Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Musta Nuoli]

Mitähän sitä tekisi jos voittaisi lotossa vaikka viis miljoonaa?

Kun miljoonat olisi maksettu tilille, niin hakisin verokorttini sitä seuraavana päivänä. Pidän vastuuttomina sellaisia ihmisiä, jotka voittavat lotossa miljoonia ja jatkavat arkisessa leipätyössään. Vittu, eivät mokomat edes voittoaan ansaitsisi, se pitäisi ottaa heiltä pois jos ei ymmärrys riitä muuhun.

Jokaisen lottomiljonäärin kansalaisvelvollisuus olisi irtisanoutua työstään senkin takia, että työpaikka vapautuisi työttömälle työnhakijalle, joka kaipaisi työtä ja säännöllistä palkkaa. Jos ei enää omakohtaisesti tarvitsisi mihinkään peruspalkkaansa, niin olisi väärin pitää siitä silti kiinni kun joku muu voisi sitä tarvita paljon enemmän.

Eri asia, jos jo tekee unelmiensa työtä tai on vaikkapa yritys pystyssä josta oikeasti välittää. Mutta jos istuu jossain konttorissa beevirtasena tai pakkaa kissanrasvoista tehtyä margariinia tehtaalla kolmivuorotyössä, niin mitä helvettiä sellaista jatkamaan. Ei kannata edes lotota, jos ei halua muuta kuin nykyisen perusarjen.

Ostaisin oman omistusasunnon, auton ja jalkavaimon. Omistusasunto omaksi ja riittävän etäältä ihmiskarjasta, sinne kenties joku kodinhoitaja/renki tarpeen mukaan. Minä en puutarhoja kuopsuttelisi. Sähkööaita ympärille. Kukaan ei tule sisään, kukaan ei pääse pois. Autolla ajaisin silloin kun en könyäisi taksin takapenkille.

Jalkavaimon voisin hankkia sopimusperiaatteella. Sopimusavioliittoja kaipaisin muutenkin Suomeen, paljon järkevämpi ajatus alun perinkin. Tiukat klausuulit vain kolmena kappaleena notaarin kautta koskien yhteiselämää, seksuaalisia kontakteja sekä lapsien hankkimista, hoitamista ja omistusoikeuksia.

Miljoonillani matkailisin estoitta ja ottaisin lähimpiä ystäviä sekä lähiperheen mukaan. Asunnossani uppoutuisin täysipainoisesti nykyisiin sivutöihini/harrastuksiini. Ja kirjoittaisin Jatkoaikaan.

 

[Captain Slow]

Yks vaihtoehto tietenkin olisi, etten kertoisi kellekään mitään.

Siinä mielessä tää olis paras vaihtoehto, että ei ois kaiken maailman puistokemistit ja kissan kaiman serkut pummimassa rahaa, mutta seur. kysymys on sitten että pystyiskö olemaan hiljaa moisesta asiasta?

 

[pettter]

Kun miljoonat olisi maksettu tilille, niin hakisin verokorttini sitä seuraavana päivänä.

Joo ja sitäkin mä olen ihmetellyt, että miksi ihmeessä jotkut tekevät edelleen hullun lailla työtä, vaikka ovat jo saaneet niin paljon rahaa, etteivät ehdi sitä käyttämään? Eikö kannattaisi lopettaa työt ja alkaa nauttimaan elämästä. Eläisivät itseään varten eikä jotain ihmeen firmaa. Tietenkin jos tykkää työstä niin sitten mä ymmärrän, mutta harva varmaan loppujen lopuksi.

 

[pettter]

Siinä mielessä tää olis paras vaihtoehto, että ei ois kaiken maailman puistokemistit ja kissan kaiman serkut pummimassa rahaa, mutta seur. kysymys on sitten että pystyiskö olemaan hiljaa moisesta asiasta?

Mä en oikein keksi kuka sitä rahaa pyytelisi, mutta niinhän ne jotkut puhuvat että niitä kyllä riittää.

Ja jos mä myöhemminkin yksin asuisin, niin en tiedä mitä vaikeuksia siinä olisi olla kertomatta, mutta joo eihän sitä tiedä...

Ostaisin oman omistusasunnon, auton ja jalkavaimon.

