No, kunhan elvistelin pippurirouhintakipollani. Mutta tommosia aineksia olen varannut ja heitän pannulle ja teen sörsselin. Kanaa purjoo paprikaa ja homejuustoa. Sitten kai riisiä tai linssimakaronia. Varmaan normaalia parempi krapulamättö, mutta hirveen työläältä tuntuu ryhtyä tollaseen.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Suomi ja Yhdysvallat ratkaisevat alkulohkon voittajan tiistain iltaottelussa – Petteri Rimpinen jatkaa tolppien välissäLue lisää »
-
Jääkone hajosi − kolmas erä viivästyy EspoossaLue lisää »
-
Lahjakas Oona Koukkula suuntaa SDHL:äänLue lisää »
-
Kevään pronssimitalisti Kasper Björkqvist Ilveksen hyökkäyskalustoon − "Pystyy vaikuttamaan positiivisesti pelin kulkuun monella eri tavalla"Lue lisää »
-
Jimi Suomi vahvistamaan KooKoon puolustusta − "Kaikki mahdollisuudet lunastaa suuri rooli tulevien kausien aikana"Lue lisää »
-
SK: Ässät näytti jälleen ovea – nyt lähti toimitusjohtajaLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 326 258
- 66 841
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Välillä juon. Suosin siideriä lonkeron yli, tunnustan sen tässä.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Harvemmin enää nykyään tulee juotua. Lonkero on syrjäyttänyt muut makeat juomat kuin oluenkin. Lonkero on vaan niin hyvvee ja juurikin se Hartwallin Gin 5,5%.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Koirat ja kissat on jees, käärmeitä kammoan. Näin just unta missä makasin luonnonjäällä ja käärme luikerteli ympäriläni. Hyi hemmetti!
Lonkero on minun "sokea pisteeni" yli oluidenkin, siidereitä en juo juuri koskaan... no, tietysti, jos muuta ei satu löytymään ja on jano.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Mun on vaan vaikea löytää lonkeromakuja joista pitäisin. No se Hartwallin appelsiinilonkero tais olla ihan jees ja en tiiä miksikä Garage lasketaan mutta sitä tulee ostettua joskus.
Mulla taas sama juttu siidereiden kanssa ja varmaankin paljolti siksi, ettei niitä tule juurikaan juotua.
Hartwallin lonkerot on yleensäkin hyviä, mausta riippumatta. A Le Coqin gin-greippilonkero oli myös ihan mukiinmenevää kun kerran ostin testiksi yhden. Mutta kerran erehdyin ostamaan taisi olla K-menu lonkeroa kun oli todella halpaa, ei olisi kannattanut, ihan hirveää esanssinmakuista omenakiljuun tehtyä kuraa.
Kissa ihmisiä itse. Oikeastaan aina lapsesta asti kissa, taikka kissoja ollut taloudessa. Nytkin 3 kisulia meillä asustaa. Kaksi sisarusta noista on jo päälle 13 vuotiaiaita ja yksi noin 5 vuotias. Kani noiden seassa pomppii kanssa ja on erinomaisen mukava vekkuli.
Koiria en voi sietää yhtään. Rouva tykkää koiristakin, mutta tietää, että taloudessamme voi olla vain jonpikumpi, koira, tai minä. Vielä olen saanut kotona asustella.
Koiria en voi sietää yhtään. Rouva tykkää koiristakin, mutta tietää, että taloudessamme voi olla vain jonpikumpi, koira, tai minä. Vielä olen saanut kotona asustella.
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, LHF
Tää Super Bowl- päivähän on vähän kun joulu, sillä sikaa pidetty aamusta asti lämmössä, ja vielä kestää että pääsee nyhdettäväksi. Itse pelistähän en mitään tiedä, mutta aina kiva syödä yöllä hyvällä omallatunnolla.
Sikäli jos Tomppa pelaa ni oon sen puolella, kun se voittaa aina, muuten valitsen komeemmat paidat eli kelta-musta ois kova.
Sikäli jos Tomppa pelaa ni oon sen puolella, kun se voittaa aina, muuten valitsen komeemmat paidat eli kelta-musta ois kova.
