Juha Mieto voitti Lake Placidissa hopeaa.Suomi voitti hopiaa. Suomalaisia se hopian voittaminen harmittaa.
Vähän on tyhjä tunne. Kiekkokausi on minun osaltani viimeinkin ohi. Meinasin pitää kesän taukoa jatkoajasta, mutta taidan olla vähän liian koukussa, etten siihen kykene.
No niin. Terveisiä Tallinnasta. Siinä hyvät asiat. Paljon on suomalaisilla petraamista asenteissa.
NHL ei nappaa?Vähän on tyhjä tunne. Kiekkokausi on minun osaltani viimeinkin ohi. Meinasin pitää kesän taukoa jatkoajasta, mutta taidan olla vähän liian koukussa, etten siihen kykene.
Jostain lapsuudesta varmaan tulee se nörtteys ja pätemisen tarve, ei kait ne muuten oliskaan nörttejä. Tietty noita on nykyään paljon ja se väkisinkin vähän häiritsee myös meitä muita kun niiden kanssa vaan pitää välillä toimia. Nörttiys myös periytyy herkästi kun vanhemmat opettaa lapsilleen niitä samoja arvoja. Jotkut tekee jopa koulunumeroista jonkun kilpailun jne.Ensin ollaan lapsia, ollaan aitoja, leikitään, tehdään kaikkea kivaa ja kiinnostavaa. Sitten ollaan aikuisia, pyöritetään maailmaa, muututaan helvetin tärkeiksi, esitetään koko ajan, ollaan statusta. Sitten tullaan vanhoiksi ja kun toinen jalka alkaa olla haudassa, tajutaan, ettei ole mitään järkeä enää kenellekään mitään esittää ja koitetaan vaan nauttia viimeisistä vuosista. Valitettavasti kondis vaan on sellainen, että mitään ihmeitä ei enää oikein voi tehdä.
Mikä tässä mättää? Se, että elämä hukataan sosialisaatioon, jolloin prime time elämästä ollaan täynnä paskaa. Eikö maailmaa voi organisoida niin, ettei ihmisen täydy olla suurinta osaa elämästään täynnä paskaa? Onko täynnä paskaa oleminen välttämätön osa ihmiskunnan selviytymistä?
Onko noi niitä juttuja, mitkä ajaa ihmisen ns. oravanpyörään? Mun mielestä kukaan ei ajanut siihen. Ei koulussa, ei kotona, ei harrastuksissa, ei kavereiden kanssa. Joskus kolmekymppisenä vasta ensimmäisen kerran tajusi että monet muut on mennyt sellaiseen. Itse vaan on tehnyt niitä juttuja mitkä tuntuu luonnolliselta.Mutta jos yhteiskunta on pienestä pitäen opettanut sut olemaan täynnä paskaa, niin kyllä sä opit olemaan täynnä paskaa, siitä tulee normi. Lapsena sulle opetetaan ne yhteiskuunnan roolit, säännöt ja käyttäytymismallit ja arvot mihin ne perustuu. Sut aivopestään osaksi yhteiskuntaa. Jos et missään vaiheessa kyseenalaista mitä sulle on opetettu, ei sitä kukaan muukaan sulle tee.
Onko noi niitä juttuja, mitkä ajaa ihmisen ns. oravanpyörään? Mun mielestä kukaan ei ajanut siihen. Ei koulussa, ei kotona, ei harrastuksissa, ei kavereiden kanssa. Joskus kolmekymppisenä vasta ensimmäisen kerran tajusi että monet muut on mennyt sellaiseen. Itse vaan on tehnyt niitä juttuja mitkä tuntuu luonnolliselta.