Joo ja muutenkin mun mielestä vanhojen ihmisten kannattaisi ennen kuolemaa myydä omistusasunnot pois ja muuttaa vuokralle. Sillähän ei käytännössä ole ihmiselle mitään eroa asuuko omassa asunnossa vaiko vuokralla, mutta sillä omistusasunnossa kiinni olevalla rahalla saisi vaikka mitä mukavaa, jolla elämästä nauttisi paljon enemmän. Hautaan ei kuitenkaan saa mitään mukaan.

 

[Kaiuni Alen]

Kun miljoonat olisi maksettu tilille, niin hakisin verokorttini sitä seuraavana päivänä. Pidän vastuuttomina sellaisia ihmisiä, jotka voittavat lotossa miljoonia ja jatkavat arkisessa leipätyössään. Vittu, eivät mokomat edes voittoaan ansaitsisi, se pitäisi ottaa heiltä pois jos ei ymmärrys riitä muuhun.

Hyvä se on olla jossain töissä, että on joku rytmi elämässä. Aikahan kävisi todella tylsäksi pitkällä tähtäimellä, kun on sitä rahaa niin saakelin paljon. Ei ehkä yhtä intensiivisesti 12-tuntisia työpäiviä enää, mutta joku kevennetty versio siitä työstä, josta edes vähän pitää voisi olla hyvä. Itselle tulisi ainakin aika tyhjä olo, jos saisin sen 5 milliä, enkä tekisi mitään muuta kun matkustelisin ja harrastaisin jotain.
Toisaalta 5 miljoonaa euroa on aika pieni raha. Itse sijottaisin osan joihinkin loma-asuntoihin, joita sitten vuokraisisin kaikille. Vois kait sitä myös parisataa tonnia laittaa jonnekkin lastensairaalaan sun muuhun. Kaikki kulutustavara olisi tietenkin parasta A-luokkaa.

 

[Musta Nuoli]

Hyvä se on olla jossain töissä, että on joku rytmi elämässä. Aikahan kävisi todella tylsäksi pitkällä tähtäimellä, kun on sitä rahaa niin saakelin paljon. Ei ehkä yhtä intensiivisesti 12-tuntisia työpäiviä enää, mutta joku kevennetty versio siitä työstä, josta edes vähän pitää voisi olla hyvä. Itselle tulisi ainakin aika tyhjä olo, jos saisin sen 5 milliä, enkä tekisi mitään muuta kun matkustelisin ja harrastaisin jotain.
Toisaalta 5 miljoonaa euroa on aika pieni raha. Itse sijottaisin osan joihinkin loma-asuntoihin, joita sitten vuokraisisin kaikille. Vois kait sitä myös parisataa tonnia laittaa jonnekkin lastensairaalaan sun muuhun. Kaikki kulutustavara olisi tietenkin parasta A-luokkaa.

Saa sitä elämään rytmiä muutenkin kuin työnteolla, helpostikin. Monella eläkeläiselläkin on kalenteri täynnä entistä enemmän kun leipätyö ei vie aikaa. Varmasti jokaisella on harrastuksia ja intohimoja, joihin voisi panostaa kun ei tarvitse viettää kahdeksaa tuntia päivästään töissä sen takia, että on pakko saada rahaa peruselantoon eli vuokraan, ruokaan ynnä muuhun.

Minä en tunne loma-ja vapaa-aikoinani erityistä tarvetta poistua edes ovesta ulos (paitsi jos lähden lomareissulle jonnekin, jolloin olen hyvinkin aktiivinen), enkä kaipaa mitään erityistä rytmiä enkä ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja lähimpien ystävieni ja lähisukuni lisäksi (plus toki nettiin kirjoittelu nimimerkillä). Hyvin sujuisi varmasti elämä puoliksi erakoituneena eksentrisenä lottomiljonäärinä.

Päätyöni ei ole sinänsä mitenkään vastenmielistä. Sitä voisi kutsua siinä mielessä kutsumusammatiksi, että koen sen yhteiskunnalle tärkeäksi ja olen työpaikkani palveluista saanut aikoinaan itse niin paljon irti, että voin hyvin olla myös "tiskin toisella puolella" tarjoamassa samoja asioita muille. Mutta fakta kuitenkin on, että työni on pienipalkkaista, jatkuvan muutoksen kourissa olevaa ja lisäksi henkisesti varsin stressaavaa jatkuvaa esilläoloa ns. kaikelle kansalle.

