Viime viikolla tuli käytyä katsomassa Guardians of the Galaxy. Unohtunut kirjoitella ajatuksia leffasta tänne.
Kyllähän se oli oikein toimiva avaruusrymistely, mutta ennakkohehkutuksiin nähden se ei ehkä ihan täyttänyt kuitenkaan odotuksia. Varsin hektistä oli meno ja suvantokohtia ei juuri ollut. Olisin ehkä vähän seesteisempää meininkiä toivonut välillä ja enemmän muukalaismaailmojen esittelyä, mutta jatkoa seuraa, joten ehkäpä sitten. Vitsiä tykitettiin jatkuvasti toiminnan lomassa ja erikseen ja tosiaan äksöniä piisasi. Onneksi se oli kuitenkin ihan tyylillä tehty ja vaikka se räväkkää supersankaritouhua oli, niin tyylikkyys pysyi mukana, toisin kuin edellisessä SW trilogiassa johon tätä nyt tosiaan helposti tulee verrattua, kuten muutkin on täällä tehneet. Ne nyt on tätä ennen viimeisimmät tyylipuhtaammat avaruusseikkailut mitä on tehty. Tämä vei kyllä visuaalisesti ja etenkin tyylillisesti Lucasin viimeisiä pönötyksiä 100-0.
Ryppyotsaisuus oli kyllä tästä leffasta kaukana, koska vähän vakavempaakin juttua yleensä kuitattiin huumorilla ja naljailulla. Sekä hyvä että huono juttu, mutta komediahan tämä pääosin kuitenkin oli. Tuo tiimi ei ottanut juuri mitään vakavasti, paitsi Star-Lord toki kun walkmanista oli kyse. Hahmot ja niiden väliset jännitteet oli kyllä leffan suola. Koko tiimi varsin värikäs, kirjaimellisestikin. Hieman yllättäen jopa Drax oli milteipä hauskin hahmo ja kyseisen mörssärin läpänheitto nauratti eniten. Grootin toistohuumorimainen itseilmaisu totta kai alkoi kerta kerran jälkeen hauskuuttaa enemmän ja enemmän. Muutoinkin Groot ja Rocket on vähän kuin toiminnallisempi versio C-3PO:sta ja R2-D2:sta. Tiettyä samaa dynamiikkaa oli ja se lienee tarkoituskin. Lisäksi todella hienosti toteutettuja kumpainenkin, kuten muutenkin alukset ja kaikki oli tyylikkäitä. Gamora taasen vastasi porukan vakavuudesta, vaikka muutama läppä ja naseva kommentti irtosi sieltäkin.
Hahmojen ainoa ongelma oli se, että niiden taustaa ja syntyä ei niin käsitelty (paitsi Star-Lord nyt jossain määrin) ja se nyt tietysti on aika vaikeaa edes tämänpituisessa leffassa. Hahmot vaan ilmaantui yksi toisensa jälkeen ruudulle, mutta onneksi ne tosiaan on sen verran persoonallisia, että se auttaa. The Avengersin vahvuus kun oli se, että suunnilleen kaikki hahmot oli esitelty jo yhdessä tai useammassa elokuvassa aiemmin, joten niihin oli jo jotain kosketuspintaa. Asiaa tietysti olisi voinut auttaa se, jos hahmot olisi ennestään sarjakuvista tuttuja, mutta ainakin minulta on tämä tiimi jäänyt pimentoon. Joskus 80- ja 90-luvuilla kun Marveleita vähän enemmän lueskelin, niin en törmännyt Guardians of the Galaxyyn missään yhteydessä. Täytynee etsiä näitä sarjiksia käsiin, ehkä sitä kautta leffa avautuu vielä ihan toisella tapaa kun sen jossain vaiheessa katselee uusiksi ja se varmaan kannattaa, koska tuntui, että tuossa oli todella paljon kaikenlaista detailia mitä ei heti huomaa.
Parasta osastoa tässä kuitenkin oli pahikset. Ronan on yksi tyylikkäimpiä pahoja poikia tähän mennessä MCU:ssa ja mukavasti ulkoisesti sarjakuvavastineensa näköinen. Usein tuntuu, että nimenomaan pahikset on jostain muokattu aika kauas alkuperäisestä. Myös iki-ihana Karen Gillan Nebulana oli hyytävä ilmestys. Korath jäi vähän valjuksi. Mielestäni siitäkin olisi voitu tehdä ihan reilusti kree (joka hahmo oikeasti on) sinisine ihoineen, eikä mikään humanoidineekeri oudonvärisine silmineen. No tämä on tätä.
Positiivisen puolelle jäätiin ehdottomasti, vaikka nyt mäiskettä ja onelinereitä välillä syydettiin ähkyksi asti ja osa vitseistä ei ollut mitään kovinkaan nokkelia ja erityisen hauskoja.
Neljä tähteä viidestä kuitenkin. Jokunen MCU:n leffa menee kyllä tämän edelle.