Uusiksen kaveri kirjoitti:
Näin saman tiedekunnan jamppana listaan sinulle muutaman asian:
Kaksi puolta:
- uskon, että pettäminen on aina eron paikka; jompikumpi teistä ei rakasta tarpeeksi. En sano, että se olisi aina pettäjä.
vs.
- tunnontuskat ovat terve merkki, ehkä olit vain niin humalassa ja/tai et tiennyt, miten reagoisit siihen, kun olet pettänyt (laskiaisenako petit?)
Johtopäätös:
- omantunnon soimaamisesta ei pääse eroon antamalla maallisia lahjoja, sinun täytyy joko a) tunnustaa tapahtunut, jonka jälkeen suhde ei enää olisi entisensä ja ero todennäköinen b) antaa ajan kulua, jolloin pikku hiljaa annat itsellesi anteeksi
Mielestäni ei kannata tunnustaa pettämistä, jos kerran (1) pettää. Jos pettää useammin, niin kannattaa erota ja kasvaa vastuulliseksi ja suoraselkäiseksi. Tunnustamalla loukkaat toista vielä pahemmin kuin sillä, ettet kertoisi.
Parasta olisi jos pääsisi sellaiseen tilanteeseen, että tunnustaa voisi etukäteen. Eli siis käydä keskustelu siitä, että nyt tekee mieli jotain muuta tuuppia. Siis en itsekään missään nimessä usko, että tulisin olemaan tilanteessa, missä saman naisen kanssa seksi maistuisi jatkuvasti, vaan samaan ruokaakin kyllästyy. Niinpä en epäile hetkeäkään, ettenkö harrastaisi seksiä joskus jonkun toisen kanssa, vaikka naimisissa olisinkin. Siis puhdasta seksiä, ei mitään tunteilua. Joissakin kulttuureissa kuten Espanjassa miehet käyvätkin tuon tarpeen vuoksi melko paljon huorissa, koska vaimojenkin mielestä on ilmeisesti parempi, ettei lisäseksiin sotketa tunteita.
Uskon toki, että itselläni on hyvin korkea itsekuri, enkä usko, että se pettäminen tapahtuu alkuvaiheen ihastumis/rakastumistunteessa, mutta rajansa kaikella eli jos suhde jatkuu todella pitkään niin jossain vaiheessa mielialat muuttuvat ja silloin saattaa rankaista.
Siitäkin huolimatta, että pettämisen tietää olevan hyvin normaalia toimintaa, ei osaa antaa minkäänlaista ohjetta tollaiseen tilanteeseen, enkä missään tapauksessa katsoisi asioita niin mustavalkoisesti kuin Uusiksen kaveri. Jokainen löytäköön sen oman parhaan tapansa toimia tilanteessa. Itse en todennäköisesti kertoisi tapahtuneesta, koska siitä tulisi turhaa keskustelua, mutta suhteen kehittyessä voi olla tulevan eteen tilanne, jossa ohimennen mainitsisin. Siis siinä vaiheessa, kun se ei ole enää mikään iso uutinen. Ikävää tietysti, että tuollaiseen tilanteeseen on jouduttu, mutta parasta se olisi pystyä työntämään ajatuksissa taka-alalle, eikä murehtia jatkuvasti. Onhan sitä varmaan elämässä muitakin huonoja valintoja tehnyt ja silti jatkanut matkaa.
