Ensimmäisenä koen tarpeelliseksi puolustautua, että minulla on kaikki Marvel ja DC -elokuvat hyllyssä Sam Raimin ensimmäisestä Hämähäkkimiehestä alkaen. Toiseksi Marvel ansaitsisi enemmän krediittiä. Kaikkien aikojen menestynein elokuvasarja, ylivoimaisesti ja on suositumpi kuin koskaan kymmenen vuoden jälkeenkin.
Mutta eikö Scorsese kuitenkin ensin puhunut vain Marvel-elokuvista. Ymmärrän tuon huvipuistoajeluvertauksen siten (mitä pahaa siinä sinänsä on?), että Marvelin elokuvat on nykyään helvetin taitavia luomaan illuusion muutoksesta ja samaan aikaan pysymään samanlaisena. Siellä on illuusio hahmojen kasvusta, isosta johdonmukaisesta kokonaistarinasta ja oikeiden asioiden tekemisestä, jotka ei tarinatasolla näyttäydy kovinkaan konkreettisesti. Samalla elokuvan päähenkilöt tuppaavat olemaan aina mahtavia ja oikeassa, vaikka jotkin muut hahmot saattavatkin toista väittää jossain vaiheessa elokuvaa. Nämä muut ovat väärässä -> Avengers 2 -> Trust me this time, vaikka teen tasan samalla tavalla kuin aiemminkin, jolloin asiat päättyivät tosi huonosti.
Elokuvat ikään kuin myyvät jatkuvasti tätä supersankariuden pintapuolista valhetta, että loppujen lopuksi se on helvetin mahtavaa ja sinäkin haluaisit olla me, sinäkin olet mahtava ja aina oikeassa. Elokuvat pyrkivät jatkuvasti miellyttämään katsojiaan, ne on rakennettu maksimaalisen nautittavuuden näkökulmasta. Siksi varmaankin Scorsese puhui huvipuistoajeluista. Mikä tietysti näyttäytyy laskelmoituna loukkauksena, kun elokuvat aihealueineen viimeinkin otetaan vakavasti ja intohimoisesti vastaan koko maailman toimesta. Ja ovathan ne hyviä, hyvin tehtyjä elokuvia, vaikkeivat ne kaikkia perinteisiä elokuvan sääntöjä tai tarinankerronnan konventioita ehkä noudattaisikaan aina.
Kyllähän nuo supersankarielokuvat vaikuttavat varmasti monin tavoin muiden elokuvien tuotantoihin ja niiden suuruuksiin kulissien takana, ja vievät katsojiakin jne. Mutta se nyt on tietysti aika tyhmää ja epätoivoista alkaa katsojia haukkumaan, tai kehottamaan teattereita boikotoimaan näitä elokuvia. Ihan niin kuin keskimääräisellä teatterilla olisi varaa jättää noita pois ohjelmistostaan, tai syyllistää ihmisiä siitä, että he katsovat jotain mistä he tykkäävät. Ei ole varmempaa tapaa näyttäytyä pienimuotoisena ääliönä.
Tietysti Scorsese on varmaankin lopulta vain monien muiden tavoin huolissaan elokuvien nykytilasta, josta olikin jo keskustelua vähän aikaa sitten Leffakerhon puolella. Onneksi Netflix antoi mahdollisuuden tehdä Irishmanin ja tuoda tämän elokuvan maailmaan, jota itsekin olen odottanut yli puoli vuosikymmentä ja jonka suhteen olin jo luovuttanut. On maailmassa tavallaan jotain vialla, ellei yksi elokuvahistorian suurimmista ohjaajista tahdo saada elokuviaan enää tehdyksi ja taustalla ei edes ole mitään epäonnistumista, vaan on edelleen kovassa vedossa.