että muistakaa pitää järkit kädessä tämän suurimman vihollisen kanssa, jota maa päällään kantaa.
Tekstissäni ei välttämättä ole pointtia (okei hätähuuto vittuun tästä viinanperkeleestä), mutta haluan todeta, että myös korkeakoulussa olevien joukosta löytyy niitä, jotka kamppailevat tämän saatanan kanssa, vaikka yhteiskunnassa on mukamas hyväksyttyä se, että opiskelijat ryyppäävät. No ryyppäätvän ne ja se ennenpitkää voi muodostua ongelmaksi. Etenkin niille, jotka eivät ymmärrä ongelman vakavuutta todellisuudessa. Kyllähän minäkin yritän itselleni uskotella, etten olisi alkoholisti, kun juon vain silloin kun muut juovat. No nyt ollaan edetty siihen pisteeseen, että juon viinaa vähintään 15 annosta aina kun on bileet.