Lisäksi koen, että minulla ei riitä paljoakaan energiaa eikä aikaa tarpeeksi elämän muihin asioihin, jotka koen itselleni henkisesti mielekkäimmiksi. Osaa näistä asioista teen sivutöinä ja/tai vapaaehtoistöinä ilman sen kummempia korvauksia, eikä niistä elantoa saisikaan. Lottomiljonäärinä voisin keskittyä näihin vaikka joka päivä. Siinä sitä rytmiä elämään.

Viisi miljoonaa euroa ei ole ollenkaan pieni summa, kaikkea muuta. Sillä eläisi kuitenkin koko loppuelämänsä mukavasti ja turvallisesti. Vaikka pistäisi asuntoon, autoon ja kotiteatteriin yms. puolisen miljoonaa tai miljoonankin, niin lopuilla rahoilla voisi elellä mukavasti. Jos hankintojen jälkeen tuhlaisin 30 000 euroa vuodessa elämiseen 50 vuoden ajan, niin siihen menisi vain 1,5 miljoonaa. Vaikka pistäisin 5000 euroa kuussa sileäksi 50 vuoden ajan, niin se veisi vain kolme miljoonaa.

Ison osan voisi sijoittaa sopivasti. Laittaisin luultavasti ainakin pari miljoonaa sijoituksina ase-, tupakka- ja mahdollisesti myös kannabisfirmoihin jos jälkimmäiset yleistyisivät lainsäädännön muuttuessa. Henkilökohtaisesti en kaipaa mitään edellämainituista, mutta noista saisi melko varman korkotuoton. Aseita tarvitaan aina, tupakkaa ei Euroopassa tarvita mutta markkinoita riittää kehitysmaissa ja pilviveikkojen laillisiin tarpeisiin syntyy markkinarako jos/kun Yhdysvaltojen osavaltioiden laillistamisprosessit leviävät laajemmin.

 

[Aunt Wang]

Hyvä se on olla jossain töissä, että on joku rytmi elämässä.

Tämä on täyttä totta. Tärkein asia jonka Musta Nuoli sivuutti kokonaan omassa kirjoituksessaan, oli työn merkitys muutenkin kuin palkan osalta. Oma työpaikka on juurikin sellainen, jossa työn ohella tapaan ihmisiä ja pidän yllä jopa kaverisuhteita. Työpaikan merkitys on suuri myös niillä osa-alueilla joihin sen ei luulisi äkkisältään vaikuttavan.

Vois kait sitä myös parisataa tonnia laittaa jonnekkin lastensairaalaan sun muuhun.

Hyväntekeväisyys on siitä kinkkinen kohde, ettei oikeasti voi olla varma minne ne rahat päätyy. Jotkut haluavat ostaa itselleen puhtaan omatunnon lahjoittamalla rahaa jonnekkin Afrikan kriisimaahan, mutta tosiasiassa pahentavat siellä vallitsevaa tilannetta kun rahat menevätkin orpojen sijaan sotakenraaleille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Viisi miljoonaa euroa ei ole ollenkaan pieni summa, kaikkea muuta. Sillä eläisi kuitenkin koko loppuelämänsä mukavasti ja turvallisesti. Vaikka pistäisi asuntoon, autoon ja kotiteatteriin yms. puolisen miljoonaa tai miljoonankin, niin lopuilla rahoilla voisi elellä mukavasti. Jos hankintojen jälkeen tuhlaisin 30 000 euroa vuodessa elämiseen 50 vuoden ajan, niin siihen menisi vain 1,5 miljoonaa. Vaikka pistäisin 5000 euroa kuussa sileäksi 50 vuoden ajan, niin se veisi vain kolme miljoonaa.