Itsellenikin tämä tietyllä tapaa sama kuin jouluna. Pientä seitin ohutta pidetään päällä, jotta hyvä fiilis. Liikaa ei siedä humaltua, jotta jaksaa valvoa, saatikka katsoa loppuun asti. Syömisen suhteenkin hieman sama homma. Hyvää ruokaa riittävästi, ja montaa eri sorttia.
Hartwallin suhteellisen uus verigreippilonkero on kyllä hyvä tuote. En yleensä noista makuversioista perusta, mutta tää maistuu hyvin ja olenkin viime aikona ostanut sitä melkein mielummin kuin perussinistä. Myös se brandy & pommac-lonkku sopii mun makuun.
Oranssi mustaa olisi tarjolla kyllä. Olisikohan tarpeeksi lähellä. Itsekin suosin keltamustaa kyllä.
Itse olen ratkaissut nuo pitkät yksinäiset illat kuuntelemalla musiikkia sekä alkamalla kirjoittamaan jotain ihan omaa fiktiivistä tarinaa, jota en tule koskaan julkaisemaan. Se toimii tavallaan testinukkena, sillä aikomuksenani on joskus kirjoittaa fiktiivinen kirja ja julkaistakin se (näillä näkymin suomeksi, sillä englantini ei ole tarpeeksi hyvää). Harjoittelen erilaisia kuvaus- ja kirjoitustyylejä, dialogien kirjoitusta sekä ylipäänsä kokonaisuutta ja parantelen tarinaa sitä mukaa, kun näen korjauksille tarvetta.
Tähän mennessä tekstiä on tullut suollettua 278 sivua, mutta tuo lukema lisääntyy joka päivä vähintään kymmenellä sivulla. Aloitin urakan pari vuotta sitten käytännössä nollista, sillä sitä ennen olin kirjoittanut toisenlaista fiktiivistä tarinaa lähes 500 sivua, mutta se tuhoutui, koska muistitikku, jossa sitä säilytin, tuhoutui käyttökelvottomaksi jouduttuaan pesukoneeseen.
Tähän mennessä tekstiä on tullut suollettua 278 sivua, mutta tuo lukema lisääntyy joka päivä vähintään kymmenellä sivulla. Aloitin urakan pari vuotta sitten käytännössä nollista, sillä sitä ennen olin kirjoittanut toisenlaista fiktiivistä tarinaa lähes 500 sivua, mutta se tuhoutui, koska muistitikku, jossa sitä säilytin, tuhoutui käyttökelvottomaksi jouduttuaan pesukoneeseen.
Viimeksi muokattu:
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, LHF
Kyllä Bengalilla mennään sillä jossain pätkässä oli yllään keltamustaa. Tulipa tuossa ihan hyvät unetkin otettua ni jaksaa syyä ja valvoo.
Weekend_Warrior
Jäsen
Erikoinen tuo Bob Sagetin kuolema. Yksin hotellihuoneessa ja kuollut päähän kohdistuneeseen iskuun joka ruumiinavauksen suorittaneen lääkärin mukaan vastaa pesäpallomailalla lyöntiä. On saanut tosissaan kolauttaa pään pöydän kulmaan.
Surullinen lähtö todellakin.
Toista se oli David Carradinella. Hän se vasta lähtikin tyylillä.
Palstalegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ukraina, Eveliina Määttänen
Aikansa tanssijatähti Isadora Duncan (1877-1927) kuoli siten, että hänen pitkä kaulaliinasa tarttui avoauton renkaaseen ja katkaisi hänen niskansa.
Vuonna 1913 Isadora menetti kaksi lastaan, kun autosta petti käsijarru ja pirssi vieri Seine-jokeen.
Yhden aviomiehistään Isadora menetti, kun mies joutui mielisairaalaan ja teki pian sen jälkeen itsemurhan.
Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista.
Samaa ihmettelin.. Luulisi, että noin kova isku päähän aiheuttaisi ihan näkyvän ruhjeen ja verenvuotoa, joka olis havaittu heti. Nythän taisi spekuloinnit lähteä sairaskohtauksesta.
Veit sanat suustani. Säästyy rahaa eikä tarvitse taiteilla mitään kortteja kenellekään.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy