Ketju erilaisille kommelluksille ja tapahtumille matkailun maailmassa

Ajattelin avata tällaisen ketjun, jossa kaikki voivat jakaa kaikenlaisia muistoja matkoiltaan ympäri maailman. Kommelusten aiheuttama tunne on vapaasti valittavissa eli hupaisat, hävettävät, vituttavat, itkettävät jne. asiat ovat tähän ketjuun tervetulleita. Aloitetaan omilla kokemuksilla.

Oltiin poikien kanssa vähän Bulgariassa männä vuosina ja siellä sattui ja tapahtui kaikenlaista. Itsehän hukkasin kännipäissäni kaikki mahdolliset tavarat rannalle lompakosta hotellihuoneen avaimeen, mutta onneksi ystävällinen ranskalaispariskunta löysi kaikki vermeet nätistä muodostelmasta ja palauttivat hotellille. Samaan aikaan toisaalla kaverini oli päättänyt kusta pusikkoon ja paikalliset suht isokokoiset kaverit tulivat paikalle vaatimaan rahaa. He eivät olleet poliiseja, koska kaverilla oli kaksi vaihtoehtoa: a) maksaa 50 levaa (n. 25 euroa) heille tai b) paikalle pyydettäisiin bulgarialainen poliisi. Varnalainen putka ei napannut, niin ei auttanut kuin maksaa. Tällä välin olin itse ilmestynyt paikalle kaljapullo kädessä ja alkoihan moinen touhu vituttaa, joten pistinpä pullon paskaksi siihen katukivetykselle. Noin nanosekuntia myöhemmin samat jampat ovat minun kimpussani antaen minulle samat kaksi vaihtoehtoa. Itsehän en todellakaan maksanut vaan keräsin kaikki lasinsirut kadulta roskikseen ja näin siitä päästiin.
Samalla reissulle istuin hotellin parvekkeella, kun kaverini yhtäkkiä on tulossa ovesta läpi. No ei siinä, ovi auki ja kyselemään, mikä on huolena; kännykkä hävinnyt johonkin pusikkoon. Syvä huokaus ja eikun menoksi. Aikamme etsittyämme ystäväni löytää jotakin pimeässä kännykältä näyttävää. Humalassa äijä sitten tarttuu "kännykkään" onnellisena, mutta onni ei kestänyt kauaa. Kaveri oli tarttunut kunnon möhkäleeseen silkkaa paskaa. Vasta tämän jälkeen minulla leikkasi; onhan minulla taskulamppu kännykässä.

Seuraava tapahtuma onkin sitten New Yorkista. Käveltiin Manhattanilla ja vastaan tuli joku rähjäisen näköinen ukko tyrkyttämään omaa rap-cd:tä. Emme yllättäen olleet kiinnostuneita levystä, mutta asian voi hoitaa toisinkin kuin me teimme. Itse sanoin, ettei minulla ole kiinnostusta levyyn, mutta hyvä ystäväni veti ässän hihasta. "Pitää käydä automaatilla, kun ei ole käteistä". Mitäpä luulette, lähtikö cd:n myyjä etsimään seuraavaa uhria? No ei helvetissä vaan käveli meidän perässämme kuin liimattuna seuraavalle automaatille asti. Tämän jälkeen tuli ässä nro. 2. "Mulla ei itseasiassa ole pankkikorttia mukana, mutta kaverilla on." Justiinsa sanon minä, äijähän oli sitten mun kimpussa eikä meinannut lähteä millään ilveellä, mutta ei loppujen lopuksi tarvinnut ostaa kadulta räppiä.
Lentomatkailun saralta ei minulla ole kovin ihmeellisiä tarinoita kerrottavana. Muutamia myöhästymisiä ja urpoja, jotka vetävät röökiä koneen vessassa, mutta jollain muulla varmasti on hauskoja kokemuksia.
Laivalta taasen tarinoita löytyisi koko illaksi, mutta niitä ei oikein uskalla kertoa, jottei joku vahingossa tunnista itseään niistä dorkailuista.

Vuosia sitten Lufthansan lento Frankfurtista Kairoon.

Reilun 30min jälkeen kone heitti jyrkästi "uukkarit", siinä vähän ihmeteltiin et mikäs on meininki.
Noh, kohta kapteeni kuulutti että ruumassa tulipalo. Totesi myös samalla ettei hätiä mitiä.
Siitä sitten takaisin Frankfurtin kentälle ja hätälaskulla alas. Kone jäi kentän perimmäiseen nurkkaan ja sen piirittävät vajaa 20 paloautoa/ambluanssia. Porukka pihalle ja takaisin terminaaliin.

Pari tuntia meni, ennenkuin Lufthansa sai kerrottua, että menee about 18h ennenkuin korvaava kone (ihan hemmetinmoinen härveli seo likin, en muista mallia) saadaan paikalle.
Lufthansan henkilökunta sitten jakoi jotain kuponkeja, joilla oli piikki auki tietyssä ravintelissa. Ei siis mitään "yksi juoma" jne. vaan ihan "all-in" tyylinen läpyskä.
Noh, siinähän sitä sitten allekirjoittanutkin veti sellaiset koomat suomalaiseen malliin ettei tosikaan, sammuen johonkin portin lähistölle.
Minä toki muutaman tunnin nokosten jälkeen ylös selvisin, aikamoisessa tuiskeessa toki, katselemaan milloin se kone lähtee.
Lähtöaika selvisi, mutta hauskin homma oli se, että varmaan ~20 tyyppiä ei päässyt korvaavalle lennolle heidän humalatilansa vuoksi :D
Jonka olivat siis Lufthansan ilmaisella viinalla aikaan saaneet.

Siinä oli naurussa pitelemistä, kun itse pienessä hiprakassa katselin näitä ihan totaalijurrissa olevien rähjäämistä asian tiimoilta :D

Erään liigapelurin kanssa on tulut reissattua pariinkin otteeseen Thaimaassa ja enää en kyseisen kaverin kanssa sinne ainakaan mene.

Ekalla reissulla (2010) päästiin perille niin Islannin tulivuori oli juuri purkautunut sitten kun me oltiin koneessa matkalla kohteeseen. Siinä sitten meni seuraavat päivät miettien että miten päästään pois, keksittiin montakin hyvää ideaa, mm. junalla venäjän läpi, mutta pilvi sitten hälveni ajoissa ja pääsimme aikataulun mukaan kotiin.

Tokalla reissulla (2011) oli sitten se Japanian maanjäristys josta aiheutuneen tsunamin ansiosta Fukushima mossahti, no sitä siitä syntynyttä laskeumaa oltiin kovaa vauhtia tuomassa Thaimaata kohti ja siinä sitten aloin miettimään mimmosta pakoreittiä tällä kertaa pitää käyttää. Ilmeisesti siitä selvittiin säikähdyksellä kun ei mitään ihmeempiä vaivoja ole ilmaantunut.

