Ketju erilaisille kommelluksille ja tapahtumille matkailun maailmassa

[Jaws]

Huomattuaan Penan tämä rakkauden ammattilainen keinui Penan vierelle alkaen selkeästi ehdottelemaan jotain suurenmoisen ihanaa. Pena vastasi naisen englanninkieltä muistuttavaan kujerrukseen selkeällä suomenkielellä.
- Kuulehan nyt, kun minä olen nainut jo ihan kyllikseni, niin en kyllä millään jaksa, mutta odotappas hetki niin kysyn olisiko joku kolleekoistani tahtonut.

Kukaan ei ihme kyllä tahtonut (tai ainakaan kehdannut tunnustaa) ja niinpä jatkoimme kohti Ramlasta, joka olikin todella mielenkiintoinen nähtävyys.

Hieno tarina, mutta kismitti tämä lainauksessa oleva antikliimaksi. Odotin vähintään, että Pena olisi järjestänyt sinulle tuollaista "muuta ohjelmaa" ja olisitte hipsineet hissuksiin kulkueesta muihin askareisiin. No, ei sitten, muista sitten seuraavalla Barcelonan matkalla, jotta saat ympyrän sulkeutumaan ja lisää näppäimistösi tuotoksia tähän ketjuun.

En muista, ettäkö allekirjoittaneelle olisi sattunut mitään kummempia kömmähdyksiä matkaillessa. Todella vähän on tosin tullut reissattuakin.

 

[SamSpade]

Myyntikilpailujen palkintomatkat ovat ihan huippuja. Olin minäkin myyntitykki aikanaan ja eräs maan johtava matkapuhelinoperaattori palkitsi kymmenkunta myyjää Suomesta Pariisin matkalla. Matka oli viimeisen päälle järjestetty "All inclusive" tyyliin, eli juomaa riitti, syötiin Michelin tähdillä merkityissä ravintoloissa pitkän kaavan kautta, vierailtiin Shampanja luolastoissa, Seilattiin Seinellä, jonon ohi suosituinpaan yökerhoon ja operaattorin Markkinointijohtaja kuittasi laskut. Meno oli hurjaa, tässä suositussa yökerhossa pullotolkulla vodkaa pöytään, jaapalakulhoja, kalliita sikareita jne...
No matkalla oli mukana "Anders", erään pienen rannikolla olevan, ruotsinkielisen, pikkukaupungin mies. Aamulla hotellissa oma korkki auki, mahaan kaadettiin kalliit viinit kuin vettä vaan.

Seikkailut alkoivat ensimmäisena päivänä kun Andersia alkoi kusettamaan, Eiffel tornin juurella, kun olimme menossa ensimmäisellä tasanteella olevaan ravintolaa syömään. Koko porukka oli jo päässyt pöytään asti, mutta Andersia ei näkynyt. Minä ja pari muuta lähdille alas katsomaan. Siellä kaksi kiukkuisen oloista santarmia käskytti Andersia, joka oli peri Suomalaiseen tapaan helpottanut oloaan tyhjentämällä rakkonsa roskiksen juureen. Putkareissu oli tulossa mutta noin 20 minuutin keskustelujen jälkeen, kaverini puhui sujuvaa ranskaa, Anders päästettiin vapaaksi. Sillä ehdolla että taksi vie suoraan hotelliin nukkumaan.
Okei, hotelliin oli päässyt, mutta ei nukkumaan vaan tankkaamaan lisää.

