Mainos

Keskustelua kauhuelokuvista

  • 7 277
  • 69

ozo

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Latvia, Dinamo Riga
pernaveikko kirjoitti:
Saw on aivan huikea. Käsikirjoitus on yksinkertaisesti nerokas. Saw 2 on nyt myös kasattu jostain vanhasta julkaisemattomasta leffasta. Käsikirjoitusta tuunattiin sen verran, että se natsaa.

Ostin tekeleen warekaupasta, mutta en ole sitä vielä katsonut. Mielenkiinnolla odotan.

Allekirjoitan tämän. Saw on aivan loistava kauhutrilleri. Leffa, joka jää mieleen. Kaiken lisäksi kakkososa (Saw II) on parhaimpia kakkososia mitä olen ikinä nähnyt. Molempien osien loppuratkaisut käsimättömän hyviä.

http://www.imdb.com/title/tt0387564/
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Kas kun täällä ei ole vielä mainittu Sam Raimin ohjaamaa EVIL DEADIA.
Pikkupikkupikkubudjetilla tehty pläjäys, johon on kuitenkin saatu aikaiseksi todella omituinen tunnelma. Nykyään nähtynä tuokin raina on "Tahatonta Komiikkaa", mutta kyllä se aikoinaan 80-luvun alussa teki tehtävänsä. Cabin Fever & monet muut vainoharhaiset rainat ovat VELKAA nimenomaan tälle Raimin teokselle.

Niistä Evil Deadin jatko-osista ei sitten kehtaakaan puhua mitään...



Parasta tahatonta komiikkaa on viime aikoina ainakin minulle aiheuttanut leffa nimeltä GRUDGE. Vaan tasan ei käy onnenlahjat - katsoin leffaa vaimoni kanssa ja vaimo pelkäsi niin perkeleesti ja säpsähteli kauhuissaan vähän väliä - ja minä nauroin kippurassa. Itse asiassa leffa jätti minuun kuitenkin jonkinlaisen trauman, koska aina kun näen kaupungilla veikeitä japanilaisia musta tukka märkänä silmillensä valumassa syyssateiden takia, niin minulla on suuria vaikeuksia olla purskahtamatta naurunremakkaan.
Ja se koomisuuden huippu tässä leffassa oli tämä mustapäisten "kummitusten" pitämä koriseva ääni - ihan niinkuin meikäläinen krapula-aamuna kylppärissä kakomassa, kun hammasharja on tarttunut kuolleelta banaanilta maistuvaan nahkeaan kieleen.

edit: vaikuksista V A I K E U S
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Oma rotunsa ovat myös italialaiset kauhuleffat jotka olivat pitkään kiellettyjä Suomessa...etenkin Mario Bavan ja AH, mestarin eli Dario Argenton parhaat kuvat. Sub TV ja Yle Teemakin ovat noita esittäneet.

Parhaimmillaan nuo leffat ovat erittäin onnistuneita ja jännittäviä etenkin hyvin tehdyn äänimaailman puolesta...muutaman soundtrack on pitänyt hommata juuri noiden takia.

Useimmat erottaa eniten siksi että vaikka mukana on myös saatanaa ja muita tunnettuja henkilöitä, elokuvat useimmin perustuvat arkiseen kauhuun eli juonena ei ole vihreän mömmöläjän tuleminen kaupunkiin syömään kaikkia...ei, yleensä mennään murhaajan varassa...parhaimmaksi olen tähän mennessä kokenut leffan PROFONDO ROSSO eli DEEP RED jonka perusidea pimeästä talosta, hirtetystä posliininukesta ja lasten iloisesta mäenlaskulaulusta/soittopelistä on suorastaan nerokas...äärimmäisen piinaava.
Myös SUSPIRIA oli erittäin mielenkiintoinen leffa.

Kyseisten artistien heikommatkin luomukset ovat silti ihan hyvää kamaa...