Huomattava jättipotti kannattaa sijoittaa varmaa muutaman prosentin tuotto-odotusta ajatellen, jos aikomuksena on elellä mukavasti ja paineettomasti muutaman kymppitonnin lisätuloilla. Tämä onnistuu sijoittamalla fiksujen arvoyhtiöiden osakkeisiin, kiinteistöihin ja määräaikaistalletuksiin. Riskit pysyvät kohtalaisen pieninä, ja sijoittaja voi iisisti odottaa tasaista noin kolmen prosentin tuottoa vuodesta toiseen, syömättä lainkaan pääomia. Jos sanotaan vaikka kuuden miljoonan euron jättipotista viisi miljoonaa sijoittaa tällä tavoin, niin 3 % tuosta tekee jo 150 000 euroa vuodessa. Siis verojen jälkeen, nettona. Vuokratuottoja ropisee tasaisesti vuoden ympäri, kun taas osakkeista irtoaa osinkoja kevätaikaan. Heh, pääomatuloverot maksetaan jälkikäteen, joten tulevan lottovoittajan kannattaa muistaa jättää tilille verottajalle kuuluva osuus, koska se kuitenkin peritään. Tuo 150 000 euroa on kuitenkin se summa, joka kolmen pinnan nettotuotolla jäisi käteen.

Koko ajan ropisee kouraan 150 000 erkkiä vuodessa keskimäärin. Lisäksi pääoma ei kulu, vaan todennäköisesti sen arvo pitkällä aikavälillä kasvaa.

Minä painottaisin tuollaisessa tapauksessa osakeomistuksia, mutta se vaatii tietysti jonkinmoista kokonaisnäkemystä osakesijoittamisesta ja yleensäkin taloudesta. Ihan randomilla vetäen ja ilman mitään sijoitusstrategiaa voi tulla aika rumaa jälkeä. Ei kannata ryhtyä harjoittelemaan viidellä miljoonalla. Tässä voi kyllä käyttää apuna ammattimaista omaisuudenhoitajaa, tai paria-kolmea, jotka huolehtivat käytännön asioista yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti. He ottavat kyllä palkkionsa päältä, mutta ihan hölmöjä siirtoja ei tarvitse pelätä. Ja tuo pari-kolme on hyvä periaate, varsinkin mikäli potti on iso. Jos kaikesta huolimatta sattuu pieni töppäys, niin koko omaisuus ei ole töppäilyjen kohteena.

 

[Musta Nuoli]

Tämä on täyttä totta. Tärkein asia jonka Musta Nuoli sivuutti kokonaan omassa kirjoituksessaan, oli työn merkitys muutenkin kuin palkan osalta. Oma työpaikka on juurikin sellainen, jossa työn ohella tapaan ihmisiä ja pidän yllä jopa kaverisuhteita. Työpaikan merkitys on suuri myös niillä osa-alueilla joihin sen ei luulisi äkkisältään vaikuttavan.

Ei tuo kaikilla mene samalla kaavalla. Minä puolestani ihmettelen ja osin säälinkin niitä suomalaisia (yleensä miehiä), jotka eläkkeellä jäätyään jäävät täysin tyhjän päälle ja usein joko kuihtuvat nopeasti pois tai aloittavat ryyppäämisen, koska elämässä ei ole enää sisältöä - eikä siinä ole alun perinkään ollut juuri muuta sisältöä kuin työ, työkaverit ja työympäristö.

Minulla ei sivumennen nykyisessä työpisteessäni ole edes yhtään työkaveria, joten en jäisi kaipaamaan sellaista mitä ei ole. Toki on muissa paikoissa kollegoita sekä esimiehet (jotka ovat tavoitettavissa puhelimitse tai sähköpostitse), mutta aivan sama se olisi, vaikka jäisivät nämä työsuhteet pois koska tahansa.

Samoissa hommissa ja minuakin välillä tuuraamassa on ollut ja on pari kelpo naapuria, mutta varmasti heitäkin morjenstaisin lottovoittajana samalla tavoin kuin nytkin jos heitä näkisin.

Minun lähimmät ystäväni ovat kaikki aivan muista ympyröistä kuin työkuvioista. Muita ihmisiä tapaan liikaakin joka työpäivä, voisin tavata vähän vähemmänkin. Ei työpaikalla ole minun sosiaaliselle elämälleni sellaista merkitystä, ettenkö voisi siitä luopua koska tahansa.

Nämä mainitsemani sivutyöni/harrastukseni ovat lisäksi sellaisia, joista saan myös sosiaalisia kontakteja tarvittaessa. Yleensä en tätäkään kautta kommunikoi kuin sähköpostitse, mutta kuitenkin. En koe tarvetta kohdata näitäkään ihmisiä kasvokkain kovin usein tai ollenkaan, vaikka osan kanssa olen ollut hyvässä yhteistyössä jo 15 vuotta.