Illalla Moulin rougeen esitystä katsomaan ja syömään. Anders oli yllättävn rauhallinen, johtuen ehkä humalatilasta, ja lavan edessä olevasta pöydästä josta oli hienot näköalat lavalle.
Tämän jälkeen ulos, läheiseen ravintolaan nauttimaan Pastista. Anders on kadonnut. Kukaan ei ole nähnyt, miestä ei löydy mistään, ei vastaa puhelimeen. Prkl. Koko joukko kadulle etsimään. Menee vartti niin erään seurueemme jäsenen puhelin soi. Anders melkein itkua vääntäen pyytelee apua, kuulemma hänet hakataan ihan juuri. No lopulta selviää että päätynyt lähellä olevaan ravintolaan jossa kauniita naisia ja shampanjaa oli ihan itsestään ilmestynyt pöytään. Naisia oli lääpitty ja kuplajuomaa juotu, mutta lähdön hetkellä pari kaapin kokoista miestä oli esittänyt laskua maksettavaksi.
Taisi olla nykyrahassa noin 500€ luokkaa. Lompakossa kun ei ollut enää pikkurahaa enempää, alkoi tilanne kiristyä ja soitettiin apuja.
No matkapuhelinoperaattorin Eurocard vinkui ja Anders saatiin kyytiin.

Tätä pelleilyä jatkui koko 5 päivän reissun ajan. Metrossa meinasi saada turpaan paikallisilta kun veteli tupakkaa matkan aikana, eikä ollut ymmärtävinään kanssamatkustajien huomautteluja.

 

[TumE#16]

tekstiä

Huikea tarina, mutta yksi kysymys roikkumaan vaille vastausta, kuinka syyhystä pääsit lopulta eroon? En todellakaan tiedä miksi, mutta tämän tarinan luettuani iski entistä vahvemmin halu päästä käymään tuolla rapakon toisella puolen. Ehkäpä sen verran kyseisestä reissusta haaveillut, että kaikki kokemukset vain vahvistavat tätä matkakuumetta.

 

[Beltran]

Amerikan-matka kertomus on kyllä mielenkiintoista luettavaa. Moskovan reissusta lukeminen ei niinkään kiinnosta :D

Kaikki alkoi Moskovasta, jossa olin viettänyt kaksi viikkoa. Ihoni oli alkanut kutista ja

 

[ernestipotsi]

Lento Incheonin kentältä lähti varhain aamulla ja oli perillä puolenpäivän jälkeen Hong Kongissa. Tiesin kaupungin olevan varsin sekava (Helsingin kokoinen kaupunki 8 miljoonalla ihmisellä), joten päätin ostaa muutamaksi päiväksi datapaketin puhelimeeni navigoinnin helpottamiseksi. Tuolloin en vielä osannut aavistaakaan kuinka hyvän päätöksen lentokentän SevenElevenissä teinkään.

Express-juna lentokentältä keskustaan olisi ollut aika kallis, mutta eräs hongkongilainen ystävättäreni oli onnekseni vinkannut paikallisbussin olevan halvempi vaihtoehto. No, mies ja reppu bussiin ja menoksi. Bussi toi minut surullisen kuuluisan Chungking Mansionin edustalle, josta olin poiminut halvimman majapaikan. Kyseisessä majapaikassa yöpyneet palstalaiset varmaankin tietävät mistä puhun. Kyseessä on siis Hong Kongin suurin Guesthouse -kompleksi joka on täynnä pieniä hostelleja yhdessä isossa 15-kerroksisessa talossa. Mansionin edusta oli täynnä intialaisia ja afrikkalaisia jotka kaupustelivat kaikkea mitä vain voi kuvitella, esimerkiksi vapaita huoneita, ruokaa, halpaa elektroniikkaa ja taksikyytejä. En myöskään juuri sillä hetkellä ollut kiinnostunut eroottisesta hieronnasta, active-passive shemale-palveluista, kiinan viisumeista tai piristävistä aineista.

Huoneissa oli petikirppuja, torakoita ja hiiriä eikä tuoksukaan mitään haisteluelinorgasmia minulle antanut. Sänkyjä oli kolme, joista minulle osui jostain keittiön pöydästä ja vanerista tehty rakennelma jonka päällä oli patja ja muut petivehkeet. Myöhemmin kämppäkaverini checkatessa ulos minulle selvisi, että lakanoita ei edes vaihdeta joka kerta, vaan siivoojana toiminut intialaistaustainen tyyppi käänsi aluslakanan ja peiton ympäri oikaisten petivehkeet siistihkön näköisiksi. Niin, ja olihan tullessani ensimmäistä kertaa huoneeseen siellä myös yläosaton nainen sängyllä istumassa. Kävin kyseisen korealaisen kanssa dinnerillä sekä seuraavana päivänä vielä lounaalla, mutta mitään Naisasiat-ketjuun kuuluvaa ei päässyt tapahtumaan. Kävin tuon entisen politiikan opiskelijan kanssa mielenkiintoisia keskusteluja, mutta rallikoreani hieman rajoitti pintaa syvempää ilmaisua.