Jenkkiartisteista nostaisin etenkin John Carpenterin jonka onnistuneimpia teoksia minulle ovat tusinabudjetilla tehty upea HALLOWEEN I, sekä erittäin ahdistava USVA. Myös miehen VAMPIRES oli toimiva toimintapläjäys vuodelta 1998.

Syytä siihen miksi mah~tawia japanilaisia leffoja kuten RING pitää vääntää myös jenkkiversioksi käytännössä samalla kässärillä en ole tajunnut. Laimeaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Paitselo kirjoitti:
Parasta tahatonta komiikkaa on viime aikoina ainakin minulle aiheuttanut leffa nimeltä GRUDGE.

Kyseinen leffa oli minulle suunnaton pettymys, uskoin ostavani todella pelottavan ja kauhistuttavan filmin (hankin jpn. alkuperäisen version k-18 tarralla) mutta todellisuus oli aivan jotain muuta. Leffa oli pitkästyttävä eikä lainkaan pelottava, lähinnäkin koominen esitys jota vielä lisäsi sekavuus ja tietynlainen epävarmuus. Rehellisesti sanoen en voi suositella kyseistä leffaa kenellekään, niinpä olen kiertänyt visusti kaukaa kaikki leffat joissa viitataan vähänkin Grudgeen.

En tiedä mihin gengreen tarkkaan ottaen Takashi Miiken "Audition" kuuluu - kauhuksi jotkut sen laskevat, alku on hyvin rauhallinen ja tavallaan leppoisa (en kuvaile tapahtumia tarkemmin) mikä antaa odottaa aivan toisenlaista leffaa jollei tietäisi hivenen taustoja leffasta. Tämän leppoisan kerronnallisen alun katkaisee muutamissa kohdin pienet viitteet siitä, että jotain muuta voi olla tarjolla myöhemmässä vaiheessa mutta leffan loppu menee sitten varsin mielenkiintoiseksi ja sadistiseksi toiminnaksi. Minua tämä leffan kaksijakoisuus viehätti suuresti, eikä se "vaimoehdokaskaan" hullumman näköinen ollut vaikka kieltämättä aika rajuksi heittäytyikin lopussa - sellaiseen kohtelun kohteeksi ei mielellään joutuisi. Epäilen kuitenkin ettei suurta yleisöä kiinnosta tämä leffa juuri sen rakenteen tähden - se minkä minä näen positiivisena koituu varmasti leffan kohtaloksi ja saa monet tuomitsemaan kyseisen laffan täysin.

vlad.
 

JWill

Jäsen
Suosikkijoukkue
Teppo Winnipegs
vlad kirjoitti:
En tiedä mihin gengreen tarkkaan ottaen Takashi Miiken "Audition" kuuluu - kauhuksi jotkut sen laskevat, alku on hyvin rauhallinen ja tavallaan leppoisa (en kuvaile tapahtumia tarkemmin) mikä antaa odottaa aivan toisenlaista leffaa jollei tietäisi hivenen taustoja leffasta. Tämän leppoisan kerronnallisen alun katkaisee muutamissa kohdin pienet viitteet siitä, että jotain muuta voi olla tarjolla myöhemmässä vaiheessa mutta leffan loppu menee sitten varsin mielenkiintoiseksi ja sadistiseksi toiminnaksi. Minua tämä leffan kaksijakoisuus viehätti suuresti, eikä se "vaimoehdokaskaan" hullumman näköinen ollut vaikka kieltämättä aika rajuksi heittäytyikin lopussa - sellaiseen kohtelun kohteeksi ei mielellään joutuisi. Epäilen kuitenkin ettei suurta yleisöä kiinnosta tämä leffa juuri sen rakenteen tähden - se minkä minä näen positiivisena koituu varmasti leffan kohtaloksi ja saa monet tuomitsemaan kyseisen laffan täysin.

vlad.