Kolmannella reissulla (2012) tämä kaveri oli sitten avokkinsa kanssa jälleen samassa paikassa ja olivat juuri päässeet hotellihuoneeseen ja purkivat matkalaukkuja kun hotellin työntekijä tulee hakkaamaan ovea ja huutaa "big wawe, big wawe, up, up, up, up"
Siitä kuulemma sitten lähtivät vuoristoon kiipeämään ja odottamaan aaltoa saapuvaksi. Aalto oli kutistunut mitättömäksi, mutta sen verran pelimies oli kaveri että oli hakenut hotellin vierestä säkin kaljaa ennen kuin lähtivät kiipemään vuorille.

Nyt tulee maaliskuussa lähdettyä eri porukalla reissuun, onneksi tuo pelaa liigaa vielä silloin eikä pääse mukaan, koska en jaksa enää uutta luonnonmullistusta ja siitä seuraavaa stressiä.


Tuolla ekalla reissulla muuten sattui lentokoneessa semmonen hassu tapaus kun edessä istui jotain suomenruotsalaisia ja kun kone tuli tonttiin niin alkoivat taputtaa onnistuneelle laskeutumiselle johon sitten itse hieman alkoholia nauttineena melko junttimaisesti möläytin kaverille viereen että: "Tsiisas mitä juntteja, en mäkään taputa taksikuskille kun se löytää oikeeseen osoitteeseen" Tästä sitten tulikin koko nelihenkiseltä perheeltä pahaa silmää vielä paluulennolla, mutta eivätpä taputtaneet enää.

Hyvä ketju, jota kaipailinkin Mille naurat nyt -ketjussa. Siellä kerroin paskahuusiepisodista New York-Lontoo -lennolla. Siis 3h lennon jälkeen paskahuussit tukossa ja eikun takaisin. Kyllä se korjaus kesti ihan perkeleen kauan ja dunkkis koneessa oli asianmukainen. Siellä haisi selkeästi ihmispaska. British Airwaysin lento oli kyseessä ja pissata sai kivaan pussiin paluumatkalla.

Kaikkihan tietävät, että Finskin lennoilla on suhteellisen tiukka politiikka turvavöiden suhteen, kun kapu sytyttää valon. American Airlinesilla kukaan ei nakkaa paskaakaan. Mentiin vaimon kanssa New Yorkiin pari vuotta sitten, vaihto Lontoossa ja tosi pomppuisa keli. Turvavyövalot syttyivät suunnilleen 15 minuuttia lähdön jälkeen ja eipä jengi niistä paljon välittänyt. Jossain vaiheessa etuosan wc:stä lähti hitaasti vyörymään paikalleen aito amerikkalainen 200-kiloinen laardipersenainen. Heitin läpän, että pian tuo on sylissä. Ei olisi pitänyt, sain nimittäin 200 kiloa löysää lihaa päälleni, kun just mun kohdalla oli kunnon heitto. Vaimo oli juuri ehtinyt nousta omalle vessareissulleen koneen takaosaan. Eteen ei olisi päässyt tämän ihmisesteen takia. Huumorilla siitä selvittiin, eihän muija sitä tahalleen tehnyt. Koomista oli myös se, että kun stuertti tuli auttamaan naista ylös, hän kysyi ensimmäisenä meikäläiseltä: "You allright, sir?" Naisen nimi oli Nancy, hän oli paluumatkalla Euroopasta luuviulun, sairaan ruman siskonsa kanssa. Nancy halusi tarjota mulle hyvitysdrinkin ja kävin vetäisemässä gintonicin hänen ja siskonsa luona. Luukasa eli sisko nukkui koko episodin ajan silmät ja korvat peitettyinä ja näytti aika paljon Rauli Badding Somerjoelta.

Lätkäreissuilla sattuu ja tapahtuu. Pistetään omakohtainen ja eräälle toiselle tapahtunut tarina. Oma ensin.

Olin 2011 Kroatiassa katsomassa II-divarin MM-kisoja. Paluumatka oli vuorossa heti kisojen päättymistä seuraavana aamuna kahdeksan jälkeen. Reittini oli Zagreb-Kööpenhamina-Helsinki ja mua ja kaveria hieman jänskätti keretäänkö Köpiksessä koneeseen kun vaihtoaikaa oli muistaakseni tunnin verran.

Päästään lentokentälle ja huomataan, että lähtöportin seudun penkkejä miehittävät Islannin enemmän tai vähemmän kännissä/krapulassa olevat pelaajat. Joukkue nappasi kisoista pronssia ja tokihan sen jälkeen viinakset maistuvat (olisi kyllä maistunut ilman mitaliakin eräille yksilöille). Selvisi, että meillä on sama lento Kööpenhaminaan.

Portilta hypätään bussiin mikä vie koneelle. Tapasin islantilaisen toimittajan kisoissa ja hän oli bussissa puristelemassa minua poskista kysellen kisakunnosta. En ollut ottanut mitään, mutta hänellä tosin hieman posket punottivat.

Päästään koneeseen ja lähtöaika lähestyy. Kone ei lähde, ovi on auki, ihmettelen että mitä nyt. Islannin joukkueen GM kävelee edes takaisin käytävää pitkin hermostuneena ja hän käy sananvaihtoa lentoemäntien kanssa.

Selviää, että kolme islannin pelaajaa on hukassa ja heidän tavaransa ovat ruumassa. Miehiä yritetään tavoittaa, mutta eipä näy eikä kuulu. Lopputuloksena heidän varusteensa pitää kaivaa koneesta pois ja lähtö viivästyy puolella tunnilla.

Istun käytäväpaikalla ja Islannin GM kopauttaa minua kevyesti olkapäähän ja toteaa lakonisesti: "Ice hockey players..."

Meni juoksukilpailuksi Kööpenhaminassa kun toki jatkolento lähti aivan terminaalin toisesta päästä.

Toisen tarinan kuulin kun olin Virossa 2010 katsomassa II-divarin kisoja. Kannattaa pitää korvat höröllä hotellin aamiaisella.

Kertoja oli siis kaverinsa kanssa lähdössä Pietariin katsomaan vuoden 2000 MM-kisojen puolivälierää Suomi-Ruotsi. Heput ovat jo koneessa istumassa lähtöä odottelemassa. Yhtäkkiä kone pomppaa ylöspäin ja äijät ihmettelevät että mitäs täällä nyt tapahtuu. Joku trukkikuski oli päättänyt ajaa koneen siipeä päin ja sillä koneella ei sinä päivänä lennetty mihinkään. Koneen vaihto siis luvassa.

Lopulta uusi kone löytyy ja he pääsevät Pietariin. Siellä sitten ongelmaksi muodostui Nevajoki. Kaupunkiin ei päässyt kun nostosilta oli pari tuntia ylhäällä. Tämän odottelun takia ottelu jäi näkemättä.

Lopulta he pääsevät iltahämärissä kaupunkiin ja siellä he huomaavat, että jostain yökerhosta valuu ihmisiä ulos hirveässä kännissä kontaten pitkin katuja. He kysyivät vissiin portsarilta tai joltain, että mitäs porukkaa tuo on.

"Se on Ruotsin lätkämaajoukkue. Ne hävisi Suomelle puolivälierissä."

Siinä se on ollut näky kun Sedinin veljekset, Salo, Nylander ja kumppanit hakevat Pietarin katupinnoitteesta uutta nostetta illalle.

