Kertokaas taas joku tyhmälle. Ostin lipun Deadpool&Wolverineen Tennispalatsin kakkossaliin, sillä iSensessä näytetään vaan 3D-versio. Siis käykö joku vielä katsomassa noita 3D-leffoja? Eikö tuo todettu paskaksi jo 10 vuotta sitten? Itse olen tosin vain yhden leffan, World War Z:in nähnyt tuolla tekniikalla, joten varmasti siitä kehittynyt.
En ole itse oikeastaan kaivannut tuota 3D:tä tässä koronan jälkeen, kun se on vähän kadonnut. Ihan vain, koska se kuva on tummempi lasien kanssa ja lasit pienentävät ruutua.
Aiheuttaahan ne 3D-efektit sellaisia vau-hetkiä ja kun ensimmäisiä kertoja katsoo, niin pelkästään kuvan syvyys on vaikuttavaa. Siis silloin kun se tausta on fokusoituna. Jos milloin tausta ja milloin edusta on epäfokusoituna, niin se on häiritsevää.
Se on vähän sellaista halpaa ylimääräistä ja usein päälleliimattua lisäviihdykettä, kun monet 2D-elokuvat tavallisesti vain muunnetaan jälkikäteen 3D:ksi. Noiden 3D-leffojen muunnosten jäljessä kuitenkin oli selkeää elokuvakohtaista vaihtelua. Oli joku nettisivukin, tyyliin is it worth in 3D, joka analysoi erikseen sen tasoa. Sitten jotkut Avatarit, Alice In Wonderlandit ja Tron: Legacyt oli ihan tehty alusta asti se mielessä, mikä usein näkyi selkeästi.
Itse katsoin varmasti kymmeniä ja kymmeniä elokuvia 3D:nä, mutta en osaa näin paljon myöhemmin nostaa mitään erityistä muistoa esiin. Joskus oli hankala edes löytää 2D-näytöstä, niin tuli sitten monesti mentyä 3D:hen kun ei sen takia viitsinyt eri päivänä mennä tai jotain muuta.
Titanicinkin 3D-remasteroidun version katsoin toissa vuonna viimeisimpänä 3D-kokemuksena. Olihan se kiehtova syy katsoa elokuva uudestaan, mutta elokuvallisena kokemuksena olisi ollut parempi katsoa ilman, koska ei se jälki jälkikäteen muunnettuna vain ole kovinkaan hyvä.
Ehkä huono elokuva oli sitten tuon 3D-spektaakkelin ansiosta vähän siedettävämpi kuin ilman sitä. Mutta sitten taas sanoisin hyvän olleen vähemmän hyvä. Kun lasit asetti silmille, niin kokemus nousi helposti immersiiviseksi. Mutta sillä helpolla immersiolla oli katto, koska efektit ja nuo fokuksen vaihtelut ym. epäkäytännöllisyydet heittivät katsojan helposti ulos siitä immersiosta. Hyvä tarinankerronta taas pitää sinut immersiossa alusta loppuun.
Ennen kuin noita saa katsottua ilman laseja, niin niitä ei tarvitsisi tuoda takaisin. Joskus oli 2D-näytöksiäkin hankala löytää. Mutta tietysti jos tuolla saa tavallisia ihmisiä houkuteltua takaisin teattereihin, niin kyllähän ne sitten taas tulee väkisinkin takaisin.
variety.com