Tuohon aikaan kaupungissa oli itseni lisäksi vain yksi tuntemani ehnkilö. Eräs australialainen frendi jonka kanssa seikkailimme Hong Kongin yössä. Mukaan lyöttäytyi samassa hostellissa yöpynyt jenkkikundi sekä jonkinlaisena oppaana eräs paikallinen muija. Kyseinen muija oli ulkomuotonsa puolesta pelkkää seksiä päästä varpaisiin, olihan hän puoliksi latino ja puoliksi aasialainen. Täydellinen jenniferlopez -perse yhistettynä viattomiin aasialaisiin kasvonpiirteisiin. Porukan koko laajeni neljästä kuuteen kun kyseisen aussikaverin serkku käveli tyttöystävänsä kanssa vastaan sattumalta keskellä Hong Kongia. Pieni maailma, heh.

Vasta viimeinen päivä tarjosi kunnon seikkailua. Checkasin ulos hostellista joskus 9 aikaan aamulla heti herättyäni. Aamupäivästä kävelin ympäri kaupunkia ja kävin tarkastamassa pakolliset kohteet The Peakista Mongkokin Ladies Marketiin jne. Kone lähtisi vasta seuraavana aamuna klo 7, joten päätin seikkailla päivän lisäksi seuraavan yönkin kaupungilla kierrellen ja pierrellen. Ihan jees. Lopulta raahauduin johonkin yöbussiin suuntana Hong Kongin lentokenttä. Suuntana oli tosiaan Hong Kongin lentokenttä vaan ei määränpäänä. Nukahdin bussin ja heräsin kun dösäkuski alkoi herättelemään.
"Vittu, tää ei kyl oo lentokenttä"

Tässä vaiheessa kaivoin esille puhelimeni ja kartasta huomasin olevani Lantau-saarella, joka onneksi oli lähellä lentokenttää. Lantau on paikallinen vantaa, missä ei ole eikä tapahdu yhtään mitään keskellä yötä. Seuraava bussikin olisi lähtenyt joskus puolentoista tunnin päästä. Takseja ei ollut missään. Oli vain mies ja GPS. Puhelimella onnistuin paikantamaan itseni ja löytämään oikean ilmansuunnan lentokenttää kohti. Edessä oli muutaman hehtaarin metsä jonka läpi ainakin kertan mukaan kulki kävelypolku. Päätin yrittää oikaista, koska se tuntui silloin fiksulta idealta. No, akku ei riittänytkään metsän läpi ja havahduin todellisuuteen.
Olin eksynyt johonkin skutsiin maailman tiheimmin asutussa suurkaupungissa!

Onneksi kyseessä ei mikään sysiviidakko ollut vaan löysin jollekin tielle, joka vei toiselle isommalla tielle. Ja joltain tieltä löysin lopulta opasteet jota veivät kohti lentokenttää. Pelasin varman päälle tästä eteenpäin enkä enää lähtenyt seikkailemaan pikkuteille, vaan hölkkäilin keskellä lentokentälle vievää moottoritietä! Oikean lähtöterminaalin opasteet auttoivat perille asti.
Kentällä menin ensin checkaamaan itseni koneeseen. Olin yltäpäältä hikisenä ja miestenvessan käsienpesuallas sai sillä kertaa toimia suihkun korvikkeena.
Koneeseen ehdin kaikista matkustajista viimeisenä ja nukahdin paikalleni ennenkuin pyörät olivat irronneet maasta. Heräsin Osakassa.