Lento Intiasta Frankfurtin kautta Helsinkiin lähti myöhässä, mutta Lufthansan perisaksalainen henkilökunta lupasi järjestää meidät jatkolennolle, vaikka vaihtoaikaa oli tiedossa todella vähän. Niinpä saman tien, kun kone Frankfurtissa pysähtyi, tuli lentoemo hakemaan meidät vaikka turvavöiden valo paloi, ja saattoi ulkona koneen vieressä odottavalle autolle. Auto lähti navigoimaan Frankfurtin sokkeloisen lentokentän vielä sokkeloisempia ulkoalueita, ja vaikka aikaa kului niin oltiin luottavaisia. Yllättävän pitkän ajan kuluttua auto pysähtyi oven eteen, ja ovesta tuli virkailija hakemaan meitä. Virkailijan kanssa turvatarkastukseen jonon ohi, ja jonossa jonkun miehen mielestä oli hyvä asia ruveta aukomaan päätä meille etuilijoille. Kysyin mieheltä, että mitä hän arvelee siitä rähinästä olevan seurauksena, ja kumma kyllä hän hiljeni.

Turvatarkastuksen jälkeen se virkailija ohjasi meidät käytävälle ja näytti, että portti on tuollapäin, pistäkää töppöstä toisen eteen niin ehditte. Matkaa oli, mutta ehdittiin. Jonossa koneeseen sitten nähtiin niitä samoja naamoja, joita oli ollut jo edellisellä lennolla, ja jotka olivat tulleet ihan normaalikyydityksellä ja jonottaneet turvatarkastuksessa, ollen meitä ennen jatkolennon portilla. Käsitys saksalaisesta organisaatiokyvystä hieman muuttui.

En tiedä onko sairastuminen oikeaa koheltamista, mutta aikanaan tuli edustettua oikein kunnolla Espanjan suunnilla. Joku mukava pöpö oli tullut hankittua ja kuumeilun lisäksi myöskään tavara ei tupannut liian hyvin sisällä pysymään. Varmasti näytin kohtuullisen darraiselta limua kalpeana lipittäessä.

Noh, jossain vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että sylki oli matkalla ylöspäin, kuin kutemisreissulle lähtevä lohi. Sen verran kovasti tavaraa puski ylöspäin, että suunta vei ensimmäisille vessoille. Joku tumma nainenhan siellä siivosi ja totesi, että not in use. Eipä vain voinut mitään, ykää alkoi pukata ja sisäinen sankari ei enää voinut taistella vastaan. Hirveällä paineella ensimmäinen aalto hyökkäsi osaksi pönttöön, osaksi lattialle ja hieman jopa seinille. Loppuosa osui kiltisti pönttöön, mutta sen siivoojan ilme... Jos katse voisi tappaa, niin oma taruni olisi päättynyt espanjalaisen lentokentän vessaan.

Häpeissäni pahoittelin ja painelin niin saatanan kovaa takaisin.

Inter-rail matkalla ollessani joitakin vuosia sitten Barcelonassa jouduin taskuvarkaan uhriksi. Huomasin tietenkin tämän heikon yrityksen viedä rahapussini reisitaskustani keskellä suojatietä. Ilman isompia ajattelematta vetäsin tätä poikaa (varmasti alle 18v) oikealla nopealla heijarilla vasempaan posekeensa jolloin kaveri otti etäisyyttä noin 5 metriä. Sitte se alkoi siinä pomppimaan nyrkit pystyssä ja annoin rinkkani ystävälleni valmiina puolustatumaan. No poliisithan oli siinä ihan hollilla nähden tilanteesta vissiin vain lyöntini ja ja tuli siihen väliin.

Poliisit ottivat minut "kiinni" ja eleistä huomasin, että tämä taskuvaras selittää, että minä kävin hänen kimppuunsa syyttä. Tässä vaiheessa kysyin huonolla espaniallani puhutteko espaniaa, johon sain poliisilta pään pyörittelyä. Poliisi alkoi jo ottaa käsirautoja taskusta kunnes onnekseni minun takanani kävelevä nainen tuli siihen väliin puhuen espaniaa ja taisi siinä sitten selittää tilanteen niin kuin se meni. Tässä vaiheessa varas yritti lähteä karkuun, mutta se toinen poliisi oli tilanteen tasalla ja sai otettua varasta käsivarrsta kiinni.

Poliisit pyytelivät anteeksi ja kiitin naista, että ei tarvinnut lähteä poliisilaitokselle koko päiväksi selvittelemään tilannetta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Muistakaa, että esim Espaniassa Barcelona ja Madrid ovat täynnä taskuvarkaita. Varsinkin juna-asemilla, stadioneilla jms. paikoilla, joissa on paljon ihmisiä, on myös todella paljon taskuvarkaita.

Taskuvarkaista tuli mieleen oma tarinani Intian Jaipurista (kaikenlaisiin maanpäälisiin persläpiin sitä on tullutkin eksyttyä...) jo jonkun vuoden takaa. Minut piiritti vajaan kymmenen hengen joukko 10-15 vuotiaita tyttöjä, jotka alkoivat kovaan äänen kerjätä rahaa. Käytös oli sen verran agressiivista, että arvasin heti mistä on kyse... 9 yrittää sekoittaa pakkaa ja kiinnittää huomioni muualle, jotta sormista näppärimmällä on työrauha keventää matkalaisen raskasta taakkaa sinänsä kevyen lompakon muodossa. Todella taitava likka kyllä oli työssään, sillä jos en olisi arvannut, mitä likat yrittävät, niin en olisi ikimaailmassa huomannut toimenpidettä.

Sain kuitenkin napattua tyttöä käsivarresta kiinni ja lompakkoni takaisin, tajutakseni, että mitä hemmettiä tässä voi oikein tehdä, kun tyttöjoukolla ei ollut aiettakaan paeta paikalta. Ei sitä oikein viitsi alkaa lyömäänkään keskenkasvuisia, eikä varsinkaan tyttölapsia. Aloin siis karjumaan kaikenkielisiä oppimiani kirosanoja (ja niitä on paljon...), jolloin paikalle ryntäsi pari poliisia ja mattokauppiasta. Näillä paikallisilla herrasmiehillä ei sitten ollutkaan mitään tunnontuskia mätkiä näitä pikkuisia taskuvarkaan alkuja pitkillä pampun virkaa toimittavilla puukepeillä persuuksille. Kauhea mäiske, ulina ja parku vaan raikasi, kun taskuvaraskopla vollotti silmät punaisena. Itsellä alkoi tuossa vaiheessa jo käydä hiukan sääliksi tyttöjä, mutta toivottavasti opetus meni perille... eli kannattaa valita kohde paljon tarkemmin, heh

Poliisien ja mattokauppiaiden kanssa juotiin sitten episodin päätteeksi teekupit ja vannottiin ikuista rauhaa ja rakkautta Suomen ja Intian rauhaa rakastavien kansojen välille, enkä siltikään ostanut apua niin auliisti tarjonneelta mattokauppiaalta Intialaisella lapsityövoimalla kudottua silkkimattoa, vaikka yhdessä tuumattiinkin, että noidenkin tyttöjen olisi näppärillä kätösillään paljon parempi keskittyä mattojen kutomiseen kuin taskuvarkaan uraan. Paha karma rankaisi hyvän työn palkitsematta jättämistä ja paskatautihan siitä teestä sitten seurasi, mutta se on jo toisen tarinan paikka!

