Metrossa oli joku tosi pieni muksu, joka yski koko matkan. Harmitti oikein. Hieman jopa säälitti. Mulle tuli mieleen että onkohan mullakin ollut vastaavia juttuja penskana. Mutsi kyllä puhui että ihmeellisesti meillä ei koskaan ollut mitään, paitsi vesirokko, mutta sekään ei siinä iässä haitannut. Koko peruskoulusta en tainnut olla päivääkään sairauden takia pois, mutta hitto nyt myöhemmässä iässä on tullut vaikka mitä vaivaa. Kikkeli, hiukset, silmät, ei saatana mä hyppään kaivoon. No noita nyt ei mieti, mutta pahin riesa on krooninen krapula, jolle ei löydetä syytä. Lääkärit on ihmeissään. Ja vitutus ehkä tärkeimpänä, mutta minkäs sille mahdat. Pakko ottaa vähän kaljaa että helpottaa.