En mä nyt tiedä ihmisen luontoa vastaan, mutta kyllähän tässä joo vähän jää yksin. Ehkä muhun vaikutti myös se kun penskana asuttiin niin kivassa paikassa, missä koulussakaan ei pahemmin ollut mitään klikkejä tai ehkä niitä ei vielä siinä iässä silleen ollut tai sitten mä en vaan vähän putkiaivona tajunnut, ja teininä sitten asuttiin 4-5 vuotta maalla, mikä aika saattoi olla just sellaista niihin tiettyihin asioihin vaikuttavaa. Mutta toi ihmisen luonto. Mä monesti ihmettelen kun monilla on niin suuri tarve saada vuorovaikutusta ja vaikka mitä. Joo siis joskus kärvistelet vaikka neljä tuntia krapulassa ja sitten on vissiin joku tarve sanoa se ääneen, mutta eikö sen jälkeen tee mieli sulkea se välilehti tai koko palsta pariksi tunniksi ja ehkä sitten myöhemmin katsoa mitä asiaa muilla on. Mua ihmetyttää kaikki väittelyt ja sellaiset. Siis kyllähän sä jo kerroit sen oman asian tai mielipiteen. Tietenkin joku saattoi ymmärtää väärin tai muuten vaan tarvita lisää perusteluita sun kannalle jne. Mutta eihän muiden kuitenkaan tarvitse olla samaa mieltä kuin sä. Kaikki on kaikilla hyvin, paitsi niillä nörteillä, joilla on jotain tarpeita.On mun mielestä. Kyllä kai sosiaalinen paine ajaa todella suuren osan niihin rooleihin. Kai pitää aika itsepäinen olla ettei muut vaikuta suhun ollenkaan. Ja kyllähän sitä vähän yksin jää jos menee omia polkuja, eikä monesta siihenkään ole. Se on vähän ihmisen luontoa vastaan jos alkaa menemään ryhmää vastaan.
Mua ei ole tuo eri rooleihin sosialistuminen tai yhteiskunnan aivoton kilpailu ja oravanpyörässä juokseminen oo niin haitannut, mutta se vähän ärsyttää että yks juttu ei koskaan riitä vaan koko ajan pitää olla muuttumassa joksikin muuksi kuin mitä haluaisi olla. Ei riitä että suostuu irrottamaan otteen turvaistuimen rungosta ja menemään päiväkotiin, vaan kohta pitää mennä kouluun. Siellä ensin valitetaan ettei oo farkkuja, ja sitten kun hankkii farkut niin nauretaan että oot hankkinu farkut. Eikä kukaan pelaa jalkapalloa, no opetellaanpa sit kiekkoa pelaamaan. Sitten kun koulussa ja kiekossa hyvä niin saa pataan. No sitten opetellaan itsekin vetämään pataan. Ja johonkin kiinnostavaan kaveriporukkaanko pitäis mennä. No pitääpä opetella vetämään huumeita. Juu nyt on kova. Sitten kun vedetään pataan ja huumeita niin joku kriminaalihuolto ja työnantaja sanoo että ei nää nyt ookkaan hyviä juttuja, aikuistua pitäis. No opiskellaanpa insinööriksi et saa vastaavan duuninsa takas. Sitten akka valittaa että sun pitäis kehittyä, olla sitä ja sitä. Sellanen ja sellanen. Omatunto valittaa, että duuni on väärin. Vaihdetaan akkaa. Vaihdetaan alaa. Vasta kolmas tutkinto hei. Muututaan ja kehitytään sitten perkele, että edes joku vaan ihailisi kateellisena tai jossain määrin arvostaisi, tai että pystyisi edes itseään arvostamaan. On tää kyllä ihme touhua. Koskakohan seuraavaksi tulee joku sanomaan että juu arvostan kun vaan vähän muutut ja opettelet jotain uutta paskaa. Kaikesta päätellen tuskinpa tarttee kauaa odotella saatana. Ennen vaan mentiin pellolle tai tehtaalle ja siinä se. Oltiin onnellisia ilman mitään vitun muuttumisleikkejä, instagrameja ynnä muita. Pataankin sai vetää jos siltä tuntui.