Lätkä-Bongari Iso-E kirjoitti:

Muistakaa, että esim Espaniassa Barcelona ja Madrid ovat täynnä taskuvarkaita. Varsinkin juna-asemilla, stadioneilla jms. paikoilla, joissa on paljon ihmisiä, on myös todella paljon taskuvarkaita.

Laajenna klikkaamalla

Multa vietiin kerran Barcelonan metrossa lompakko povarista. Ja mielestäni vahdin sitä koko ajan. Mutta jälkeenpäin kun muistelen, niin tottakai matkalla oli yksi noin 5 sekunnin pysähdys valojen sammumisen kera. Aika fakiiri on silti ollut kyseessä. Onneksi ei mennyt kuin cashia, jostain syystä olin juuri sinä päivänä jättänyt luottokortit hotellille. Olin aina vannonut, että multa ei taskuvaras pysty mitään viemään, kun olen selvinpäin liikenteessä. Puhuin siis scheibaa.

JHag kirjoitti:

Kaikkihan tietävät, että Finskin lennoilla on suhteellisen tiukka politiikka turvavöiden suhteen, kun kapu sytyttää valon.

Laajenna klikkaamalla

toisaalta monet suomalaiset turistit lähtevät reittilennoillakin (lomalentoja en käytä) vessaan vasta sitten, kun valo on jo sytytetty. Se on joku merkki, että hemmetti mun pitikin käydä vielä vessassa.

Noi läskit ovat kyllä painajainen atlantin yli lennoilla. Niillä pitäisi oikeasti olla aina ostettuna joku 2-3 paikkaa. Jos sellainen tulee viereen niin se on aivan kauheata ja yritäpä sitten yöllä könytä sellaisen vuoren yli vessaan.

Toinen hauska homma pitkillä lennoilla on lentoemännät, jotka heittävät käytäväpaikalla istuvan syliin kahvin tai teen tai jonkun muun juoman. Se on sitten lystiä, jos on tarkoitus mennä määränpäässä suoraan jonnekin. Ei siinä paljon auta, että lentoyhtiö maksaa pesetyksen hotellin pesulassa.

Varkaudet ja ryöstöt ovat erikoisia kommelluksia, mutta on toki sattunut kaikkea muutakin kummallista. 2007 vappuna menin Barcelonaan ja kysyin respan jätkältä, missä on lähin Servicaixa, jotta voin käydä ostamassa liput futismatsiin. No se jätkä yritti alkaa puliveivaamaan mun kanssa. Selitti, että hän hoitaa netin kautta ja tuo ne mulle sit hotelliin. Mä yritin selittää, että vittu anna osoite, mä meen hakemaan ne automaatista. Sitten sanoin, että ok, jonka jälkeen se runkku alkoi sönköttää, että se tarvii mun luottokortin numeron jne. Siinä vaiheessa paloi hermot ja sanoin, että ei kiitos, anna mulle nyt huoneen avain ja internetkoodi. Otin yhden kaljan hotellin baarissa ja menin huoneeseen. Juuri kun olin aloittamassa laukun purkamista niin puhelin soi. Se äijä oli siellä puhelimessa ja yritti vielä puliveivata jotain. Löin luurin korvaan, vedin puhelimen seinästä ja heitin sen huoneen poikki. Sitten oli tarkoitus lähteä rannalle, koska olin ottanut hotellin olympiasatamasta niin kätevä käydä rannalla ja baareissa. No, kamera oli poissa. Prkl, ajattelin, että pakkasin käsimatkatavaran niin täyteen himassa että se on varmaan pullahtanut eteisen lattialle, eikä ole mukana. No lähdin ostamaan kameraa. Piti netistä ensin selvittää, missä on MediaMarkt. No sitten menin sinne ja käytin melkein koko päivän shoppailuun. Ostelin kaikenlaista. Vasta myöhään iltapäivästä/alkuillasta pääsin vähäksi aikaa johonkin beachin baariin istuskelemaan. Onneksi oli sentään kamera. Sitten tulin takaisin hotellille niin huomasin, että oma kamerani on tallelokerossa. Olin laittanut sen sinne juuri silloin, kun se puhelin soi. Unohdin sen, kun vittuunnuin siihen jätkään. No ei se vielä mitään. Seuraavana päivänä satoi ja oli ankea ilma ja itseasiassa 3-4 päivän reissussa se eka päivä, jonka missasin, oli paras ilma. Servicaixa löytyi ja matsissakin kävin, mutta sydänlihastulehdus tuli päälle tolla reissulla, joten se ei nyt ihan ykkösmatka ollut.

scholl kirjoitti:

toisaalta monet suomalaiset turistit lähtevät reittilennoillakin (lomalentoja en käytä) vessaan vasta sitten, kun valo on jo sytytetty. Se on joku merkki, että hemmetti mun pitikin käydä vielä vessassa.

Noi läskit ovat kyllä painajainen atlantin yli lennoilla. Niillä pitäisi oikeasti olla aina ostettuna joku 2-3 paikkaa. Jos sellainen tulee viereen niin se on aivan kauheata ja yritäpä sitten yöllä könytä sellaisen vuoren yli vessaan.

Toinen hauska homma pitkillä lennoilla on lentoemännät, jotka heittävät käytäväpaikalla istuvan syliin kahvin tai teen tai jonkun muun juoman. Se on sitten lystiä, jos on tarkoitus mennä määränpäässä suoraan jonnekin. Ei siinä paljon auta, että lentoyhtiö maksaa pesetyksen hotellin pesulassa.

Varkaudet ja ryöstöt ovat erikoisia kommelluksia, mutta on toki sattunut kaikkea muutakin kummallista. 2007 vappuna menin Barcelonaan ja kysyin respan jätkältä, missä on lähin Servicaixa, jotta voin käydä ostamassa liput futismatsiin. No se jätkä yritti alkaa puliveivaamaan mun kanssa. Selitti, että hän hoitaa netin kautta ja tuo ne mulle sit hotelliin. Mä yritin selittää, että vittu anna osoite, mä meen hakemaan ne automaatista. Sitten sanoin, että ok, jonka jälkeen se runkku alkoi sönköttää, että se tarvii mun luottokortin numeron jne. Siinä vaiheessa paloi hermot ja sanoin, että ei kiitos, anna mulle nyt huoneen avain ja internetkoodi. Otin yhden kaljan hotellin baarissa ja menin huoneeseen. Juuri kun olin aloittamassa laukun purkamista niin puhelin soi. Se äijä oli siellä puhelimessa ja yritti vielä puliveivata jotain. Löin luurin korvaan, vedin puhelimen seinästä ja heitin sen huoneen poikki. Sitten oli tarkoitus lähteä rannalle, koska olin ottanut hotellin olympiasatamasta niin kätevä käydä rannalla ja baareissa. No, kamera oli poissa. Prkl, ajattelin, että pakkasin käsimatkatavaran niin täyteen himassa että se on varmaan pullahtanut eteisen lattialle, eikä ole mukana. No lähdin ostamaan kameraa. Piti netistä ensin selvittää, missä on MediaMarkt. No sitten menin sinne ja käytin melkein koko päivän shoppailuun. Ostelin kaikenlaista. Vasta myöhään iltapäivästä/alkuillasta pääsin vähäksi aikaa johonkin beachin baariin istuskelemaan. Onneksi oli sentään kamera. Sitten tulin takaisin hotellille niin huomasin, että oma kamerani on tallelokerossa. Olin laittanut sen sinne juuri silloin, kun se puhelin soi. Unohdin sen, kun vittuunnuin siihen jätkään. No ei se vielä mitään. Seuraavana päivänä satoi ja oli ankea ilma ja itseasiassa 3-4 päivän reissussa se eka päivä, jonka missasin, oli paras ilma. Servicaixa löytyi ja matsissakin kävin, mutta sydänlihastulehdus tuli päälle tolla reissulla, joten se ei nyt ihan ykkösmatka ollut.