 

[Hauptmann]

Täällä Brunon avaamassa ketjussa on lisää mielenkiintoisia reissukertomuksia: Ketju erilaisille kommelluksille ja tapahtumille matkailun maailmassa - Jatkoajan keskustelupalsta

Ei sillä, etteivätkö nämä teidän tässä ketjussa kertomanne jutut olisi mielenkiintoisia. Minulla ei ole vielä toistaiseksi tapahtunut mitään erikoista reissuillani ja hyvä niin.

 

[kiljander]

Onhan näitä (yli 50 maata käytynä)

Pariisi
laskeuduimme klo 22 aikaan illalla CDGlle, koska lento Hesasta oli pari tuntia myöhässä Pariisin lumipyryn vuoksi. Kenttä oli käytännössä suljettu. Takseja ei enää tullut lainkaan ja siinä ajattelin jo että nyt tuli yöpyminen kentällä. Noh, onnekkaasti hotellini oli lentokentän läheisyydessä, mutta koska en tiennyt tarkalleen että missä niin selvitin hotellibussin lähtöpaikan. Siellä oli sitten pari sataa ihmistä odottelmassa kyytejään ja täydellinen kaaos päällä. Hotellibussit sentään tulivat verkkaisesti ja omani saapui siinä klo 22.30 vain huomatakseni että se oli ihan ääriään myöten täynnä edelliseltä pysäkiltä. Tuumasin että eihän 10cm lunta suomipoikaa haittaa ja lähdin kävelemään liukastelevan (kesänakit tottakai) bussin perässä trollia hangessa perässäni vetäen. Jossain vaiheessa dösä jäi jumiin mäkeen ja tajusin että mullahan on Nokialaisessani GPS. Harhailin aikani (siellähän ei juurikaan ole kävelyreittejä) ja huomasin satoja metrejä hylättyjä rekkoja ja autoja ja hiestä märkänä puolenyön aikaan löysin hotellilleni akku tyhjänä (viime hetkessä). Aika villi kokemus lentokentän ja motarien alueella ja voin väittää että tuota tetsausta ei ole moni tehnyt. Iso tuoppi hotelliilla maistui parhaalta. Ikinä.

NYC
Saavuimme vaimoni kanssa 15v- häämatkalla ja huomasimme seuraavana iltana Karita Mattilan esiintyvän Metropolitan oopperassa. Tiedustelimme asiaa hotellimme respasta ja he lupasivat hankkia meille (kalliit olivat) liput. Lippujen oli tarkoitus saapua seuraavan iltapäivänä. Kävin sitten tiedustelmassa seuraavana päivänä että joko "opera tickets" ovat saapuneet nimellämme eikä kaveri niin löytänyt. Kun oopperan alkuun oli 3-4 tuntia menin sinne jo kolmannen kerran tiedustelemaan niin respa alkoi käydä kärsimättömäksi (minä olin ollut jo hieman hiilenä aiemmin) ja heppu kysyi että mihin näytökseen olimmekaan menossa. Näinpä sitten selvisi että respa oli kuullut minun kyselevän "Oprah- ticketsejä". Löytyiväthän ne oopperaliput ja upea kokemus oli vaikka nukahtaa meinasimme jetlagin vuoksi.

Toiste lisää...

 

[sambersson]

Ei tää nyt varmaan mikään huisin jännä tai kovin ihmeellinen tarina ole mutta muisteltava kuitenkin. Eli:

Kaverin kanssa reppuilemassa Saksassa oltu jo neljättä viikkoa, ja loma lähenee loppuaan. Frankfurtin keskustan hostellissa heräilin aikaiseen aamuun kun ei juovuksissa unta saa, joten päätin lähteä aamusauhuille. Huomasin matkalla aamupalan katetun, joten syömään. Keräsin tarjottimen täyteen apetta ja parkkeerasin itseni pöytään. Viereiseen pöytään alle metrin päähän asettui kaksi suomipissistä, joiden matka oli juuri alkanut jutuista päätellen. Ja sitä juttua piisasi. Semikovaan ääneen arvosteltiin kaikki huoneessa olevat päästä kantapäihin. Ei todellakaan ollut mitään kevyttä kamaa. Siinä aikani tytteleitä kuunneltuani ja ruoan syötyäni, nousin poydästä ja nostin tarjottimen, loin katseeni pissiksiin ja sanoin HUOMENTA! Ai että oli pimujen naamat priceless! Ikinä en ole nähnyt niin punaista naamaa tulevan niin nopeasti. Huh kun naurattaa vieläkin!