Taisi tulla tv:stä jokin aika sitten. Katselin aluksi toisella silmällä, mutta pian täydellä mielenkiinnolla ja pakko myöntää, että elokuvan päätyttyä olotila oli, paremman sanan puuttuessa, "mielenkiintoinen"... Hieno elokuva.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Vladille tiedoksi, että älä sitä virhettä tee, että menet ostamaan/vuokraamaan japsikauhuleffan nimeltä DARK WATER.
Oli meinaan onneton kyhäelmä. Näitä kummituksia, joilla musta märkä fleda valuskelee pitkin naamaa, on jo aivan liikaa liikenteessä. Kaikki alkoi RINGUSTA ja siihen se olisi saanut myös päättyä.

Kuka muistaa suomalaisen kauhuelokuvan, jossa eloon herännyt kuollut äijänkutale (Kari Sorvali) metsästää maaseudun rauhaa hakenutta, burn-outia potevaa mannekiinityttöä (Kata Kärkkäinen)?
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Paitselo kirjoitti:
Kuka muistaa suomalaisen kauhuelokuvan, jossa eloon herännyt kuollut äijänkutale (Kari Sorvali) metsästää maaseudun rauhaa hakenutta, burn-outia potevaa mannekiinityttöä (Kata Kärkkäinen)?

Muistan, eikös leffa ollut nimeltään "Kuutamosonaatti" jollen väärin muista.

vlad.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
vlad kirjoitti:
Muistan, eikös leffa ollut nimeltään "Kuutamosonaatti" jollen väärin muista.

vlad.

Jees, Vlad "Keihästäjä" on oikeassa.

Kyseisessä leffassa vinksahtanut Kyyrölän perhe nousee kuolleista ja lähtee peräämään "oikeuksiaan" eläviltä. Mainittakoon että tässä leffassa Kari Sorvalin vähemmän fiksua veljeä esitti muuan Lapinlahden Lintu - muistaako kukaan, että kuka tämä Lintu oli?
 

Andrej

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin legendaarinen "Kata... Kata Kärkkäinen..." -repliikkihän esiteltiin vasta elokuvassa Kuutamosonaatti II - Kadunlakaisijat.

Ja Kivinenhän se toinen kaveri oli.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Andrej kirjoitti:
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin legendaarinen "Kata... Kata Kärkkäinen..." -repliikkihän esiteltiin vasta elokuvassa Kuutamosonaatti II - Kadunlakaisijat.

Ja Kivinenhän se toinen kaveri oli.

No niinpäs olikin. En edes muista ketä se Sorvali jahtasi traktorilla siinä Kuutamosonaatissa - se ei ollut Kata Kärkkäinen, vaan kukas sitten?

Miksei muuten Suomessa tehdä kauhuelokuvia? Koivuhalko, Spede ja Ijäs, HERÄTYYYS!

... aijoo, Spede ei enää tee mitää - RESPECT...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Paitselo kirjoitti:
No niinpäs olikin. En edes muista ketä se Sorvali jahtasi traktorilla siinä Kuutamosonaatissa - se ei ollut Kata Kärkkäinen, vaan kukas sitten?

Google vastauksen antoi: Björkman Tiina.

vlad.
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
BitterX kirjoitti:
Juuri siksi nama elokuvat taitavat olla kiellettyja alle tietyn ikaisilta. Suhtautuminen kauhuleffoihin saattaa olla paljonkin erilainen kuin vanhemmalla ialla. Kauhuleffoihin pitaa ilmeisesti asennoitua tietylla tavalla, etta ne toimisivat - muuten niista tulee komedioita. Itse olen huono suhtautumaan niihin, mutta jotkut leffat toki toimivat.