Laajenna klikkaamalla

On nää sun tarinat hienoa luettavaa, kun suodattaa sellaiset 98% jutuista pois :D oisko todellinen kertomus mennyt?!:

2007 menit porukoiden kanssa Barcelonaan. Mutsi kysyi tiskiltä mistä voi ostaa Barcelonan peliin lippuja. Respasta soittaa teidän huoneeseen, mutta ethän sä ymmärtänyt mitä puhuu ja pyysit mutsin puhelimeen. Faija ei uskaltanut antaa sulle kameraa kaupungille mukaan ettei kukaan keikkaa sitä, sitten hotellilla sait kokeilla sitä ja ottaa ikkunasta kuvia. Sairastuit paluulennolla pieneen flunssaan.

Joskus vuosia sitten, poikamiesaikoina, köyhinä, juuri yliopistosta ja ammattikorkeakouluista valmistuneina teimme kaveriporukalla reissun Barcelonaan. Ainoa kontakti taskuvarkaisiin tapahtui yökerhossa kun ilmeisesti pohjoisafrikkalaistaustainen neito tuli tanssimaan vähän oudon innostuneen oloisesti meikäläisen läheisyyteen. Syykin sitten selvisi. Hän oli innostunut meikäläisen etutaskujen sisällöstä. Onneksi osasin varoa oudon innokkaita naisia myös pienessä humalatilassakin. Tyttö jäi ilman saalista.

Samaisena iltana eräs kavereistani tapasi espanjalaisen naisen ja lähti tämän luo yöksi. Aamulla sitten krapulassa kaverini kyseli kadulla vastaantulijoilta lähimmän metroaseman sijaintia. Vastaus oli: "Ei täällä ole metroa. Lähin metro on Barcelonassa". Ilmeisesti kaveri oli yöllä matkannut tytön luokse FGC-junalla. Ja päätynyt johonkin metropolialueella olevaan naapurikaupunkiin...

Samaisella reissulla meillä oli tarkoitus lähteä pariksi päiväksi Marseilleen, koska erään kaverin äidillä oli siellä satamassa purjevene. Hotellikin oli varattu. Säästeliäästi kun mentiin. Purjeveneen omistajan poika oli varannut yhden huoneen, yksi kaveri taas toisen. Näihin oli tarkoitus majoittautua porukalla. Kuinka ollakaan, Ranskassa puhkesikin junalakko, joten bussi oli ainoa vaihtoehto. Ja junalakon vuoksi bussit olivatkin todella täynnä. Näin ollen vain kaksi paikkaa löytyi Marseilleen vievistä busseista. Noh, totesimme, että ainoa vaihtoehto on jakaa porukka kahtia. Hotellihuoneiden varaajat lähtivät kohti Marseillea, me loput jäimme Barcelonaan. Onneksi, sillä Marseillessa selvisi, että toinen kavereista olikin varannut huoneen kuukauden päähän. Hotelli oli täynnä, kuten ilmeisesti melkein kaikki muutkin, johtuen siitä, että Marseillessa oli joku isompi tapahtuma käynnissä. Jos olisimme koko porukalla menneet, emme olisi mahtuneet yhteen hotellihuoneeseen mitenkään. Nyt nuo kaksi sankaria saivat itsensä mahdutettua siihen. Eivätkä he edes päässeet purjehtimaan liian tuulisen sään vuoksi.

Liettuassa taas aikanaan ostimme paikallisesta marketista muutamat oluet iltaa varten. Kaupungille lähtiessämme ihmettelimme vähän, miten neljä olutta saattoi kilahtaa niinkin pahasti nuppiin. Seuraavana päivänä se selvisi. Olutpullot olivat 0.75 litraisia, ja alkoholiprosentti huiteli siinä kahdeksan paikkeilla... pullot olivat hämäävän muotoisia, koska silmämääräisesti ne eivät näyttäneet juurikaan puolen litran putelia isommilta.

Mitään sen ihmeellisempää sekoilua ei ole tullut harrastettua, koska minä olen yleisesti ottaen hyvin käyttäytyvä ja rajani tunteva henkilö. Ja muunlaisilta kommelluksiltakin on onnistuttu välttymään ilmeisesti tuurin ansiosta...

Taskuvarkaisiin olen itseasiassa minäkin päässyt tutustumaan nimittäin kauniissa Prahan kaupungissa. Totta kai kaverin kanssa turpa täynnä möykättiiin ympäri keskustaa, kun paikalle ilmestyi kaksi kaunista neitokaista, jotka alkoivat sitten hinkata itseään meitä vasten. Olipa mukavan tuntuista ja heti ensimmäisenä iltana; siinä suomalaispojat olivat kuin maailman olisivat omistaneet, kunnes huomattiin kännyköiden hävinneen. Sitä vitutuksen määrää, onneksi kaveri oli nopea jaloistaan ja juoksi horot kiinni ja puhelimet saatiin takaisin.
Muuten olen onnistunut välttämään moiset otukset.
Italian Milanossa oltiin -97 pelaamassa futista jengin kanssa ja silloin myös sattui ja tapahtui. Meidät majoitettiin Milanon esikaupunkialueella sijaitsevaan kouluun ja yllättäen parikymmentä suomalaisjätkää herättivät kiinnostusta paikallisessa nuorisossa. Muidut roikkuivat perseessä kiinni ja jätkät olivat tulossa hakkaamaan heti ekasta päivästä lähtien. Selvittiin kuitenkin Suomi- Englanti-Italiano-yhdistelmällä. Tähän tyyliin:"Bongiorno, frutti di mare, mitä vittua, hau aar juu duuing".

JHag kirjoitti:

Multa vietiin kerran Barcelonan metrossa lompakko povarista. Ja mielestäni vahdin sitä koko ajan. Mutta jälkeenpäin kun muistelen, niin tottakai matkalla oli yksi noin 5 sekunnin pysähdys valojen sammumisen kera. Aika fakiiri on silti ollut kyseessä. Olin aina vannonut, että multa ei taskuvaras pysty mitään viemään, kun olen selvinpäin liikenteessä. Puhuin siis scheibaa.