Toivottavasti oppivat pitämään turpansa kiinni tai katsomaan kelle puhuu mitä puhuu. Suomipoika väijyy kaikkialla.

 

[hemmo_1973]

Toivottavasti oppivat pitämään turpansa kiinni tai katsomaan kelle puhuu mitä puhuu. Suomipoika väijyy kaikkialla.

Samaa sarjaa seuraavassa. Aikoinaan olimme kaverini kanssa Lontoossa ja sunnuntaiaamupäivällä parkkeerasimme Piccadilly Circuksen kulmilla olleeseen pubiin aamupalalle. Kuinka ollakaan parin pöydän päähän tuli istumaan suomalainen pariskunta, iältään noin 30+. Jostain syystä kaksikon nainen oli aivan järkyttävän täynnä itseään ja jossain kohtaa hän alkoi esittää miehelleen arvioita seksuaalisesta suuntautumisestamme. Emme keskustelleet tarkoituksella keskenämme mitään vaan kuuntelimme arviointia pekonia ja munakokkelia syöden. No, saimme aamiaisen syötyä ja matka ovea kohden kulki heidän pöytänsä ohitse. Juuri pöydän kohdalla paljon elämää ja ihmisiä nähnyt kaverini tokaisi suuntaani tarkoituksellisesti kovalla äänellä: " olipa tosi mukavaa ***** sua viime yönä". Se nainen valui kirjaimellisesti siinä penkissään 50 senttiä alemmaksi.

Jatkoimme kiertelyä Lontoon eri mestoissa ja päivän päätteeksi oli edessä siirtyminen Tukholmaan. Koko episodin kruunasi se, että kyseinen pariskunta tuli samalle lennolle - ei kuitenkaan samalla penkkiriville. Jostain kumman syystä se äijä loi meihin todella halveksuvia katseita useaan otteeseen lähtöterminaalissa ja vielä myöhemmin Arlandan lentoasemalla. No, itsepähän aloittivat ja loppujen lopuksi onni onnettomuudessa oli se, että seksuaalinen suuntautumisemme ei ollut heidän arvaamansa. Kaltaisemme kaverit pystyvät tuollaisen käsittelemään, mutta kenellekkään vähemmistöä edustavalle tuollaisen idioottimaisen käytöksen kohteeksi joutumista ei toivu.

 

[moby]

Thaimaasta muutama kommellus:

#1. Kaverin kansa istuttiin eräässä Pattayan baarikompleksissa. Vähän aikaa sitten olimme hakeneet apteekista hieman puhtia petielämään. Pahaksi onneksi nuo petielämän parantajat oliat suurinpiirtein saman kokoisissa paketeissa kuin röökit. Meillä oli juuri kaupalliset neuvottelut tyttöjen kanssa kesken, kun kaverilla alkoi tupakkahammasta kolottamaan. Kaveri kuitenkin iski pöytään avaamattoman boosteripaketin. Tytöt naurahtivat hieman kommellukselle ja meikäläistäkin hieman hymyilytti.

No. Viisi minuuttia tämän jälkeen minullekin iski paha tupakanhimo ja yllättäen tein saman virheen. "Oh, big powel man all the way" oli tyttöjen tuomio. Vähän tuli repeiltyä ko. tilanteille. Joo no olihan siinä otettu vähän hapanta, mutta tuolla päin maailmaa pikkuvirheet eivät haittaa ja tiesivätpä tyttäret ainakin, että on toimivaa patukkaa tarjolla...

