Olen siitä iloinen että lenkkeily on taas muodostunut tavakseni. Jonkin aikaa, eli noin muutaman viikon verran tuossa meni kun en lenkkeillyt lainkaan. Ainoa liikuntamuotoni oli tuolloin työmatkapyöräilyt ja ne eivät nyt niin kovin pitkiä matkoja ollut. Työmatkani kestää pyörällä ajettuna noin 11-13 minuuttia.
Syy liikkumattomuuteeni oli siis tuolloin nuo jalkapohjakivut joiden pelkäsin pahenevan etenkin kävelyä harrastaessa. No, pelkoni oli osittain aiheellinen sillä kyllä jalkapohjani hieman kipeytyykin lisää kun varsinkin pitkän kävelylenkin tekee. Mutta mikä oikeastaan oleellisinta ja parasta niin ei tuo kipu ole kuitenkaan pitkäaikaista enää vaan hetken aikaa kestää esimerkiksi lenkkeilyn jälkeen.
Nyt siis noin kolmen edellisen viikon ajan olen taas jo kävellyt, harrastanut liikuntaa aktiivisesti. Liikun tuolloin viisi kertaa viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan kun tarkoitan aktiivista liikuntaa.
Ja kyllähän sen huomaa että tuo liikunta hyvää kuitenkin tekee. Enemmän sillä on kuitenkin plus-puolia kuin miinuksia. Yksi plus tulee siitä jo että liikuntaa tekee hyvää henkiselle puolelle. Tulee sellaista positiivista energiaa ja hyvää oloa kun liikkuu, eikä vain maleksi koko iltaa työvuoron jälkeen himassa. Se liikunnan vaikutus ei olekaan siis vain mainospuhetta.
Äsken tulin 47 minuutin kävelylenkiltä. Kävelyvauhti ei ollut paras mahdollinen mutta ehkäpä tuo työvuorokin rasittaa ja tuntui jaloissa? Noh, voin paljastaa sen keskimääräisen kävelyvauhtinikin tällä kertaa eli se oli vain noin 4,3 kilometriä tunnissa ja kävelymatkan pituus oli noin 3,3 kilometriä. Toisinaan kyllä kävelen reippaampaakin tahtia. Mutta kyllä minulle hiki jo tuossakin tuli.
/img-s3.ilcdn.fi/12a6e4a43ac4cd7a02f29372b5b22bf314480a0bb5a3e572e1285546ed60350e.jpg)