Laajenna klikkaamalla

Yksi sana: (vitun) Milano. Neljä vesiselvää ihmistä keskellä päivää ravintolan terassilla (jonka ympärillä oli sermit), laukku tuolin käsinojalla kyljessä kiinni, ketään ei lähimaillakaan - ja niin vaan vietiin. Miten, en tajua tänäkään päivänä, mutta monet ovat veikanneet koukkua joka ujutettiin sieltä sermin takaa. Kaikki meni paitsi passi. Sen sijaan heiluessa epämääräisiin aikoihin jurrikallena milloin missäkin suurkaupungissa ei ole ikinä viety mitään (hyvä tietysti niinkin).

Ei mikään ihmejuttu, mutta kännisistä pelaajista tulee mieleen viime vuosikymmenen puolivälin ilta Dallasissa, jossa pelaaja-agentti innostui kuullessaan suomea ja tuli pöytään iskemään tarinaa. Myöhemmin tuli sitten muitakin, mm. Mike Sillinger. Odotin koko ajan, että koska noi häipyy kun hu on peli, mutta paskanmarjat: kaljaa koneeseen vaan, vaikkei mistään lärveistä nyt voinut puhua (jos nyt oikein muistan;). Seuraavana päivänä Mr Sillingeriltä normipeliä ja taisi saada syöttöpisteenkin tms. Viel' eli isäin henki, tai jotain:).
Koko Dallas baareineen ja ihan normimenollakin oli kyllä jotain suht käsittämätöntä. Jossain vaiheessa alkoi semisti kauhistuttaa, kun tajusi että tällaista porukkaa on oikeesti olemassa ja aika saatanan paljon:). Paluulennolla vieruskavereiksi osui sitten jo mainitun kokoluokan + helvetin kovaääninen jenkkinainen joltain perähikiän ranchilta ja Irakin, Afganistanin jne. veteraanisotilas. Jutut olivat... mielenkiintoisia.

Pari vuotta sitten uutena vuotena mentiin Berliiniin, olisko ollu 2010 vai 2011. Se reissu oli pieni suonenveto eli viimehetkellä päätettiin, että lähetään. Soiteltiin eri hostelleihin, että olisko tilaa, mutta kaikki vastasivat ei, paitsi yksi. Saatin sieltä sitten varattua 2 huonetta ja kohtuu edullisesti vieläpä. No, sehän selvis sitten miksi oli vielä tilaa ja hintakin halpa. Se oli meinaa Itä-Berliinissä jossain vanhassa varastorakennuksessa tai vastaavaa. Lattiat naris, seinät oli pahvia, ikkunat veti jne., mutta se ei juuri haitannut. Lähettiin sitten uudenvuodenaattona radalle, ja siellä oltiin aamuun saakka. Sitten kun heräiltiin seuraavana päivänä, niin hyvin nopeasti selvisi, että hostellista oli sähköt katki ja lämmintä vettä ei tullut. Ja krapula oli aivan kauhea. Siinä oli sitten hyvä keräillä itseään. Onneksi sähköt ja lämmin vesi palasivat sitten illasta, mikäli oikein muistan.

Toissa uutena vuotena mentiin Belgiaan. DB vaihteeksi sekoili ja meidän juna oli noin 3 tuntia myöhässä Kölnistä Liègeen, joten missattiin juna Liègestä Leuveniin. Sitten kun vihdoin saavuttiin Liègeen jollain 30-luvulla rakennetulla junanrotiskolla, niin otettiin sieltä taksi DB:n piikkiin ja painettiin sillä sitten Leuveniin. Lasku taksimatkasta oli joku 300 euroa ja vain yksi taksikuski suostui meidän kyyditsemään. Oli kyllä aika erikoinen reissu noin muutenkin.

Niin ja kerran Prahassa joku jätkä yritti viedä mun kännykän mun kädestä, mutta ei onnistunut. Ihme idiootti.

Sistis kirjoitti:

Liettuassa taas aikanaan ostimme paikallisesta marketista muutamat oluet iltaa varten. Kaupungille lähtiessämme ihmettelimme vähän, miten neljä olutta saattoi kilahtaa niinkin pahasti nuppiin. Seuraavana päivänä se selvisi. Olutpullot olivat 0.75 litraisia, ja alkoholiprosentti huiteli siinä kahdeksan paikkeilla... pullot olivat hämäävän muotoisia, koska silmämääräisesti ne eivät näyttäneet juurikaan puolen litran putelia isommilta.

Laajenna klikkaamalla

HAha!

Vähän vastaava sattui jollakin noista Pietarin Super Six-reissuista.
Majoituimme koko revohka legendaariseen Hotelli Moskovaan, ja pääoven edessä oli sellainen pikku kioski josta jääkaappiin aina "vähän" juomatäytettä kuskasimme.
Eräänä aamuna pikku krapuloissa siinä muutaman hengen voimin taas asioitiin, kolme muovisäkillistä tuli juotavaa mukaan. Pelimiehenä sanoin, että pitää muutama energia-juomakin ottaa, kun ei tuota alkoholipitoista jaksaisi heti alkaa kiskomaan. No, sellaista sitten otettiin "kasallinen".
Siinä sitten aloin huoneessa ko. energia-juomaa tissuttelemaan, parin tölkin jälkeen aloin ihmettelemään että miten tässä alkaa humalatila nousemaan (varmaan promilleja siis oli edellisen yön tiimoilta vieläkin) pelkästä energia-juomasta.
No tarkemmin aloin katselemaan noita ostettuja Red Devil tölkkejä, ja kas kas, puolet niistä oli alkoholipitoisia ja puolet sitten ihan "normaalia". Alkoholipitoiset tölkit eivät erottuneet muuten, kuin että ihan pienellä präntillä näkyi 7% tjsp.
Oli siinä naurussa pitelemistä, kun ei alkoholitonta juomaakaan saa oikein millään velivenäläisten hoteissa :)

Markoolio kirjoitti:

On nää sun tarinat hienoa luettavaa, kun suodattaa sellaiset 98% jutuista pois :D oisko todellinen kertomus mennyt?!:

Laajenna klikkaamalla

en puhu koskaan paskaa toisin kuin sinä, vaikka sulla roikkuukin VW:n logo rinnassa, joten kuono kiinni.

Tuli vielä kamerasta sellainen mieleen, että broidin kanssa mentiin kerran vkl Zürichiin ja Swissoteliin taksilla lentokentältä. Yks tuttu soitti kun oltiin taksissa, että hän on varannut pöydän Kaufleutenista. Piti mennä sinne syömään ja sitten vipsteriin bilettää. Aikaa oli siis vähän. Ei ehtinyt kunnolla rentoutua hotellissa, vaan oli häsä päällä. Hotellin vieressä oli kuitenkin kauppa, josta käytiin jotain hakemassa, mitä tarvittiin. Sitten kun oli tarkoitus mennä suihkuun niin respan jätkä alkoi pommittaa puhelinsoitoilla. Sillä kertaa se tyyppi kiven kovaa väitti, että meiltä on jäänyt kamera taksiin. Taksikuski väittää kuulemma niin. Se soitti pari kertaa sieltä ja broidi sanoi, että usko nyt, ettei ole meidän kamera. Veti kanssa silloin sitten puhelimen seinästä, kun ei muu auttanut. Seuraavana aamuna tuli sitten oven alta lappu, jossa luki sama stoori eli kameramme on respassa. Ei kyllä ollut meidän kamera, mutta eivät uskoneet sitä.