Lähimpiä ystäviä tarvitsee ylipäätään sen verran, että omalle arkulle riittäisi kantajia hautajaisissa. Tällä hetkellä tosin tarvitsisin stuntmiehen tai pari muista tuttavista tai kavereista, koska yksi lähipiirin ystäväni on pyörätuolissa eikä voisi siis kantaa.

Hyväntekeväisyys on siitä kinkkinen kohde, ettei oikeasti voi olla varma minne ne rahat päätyy. Jotkut haluavat ostaa itselleen puhtaan omatunnon lahjoittamalla rahaa jonnekkin Afrikan kriisimaahan, mutta tosiasiassa pahentavat siellä vallitsevaa tilannetta kun rahat menevätkin orpojen sijaan sotakenraaleille.

Parempi sijoittaa rahat suoraan asetehtaisiin, niin hyötyy edes välillisesti sotakenraalien ja leopardihattujen edesottamuksista. Afrikkaan ei kannata senttiäkään lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Mikrolainojen antoa voi toki harkita, ne yleensä hyödyttävät kohdettaan selkeästi paremmin ja mahdollistavat paikan päällä elintason noston diktaattorien käteiskassan sijasta.

 

[pettter]

Ei tuo kaikilla mene samalla kaavalla. Minä puolestani ihmettelen ja osin säälinkin niitä suomalaisia (yleensä miehiä), jotka eläkkeellä jäätyään jäävät täysin tyhjän päälle ja usein joko kuihtuvat nopeasti pois tai aloittavat ryyppäämisen, koska elämässä ei ole enää sisältöä - eikä siinä ole alun perinkään ollut juuri muuta sisältöä kuin työ, työkaverit ja työympäristö.

Niinpä. Monilla ihmisillä ei ole muuta elämää kuin se työ. Töiden jälkeen sitten syövät, käyvät ehkä pesulla, ulkoiluttavat koiran, jonkun Putouksenkin ehkä telkusta katsovat tyttökaverin vieressä möllöttäen ja hohhoijaa, pitääpä alkaa valmistautumaan seuraavaan työpäivään. Hukkaan menee elämästä päiviä.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

"Onko tuossa 2 viivaa?" - "Ei mun mielestä ihan selvästi." - "Ei niin, mutta ei tuossa pitäisi olla tuota ensimmäistäkään vielä. Teen viikon päästä uusiksi."

Jep jep.

 

[Kaiuni Alen]

Hyväntekeväisyys on siitä kinkkinen kohde, ettei oikeasti voi olla varma minne ne rahat päätyy.

Näinhän se on. Siksi laitoinkin esimerkiksi tämän Uusi Lastensairaala -projektin, jonne suunnatut lahjoitukset uskon menevän perille. Kuitenkin esim. Unicef valvoo keräyskohteissa, että rahoja ei käytetä väärin.
Silti taisi tässä vähän aikaa sitten olla tämä
tapaus Afrikassa, jossa sotilaiden selässä olivat Unicefin reput, josta voi vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä. Parempi se on kotimaisiin kohteisiin lahjoittaa, onpahan ainakin mahdollisuus saada hyötyjä itsellekin.

 

[alwahla]

Mitähän sitä tekisi jos voittaisi lotossa vaikka viis miljoonaa?

Aika mitätön summa tuo viisi miljoonaa, jos asiaa rupeaa oikein kunnolla tutkimaan. Toki tuolla rahalla voisi saada jopa Stadin keskustasta mukavan lukaalin, mutta itse jatkaisin asustelua ihan itäisessä kaupungissa.

Luultavasti pari autoa tulisi hankittua (ei mitään Ferraria, vaan sellaisia käytännöllisiä ajopelejä, jotka kestävät ajossa), ulkomailta loma-asunto sekä muutenkin ainakin seuraavat vuodet reissailisin ympäri maailmaa.

Äiskälle antaisin lottopotista ainakin miljoonan, koska hän on sen ansainnut. Muut sukulaiset jäisivät sitten ilman.