#2. Olimme Bangkokissa jossain discohelvetissä kaverin ja kaverin serkun kanssa(asuu ja työskentelee BKK). Alkoi tulla perkeleellinen kusihätä ja kyselin että missähän kusiputka mahtaa olla?. Kaverin serkku viittoili henkilökunnalle, että täällä on HÄTÄ. Ukko tuli kyselemään, että mikäs on hätänä ja kuultuaan ongelman luonteen sanoi että "follow me".

Ukolla oli kunnon maglite ja räppäsi sen päälle ja porukka lakosi valokeilan edestä ja aloimme hivuttautua kohti kusiputkaa. Ukko jäi ovelle odottelemaan ja minä menin helpottamaan oloa. Menin pisuaarille ja aloin lorotella. Kohtapa huomasin, että nämä Bangkokin vessat ovat hieman "different". Melkeinpä heti ilmestyi "henkilökunta", eli melko epäilyttävä miekkonen hieromaan niskoja toimituksen ajaksi. Hieman oli vaikeuksia hoidella vessahommat loppuun paikallisen "Jari Sillanpään" hivellessä niskoja. Tuli niin yllättäen iholle, että pakkohan sille oli laittaa tippiä.

Toisaalta tuollaista palvelua ei ihan joka paikassa saa. Kaverin serkun naamavipillä päästiin parhaille mestoille saman magliten opastuksella ja mestoilla olleet paikalliset ohjattiin tylysti muualle keikuttamaan persettään. Aamulla rahoja laskiessa tuli sellainen "bon voyage" fiilis, että kyllähän siitä palvelusta maksettiinkin. Silti yksi parhaita iltoja ikinä.

#3.Tuosta discohelvetistä lähdettäessä olin ihan tuhannen päissäni, mutta pilluhan se oli mielessä tietenkin. Kaveri oli häippässyt omille teilleen, mutta kaverin serkun kanssa hommattiin taksi ja kyseltiin, että mistähän sitä naista saisi tähän aikaan yöstä.

Taksi ajoi johonkin hevon vittuun ja ulosti meidät johonkin todella epämääräisen oloiseen mestaan, missä oli akkaa rivissä ihan perkeleesti. Tuo serkkupoika sanoi kohta, että valkkaappa hoito melko nopeasti, sillä tuolla parkkipaikalla ja täällä mestassa on joka toisella ukolla mutka vyöllä ja ollaan ainoat länkkärit ehkä viiden kilsan säteellä. No ei muuta kuin valkaamaan eukko rivistä ja rahat tiskiin ja samalla taksilla hotellille. Happy ending tuli tähänkin reissuun, vaikka välillä vähän kuumottikin.

 

[Reverent]

Tästä on varmaan kymmenisen vuotta aikaa, kun oltiin vähän isommalla porukalla jossain Kanarialla, oisko ollu Teneriffalla?

Kuitenkin, just ku oltiin päästy nousuun, niin koneen käytävän toisella puolella vähän vanhempi rouva alko kouristelemaan ja väri vaihtu naamassa melko kalpeaks. Herra ja henkilökunta alko huutamaan lääkäriä paikalle, mutta meiän sairaanhoitajarouva hyökkäs ikkunapaikalta kärppänä paikaille ja otti tilanteen tyylikkäästi hallintaan.

Ko. rouva vietiin huilaamaan pitkälleen siihen etuosaan ja rouva Reverent hoivasi potilasta koko matkan ollen yhteydessä johonkin lääkäriin maissa. Välillä oltiin jo tekemässä välilaskua jonnekin, mutta konsultaatioiden perusteella päätettiin jatkaa matkaa Helsinkiin.

Hienointa tässä oli kuitenkin se (potilas kuitenkin selvisi), että rouva Reverentin hoitaessa potilasta, huoltojoukoille tarjoiltiin jatkuvalla syötöllä konjakkia ja kotimatkalle vielä pusssillinen bisseä.

Perillä kapteeni kävi kädestä pitäen kiittämässä frau Reverentin toimintaa ja jälkeen päin tuli vielä lahjakortti Finskille ja potilaan perheeltä kiitoskortti hyvästä toiminnasta hätätilanteesta.