Toinenkin kameraepisodi sattui broidilleni. Olimme Genovan Sheratonissa ja minibaarissa oli vain 1 bisse. No kun tultiin huoneeseen niin piti saada juomaa ja nopeasti niin broidi soitti sinne huonepalveluun ja sanoi, että pitäisi saada olutta ja reilusti, mieluusti Nastro Azzurroa. Huonepalvelija hoki vain sinne puhelimeen camera, camera. Broidini, joka ei osannut italiaa, ei tajunnut, että se sana tarkoittaa huonetta, joten alkoi nauraa, eikä puhunut siihen englantia, vaan sanoi suomeksi sinne: mitä vittua sä siellä kamerasta selität. No lopulta saatiin olutta, mutta vain yhdet mieheen. On ilmeisesti epäuskottavaa, että joku haluaa huoneeseensa enemmän kuin yhdet juotavat.

Jouduin kiperään tilanteeseen 17 vuoden iässä Pietarin lähellä sijaitsevan Pietarin kaupunkiin kuuluvan Puškin-kaupungin Puškin-museossa. Eipä ihme, että maatuska-nukke on venäläinen ilmiö. Edellisenä iltana juomani alkoholi vaikutti edelleen siten, että maha toimi väärinpäin. En tarkoita, että minun piti syödä anuksen kautta vaan sitä, että vatsan sisältö pyrki ylös. Näin sain sanottua pitkän kaavan mukaan että oksetti.

Museossa oli kaikenlaista venäläistä törkyä kuten posliiniesineitä, kulta- ja hopealangalla kirjailtuja pukuja ja tuoleja, joilla ei saanut istua. Minua todella yökötti ihan helvetisti ja katselin jo mahdollisimman "halpaa" kohtaa yrjötä, en olisi ehtinyt mitenkään vessaan. Paras kohta oli keskellä lattiaa. Yrjö kiipesi jo pullistamaan poskia, mutta hätänielaisu pelasti minut siivouskustannuksilta ja hirmuiselta häpeältä. Valkoisena kuin valkoisin valkoinen fosfori minä aaveena pääsin kierroksen loppuun.

Uleåborgir kirjoitti:

Jouduin kiperään tilanteeseen 17 vuoden iässä Pietarin lähellä sijaitsevan Pietarin kaupunkiin kuuluvan Puškin-kaupungin Puškin-museossa.

Laajenna klikkaamalla

Olisit voinut sanoa mahdolliselle tekosi kyselijälle, että: "puskin oksennusta".

Käyttäjänimetön kirjoitti:

Olisit voinut sanoa mahdolliselle tekosi kyselijälle, että: "puskin oksennusta".

Laajenna klikkaamalla

Ja sitten venäläinen velji olisi huitaissut kättään edessäni ja huudahtanut: "Suvaitsen epäillä: tuskin". Kuta korkeampi olisi ollut hän, sitä erikoisemmin olisi kaupungin nimeksi muutettu Tuškin. Esimerkiksi jos hän olisi ollut Stalin.

choose_life kirjoitti:

Ei mikään ihmejuttu, mutta kännisistä pelaajista tulee mieleen viime vuosikymmenen puolivälin ilta Dallasissa, jossa pelaaja-agentti innostui kuullessaan suomea ja tuli pöytään iskemään tarinaa.

Laajenna klikkaamalla

Dallasista tällainen stoori: saatanan kuumahan siellä on kesäaikaan. Menin hotellissa 35. kerroksessa parvekkeelle, otin paidan pois ja hengailin pelkissä shortseissa. Pian soi puhelin ja respasta ilmoitettiin: "Could you please put your clothes on sir. We have received a notification that there are naked people at your terrace". Kerroin, että joo, otin ilman paitaa vähän aurinkoa ja vastaus: "It's not allowed here, hope you understand. Please use your air conditioning". Suloista etelän vieraanvaraisuutta!

Melkein 20 vuotta sitten mentiin jätkäporukalla Phuketin lomaparatiisiin ja välilasku oli Dubaissa.

No, ensimmäiset 2-3 tuntia meni oikein mukavasti ja kännikin nosti hienosti päätään.

Sitten yhdellä miehellä tapahtui jotain ihmeellistä, ja tämä alkoi hiplaamaan vieressään istuneen pariskunnan muijaa. Lentoemot kävivät siinä muutaman kerran sanomassa, että nyt lopetat tuon touhun. Äijä oli jonkin verran jo kännissä, eikä uskonut lentoemojen kieltoa.

Meidän porukassa oli sattumalta kaksi vähän isompaa jätkää, ja heiltä tultiin kysymään että voisivatko he siirtyä tuon kännisen miehen viereen. Tämähän sopi, ja näin pariskunta pääsi siitä juoposta eroon. Äijä muuten rauhoittui kummasti, kun oli rahvaat miehet ympärillä.

Kone tonttiin Dubaissa, ovi auki, mutta kukaan ei päässyt ulos. Kuluu minuutti ja ovesta tulee sisään kaksi valkoiseen lakanaan pukeutunutta "johtajaa" sekä kolme turvamiestä kiväärit olalla.

Kysyivät lentoemoilta missä se mies istuu, tulivat äijän eteen ja nyökkäsivät kerran sanaakaan sanomatta. Äijä ymmärsi yskän ja lähti niiden mukaan.

Loppuporukka perässä mentiin transithalliin kun kone tankattiin ja henkilökunta vaihdettiin. Kun päästiin uudestaan ilmaan kysyin emolta mitäköhän miehelle tapahtui. Vastaus oli että putkaan joutui, eikä ole mitään asiaa Finnairin lennolle enää koskaan.

Varmaan oli kiva herätys seuraava aamuna arabivaltion putkassa kun piti olla Thaimaassa.

Tämä tapahtui 90-luvun kultaisina vuosina jolloin Venäjälle pääsi voucherilla tekemään vuorokauden reissuja. Lähdettiin työkavereiden kanssa varhain aamulla jo matkaan jottei rajalla tarvitsisi odotella tuskastuttavan pitkää aikaa. Mukana oli tietty juomia jo valmiiksi melkoinen satsi ihan vaan siltä varalta, että tulee jano kesken matkan. Ja tulihan se jo hetimmiten pihalta lähdettyä liikenteeseen.

Suomen puolella Nuijamaalla ei ollut ongelmia. Käytiin näyttämässä passi ja voucheri ja sitten jatkettiin matkaa Venäjälle - kyseessä oli vieläpä ensimmäinen reissuni Viipuriin. Venäjällä ja Neuvostoliitossa tosin olin vieraillut jo aiemmin. Venäjän puolella sitä ajettiin rauhallista vauhtia eteenpäin ja matkustajat - myös minä - nautittiin alkoholipitoisia juomia hyvin rivakkaa tahtia.