NHL-fanikaupasta voisi tilata aika paljon sellaista krääsää, mistä muuten voisi vain haaveilla.

 

[Aunt Wang]

Kuitenkin esim. Unicef valvoo keräyskohteissa, että rahoja ei käytetä väärin.
Silti taisi tässä vähän aikaa sitten olla tämä
tapaus Afrikassa, jossa sotilaiden selässä olivat Unicefin reput, josta voi vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä.

Niimpä. Unicefin reput ei kuitenkaan ole suurin huoli, vaan se että korruptiota tapahtuu oikeasti niin monella tasolla että rahoista suurin osa menee niille jotka ovat itse aiheuttaneet sen että rahaa edes tarvitsee kerätä. Pieni osa sitten köyhien auttamiseen jne. Erittäin valitettavaa: vaikka haluaisi auttaa niin jotkut pellet tekevät sen mahdottomaksi. Ainoa keino johon voi luottaa 100%. on se, että menee itse kriisikohteeseen ja auttaa siellä niin hyvin kun voi. Siinäkin on toki riskinsä. Muistelisin, että kirkolla oli vapaaehtoisesti nunnia auttamassa jossain päin afrikkaa. Lopputuloksena bussillinen nunnia raiskattiin ja poltettiin elävältä, ei mennyt ihan putkeen se reissu.

Yksi asia mikä ihmetyttää UNICEFissa ja muissa järjestöissä on se, että miten ne saa oikeasti todella vähän aikaan. UNICEF perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ja siinä ajassa on ehtinyt kerätä kohtuullisen määrän massia. Pari kaivoa jonnekkin Sudaniin ja loput jaetaan pomojen ja avustuskohteen poliitikkojen kesken?

 

[pernaveikko]

Mikä sitten on totuus? Luin uutisen missä reppujen epäiltiin päätyneen sotilaille varaston ryöstämisen takia.

Jutussa myös mainittiin, että varastojen turvallisuutta pyritään lisäämään. Tuskin se pelkkää korruptiota on, jos joku porukka tulee konekivääreillä uhaten reppuja pyytämään.

 

[Aunt Wang]

Tuskin se pelkkää korruptiota on, jos joku porukka tulee konekivääreillä uhaten reppuja pyytämään.

Korjataan nyt jos kirjoitin jotenkin epäselvästi, mutta viestissäni yritin tuoda esiin että reppujen päätyminen sotilaille on kovin pientä verrattuna laajamittaiseen korruptioon jota noissa UNICEFin tukemissa kohteissa esiintyy. Konekivääreiden kanssa heiluminen täyttää aseellisen ryöstön tunnusmerkit. Korruptiota on se, miten kerätyt rahat jakaantuvat jossakin Etelä-Sudanissa(koska rahoista pieni osa päätyy sinne minne niiden pitäisi päätyä).

 

[NDT665]

Tuo summa on melkoisen huikea.

Silloin kun näin ensimmäisen kerran Saab 900 Cabrion, olin täysin myyty. Olin silloin kasvanut jo ulos hiekkalaatikosta. Mutta olihan se maailman kaunein auto.
Tuolla summalla saisin nykyisin useamman tuhannen peeniksen jatkeen takapihalle, jonne ne pitäsi pinota ehkä noin 50 auton korkuisiin pinoihin?

Olisin silti aika onnellinen?

 

[Kaukosäädin]

Oi joi joi! Sidney Crosby! Mikä ballerina!

Mutta mitä Teemu sanoi Crosbylle? Tämä kuva kertoo sen: Rotsi ja Selänne.

 

[pernaveikko]

Korjataan nyt jos kirjoitin jotenkin epäselvästi, mutta viestissäni yritin tuoda esiin että reppujen päätyminen sotilaille on kovin pientä verrattuna laajamittaiseen korruptioon jota noissa UNICEFin tukemissa kohteissa esiintyy.

Tämä nyt tietenkin on totta. Ei kukaan valkoihoinen lukutaitoinen muuta kuvittele, mutta mitäköhän asialle vain voisi tehdä. Keinot ovat hyvin vähissä, vaikka joku populistipoliitikko muuta väittäisi.

 

[Musta Nuoli]

Tämä nyt tietenkin on totta. Ei kukaan valkoihoinen lukutaitoinen muuta kuvittele, mutta mitäköhän asialle vain voisi tehdä. Keinot ovat hyvin vähissä, vaikka joku populistipoliitikko muuta väittäisi.

Onhan keinoja paljonkin, niitä ei vain haluta käyttää. Jos se on populismia ehdottaa, että vuosikymmeniä jatkunutta, erittäin tehottomaksi osoittautunutta ja rakenteellista korruptiota lisäävää nykymallin kehitysmaa-apua ei jatkettaisi, niin sitten saa ollakin populismia.

Vastikkeettoman nykymallin voisi lopettaa kokonaan ja muuttaa sen sekä vastikkeelliseksi että mikrolainojen tyyppiseksi lähitason avustamiseksi. Ei rahaa ollenkaan paikallisille hallituksille tai virkamiehille, ei varsinkaan siten, että maat voivat budjetoida vuosibudjettiinsa kehitysavun summat ja käyttää ne sitten leopardihattujen uusiin loistoautoihin.

Vastikkeellisuus kehiin myös siten, että apua ei tipu senttiäkään jos maassa ei tehdä parannuksia ihmisoikeuksiin ja myös tosissaan valvota näiden toteutumista. Mikä pakko se on syytää rahaa maihin, jossa naisia, homoja tai vaikkapa islamista luopuneita vainotaan surutta? Tai maihin, jossa lapsityövoima jyllää ja maa on hevonvittudiktatuurin tasolla? Keppi ja porkkana -uhkailu vain tosimielessä päälle, eli jos leopardihattua kiinnostaa saada Rolls-Royce tänäkin vuonna, niin sitten leopardihatun sopii säätää parempia lakeja ja valvoa niiden täyttymistä.

Myös kaupalliseksi siirtomaaksi ottaminen olisi hyvä optio, ja sitähän esimerkiksi Kiina tekeekin kovaa vauhtia monessa Afrikan maassa. Länsimaiset ja erityisesti eurooppalaiset jatkavat velloa loputtomiin turhassa ja typerässä "valkoisen miehen taakassaan" ja murehtia historiallisia väärintekojaan samaan aikaan kun kovan luokan kiinalaiset bisnesmiehet ja -firmat ottavat Afrikan resursseja haltuun pala palalta.

Toki tietyissä maissa myös sivistyneiden ihmisten suorittama maan haltuunotto ja siirtomaavalta olisi paljon parempi vaihtoehto kuin ns. vapaus - vapaus elää sekasortoisessa kaaoksessa nälänhädässä, kuolemanvaarassa ja kurjuudessa. Ei se vapaus ole minkään arvoista, jos siitä seuraa vain vuosikymmeniä jatkuvaa hätää ja pakolaisvirtoja.

 

[_Kuusyks]

Palsta oli väenpaljouden takia suljettuna 10 minuuttia. Huomasi armotta kuinka koukussa tähän paikkaan onkaan.

 

[Ötökkä]

Palsta oli väenpaljouden takia suljettuna 10 minuuttia. Huomasi armotta kuinka koukussa tähän paikkaan onkaan.

Mutta miksi täällä on niin paljon purukkaa maanantaina? Kaikilla paniikki, kun tänään ei tuu lätkää?

 

[Vanha Len]

Mutta miksi täällä on niin paljon purukkaa maanantaina? Kaikilla paniikki, kun tänään ei tuu lätkää?

Tarkoitit kai porukkaa? Tuleehan tänään lätkää. Tosin naisten pelaamana mutta ei näitä erotella. Ja jos ehdotat paniikkia niin olet uusi tällä palstalla. Oletko? Ei jaksa tarkistaa kun ei ole tapana.

 

[pettter]

Joo tossa illalla kävin lähes puolentoista tunnin kävelylenkin tuolla keskustassa ja siinä samalla join repusta kolme kaljaa. Himaan sitten kun tulin niin kaupasta hain kourallisen lisää ja siitä se sitten lähti. Nyt istun Kallion kapakassa ja himoitsen ton yhden sukkahousutytön jalkoja. Varpaista aloittaisin nuoleskelun ja pohkeiden ja reisien kautta päätyisin peppureikään. Aah.

 

[Kumielvis]

Minäkin olen joskus ajatellut harrastavani seksiä.