Tultiin sitten Venäjän puoleiselle raja-asemalle - nimeä en enää muista - ja siellä jouduttiin sitten jonottamaan jo jonkin aikaa ennen varsinaista raja-asema-aluetta. Puomit pysyivät alhaalla ja siinä odotellessa juoma maistui oikein hyvin. Katseltiin kun mitään ei tapahdu rajalla. Virkailijoita lompsii perin rauhallista vauhtia sinne sun tänne mutta jono ei vaan liiku laisinkaan. Kuski siinä sitten sanoi, että jos kusettaa niin käykää nyt kusella koska raja-asema-alueella autoista ei enää lähdetä kuselle. Minä reteänä: "Ei tässä mitään kuseta".

Vihdoin jono alkoi liikkua verkkaista tahtia eteenpäin. Puomi nousi ja laski ja vähän kerrassaan jono edessämme kutistui olemattomiin ja sitten olikin jo meidän vuoro. Puomi nousi ja kuski ajoi asema-alueelle. Käski pysytellä autossa kunnes on meidän vuoro mennä passin ja voucherin tarkastukseen. No kas, taas virkailijat poistuivat asemarakennuksesta ja jonon eteneminen tyssäsi tyystin. Ja näillä main erästä herraa alkoi kusettaa niin helvetisti.

Virkailijat pysyivät poissa ja kusihätä alkoi kasvaa infernaaliisiin mittoin. Kupla puski esiin otsasta ja nivuset olivat tulessa. Alkoi olla jo tukalat paikat, niin tukalat ettei juoma enää maistunut. Viimein nolona esitin asiani kuskille ja kysyin, että mitäs nyt. Kuski tuumasi, että pidättele kusta, koska mitään ei voi enää tehdä. Jonkin tovin kykenin pidättelemään kusta mutta lopulta tajusin ettei siitä tule enää hevonpersettä, minun on kustava jonnekin.

Katselin tyhjiä juomapulloja mutta päättelin, että niihin kuseminen ahtaassa autossa vaatii liiaksi vakaata kättä ja taitoa. Ei hyvä! Sitten katseeni osui valkoiseen muovikassiin ja pyysin etupenkkiläistä antamaan sen minulle. Hän antoi ja minä avasin taiten vetskarin ja vetäisin hepin esiin ja aloin lorottamaan muovipussiin. Kylläpä helpotti päästyäni lastista eroon!

Seuraava pulma oli sitten se, että mitä tehdä kusta täynnä olevalle pussille. Autoon sitä ei voi jättää siksi aikaa kun menemme raja-asemalle asioimaan. Joten katselin ympärilleni vaivihkaa ja kun virkailijoita tai rajasotilaita ei näkynyt lähistöllä avasin oven vaivihkaa ja ujutin pussin rakosesta auton alle. Kukaan ei onneksi nähnyt tätäkään suoritusta ja niin pulma oli kaikkiaan ratkaistu.

Oli muuten helpottava tunne saada kusta siihen muovikassiin ja helpottavaa oli sekin kun pääsi siitä kassista eroon.

Ja miten meni Viipurin reissu? Lopulta hyvin. Kerran piti pysähtyä tienpientareelle kuselle ja sitten matka kohden Viipuria jatkui. Perillä satsi viinaa ja muuta juomaa autoon, tupakkamiehille tupakat ja pikainen kierros torilla. Sen jälkeen kommelluksitta Suomeen.

vlad.

Vuonna 2003 nuorina ja huimina olimme kavereiden kanssa lomareissulla Kyproksen Agia Napassa. Eräänä iltana kuljimme porukalla kaupungilla ja joku paikallinen nuori herra alkoi täysin ilman syytä aukomaan päätään meidän seurueelle. Muuten olisin tyynesti jatkanut matkaani ja antanut herjojen mennä kuuroille korville, mutta tämä jamppa alkoi laukomaan niin alatyylistä juttua minun silloisesta tyttöystävästäni ja kaverin tyttöystävästä, että en vain voinut pienessä hiprakassa olla vastaamatta tuleen.

Tästä alkoi sitten kehkeytyä kohtalainen sanasota, ja siinä haastellessani jäin huomaamattani muusta porukasta jälkeen reilut 100m. Jatkoin kuitenkin kävelyä, samalla huudellen vastauksia toisen solvauksiin. Erehdyin lopulta jäämään paikoilleni ja eipä aikaakaan kun tämä kaveri oli aivan iholla kiinni räkyttämässä. Sivusilmällä huomioin kuinka kummallekin sivulleni tuli vähitellen koko ajan enemmän porukkaa ja lopulta ympärilläni oli nuoria kloppeja puoliympyrässä odottelemassa myllyn alkamista. Oikeastaan vasta tässä vaiheessa alkoivat kellot kunnolla kilkattaa päässäni että kusessa ollaan.

Juuri kun tilanne oli räjähdyspisteessä, joku repäisi minua melko voimakkaasti taaksepäin paidankauluksesta. Ainoa ajatus, joka päässäni sillä hetkellä syntyi, oli että nyt sitä sitten mennään. Olisin nimittäin ollut lähes täysin puolustuskyvytön sellaisen ylivoiman edessä. No, minua nykäistään tilanteesta taaksepäin, ja samalla hetkellä minun molemmilta puolilta puskee ohitseni järkälemäiset kaverit suoraan siihen kloppien keskelle. Nämä mörssärit vain seisovat lauman keskiössä ja osoittelevat sitä jengiä uhkaavan näköisinä sormella ja yksitellen nämä nuoret luikkivat tilanteesta omille teilleen. Minua taaksepäin nykäissyt henkilö rauhoittelee minua välittömästi nykäisyn jälkeen englanniksi olemaan huoleti, ettei hän halua minulle mitään pahaa.

Kokonaisuudessaan siis tapahtui seuraavaa: Edellä kävellyt kaveriporukka huomasi jossain vaiheessa minun jääneen jälkeen ja aika nopeasti taakseen katsomalla tajusivat tilanteen vakavuuden. Ympärilläni oli n. 15 sälliä valmiina potkimaan turistista ilmat pihalle. Onnekseni kadulle sattui yhtä aikaa myös muutama englantilainen rugbynpelaaja, jotka myös tajusivat välittömästi tilanteen ja lähtivät pelastamaan suomipoikaa pulasta. Ja niin he myös pelastivat. Olin aivan varma että nyt tulee monosta ja puukosta, mutta näiden kolmen herrasmiehen ansiosta tilanne raukesi ennen kuin se räjähti väkivaltaiseksi.

Tilanteen jälkeen jäimme jutustelemaan ja viettämään iltaa näiden englantilaisten kanssa ja he olivat viikon verran seuranneet kyseisen poikaporukan toimintaa samalla kadulla. Olivat kuulema olleet aivan varmoja että jossain vaiheessa on odotettavissa ikävyyksiä siltä suunnalta. Ja nyt sitten saivat klopit mahdollisuuden nuoren Lannyn tarttuessa syöttiin. Omaa tyhmyytäni minä siihen jouduin, ja jos tuosta tilanteesta jotain on oppinut, niin kyllä nykyään yrittää pysyä mahdollisiman kaukana samanlaisista konflikteista. Olinpa sitten kotimaassa tai ulkomailla. Lomaa se ei pilannut, mutta kyllä silloin tällöin tulee muisteltua tilannetta ja mietittyä, että kuinkas sitten jos se olisikin päättynyt hieman epäonnisemmin.