Totta kai niitä pienenä pelkäsi ihan erilailla, mutta mitä tulee asennoitumiseen, niin itse suosin kauhuleffojen katsomista yksin yöllä ja pimeässä. Näin luodaan puitteet hyvälle tunnelmalle, sillä elokuva latistuu aivan varmasti jos sitä katsotaan kaveriporukassa kaljapäissään ja joku huutelee väliin "kato, tissit, höh höh". Toinen vaihtoehto on katsoa leffa kimulin kanssa, jolle voi sitten pelottavassa kohdassa tarjota miehekkäästi turvaksi kainalon lämpöä ;)

BitterX kirjoitti:
Liberate me - eiku liberate tuteme. Joo, tassa on hyva esimerkki leffasta "Event Horizon", miksi asennoituminen on tarkea kauhuleffoja katsoessa. Itse kiinnitin asiaan huomiota vasta jalkeenpain ja kornihan se kohtaus tosiaan on. Tammoisia epaloogisuuksia ovat kauhuleffat taynnansa ja se tekee niista helposti hupileffoja, jos asennoituminen ei ole kohdallaan (niinkuin itsella usein).

Sama pätee valtaosaan toimintaleffoista. Minulta palaa hermot kun jokaisen toimintapätkän arvostelussa kriitikot valittavat kliseistä juonta, epäloogisuuksia ja ohuita henkilöhahmoja. So fucking what! Ne on Toimintaleffoja, jos veri ja suolenpätkät lentää, tissit näkyvät, kaahataan ja pommit paukkuu, niin leffa on juuri sellainen kuin pitääkin. Sama kauhussa, tai ainakin kauhuleffojen tietyssä genressä. Omilla valinnoilla sekä asennoitumisella voi vaikuttaa asiaan huomattavasti. Aivot laitetaan narikkaan ja nautitaan goresta jos katsotaan splatter kauhua tai toimintaa, kun taas seven, uhrilampaat, saw tyyppisissä kauhupätkissä on jo syytä pitää aivonystyrät hereillä.

PS. BitterX, jälkimmäinen quotesi (viestissä ekalla sivulla) oli Vteich:n, ei minun. Minä kehuin Event Horizonia.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Borgie kirjoitti:
Totta kai niitä pienenä pelkäsi ihan erilailla, mutta mitä tulee asennoitumiseen, niin itse suosin kauhuleffojen katsomista yksin yöllä ja pimeässä...

...Toinen vaihtoehto on katsoa leffa kimulin kanssa, jolle voi sitten pelottavassa kohdassa tarjota miehekkäästi turvaksi kainalon lämpöä ;)



Sama pätee valtaosaan toimintaleffoista. Minulta palaa hermot kun jokaisen toimintapätkän arvostelussa kriitikot valittavat kliseistä juonta, epäloogisuuksia ja ohuita henkilöhahmoja....

...Omilla valinnoilla sekä asennoitumisella voi vaikuttaa asiaan huomattavasti. Aivot laitetaan narikkaan ja nautitaan goresta jos katsotaan splatter kauhua tai toimintaa, kun taas seven, uhrilampaat, saw tyyppisissä kauhupätkissä on jo syytä pitää aivonystyrät hereillä.

PS. BitterX, jälkimmäinen quotesi (viestissä ekalla sivulla) oli Vteich:n, ei minun. Minä kehuin Event Horizonia.


Tätä juuri tarkoitin. Samalla menee hermot siihen, jos jotain jamesbondia katsoessa kaveri mutisee tai nauraa vieressä jotain kohtaa, että "ei toi oo oikeesti mahdollistahehe...". Itse olen hyvä asennoitumaan toimintaleffoihin, mutta kauhuun huonompi. Splatterleffat herättävät minussa lähinnä inhoitusta tai huvitusta, ei kauhua, joten siinä mielessä ne menee samaan kategoriaan esimerkiksi Sin Cityn kanssa - joka muuten on yksi iljettävimmistä leffoista, jonka olen nähnyt. Se on sen tarkoituskin ja siksi siis ko. leffa oli tavallaan hyvä.

Sorry toi quotevirhe. Nyt se on korjattu.
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
The Descent.

ozo kirjoitti:
Vaikka en kauhuelokuvista kauheesti pidä, tämä oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Yksin, yöllä, pimeässä huoneessa kun kattelee, niin.. huh-huh. Paras kauhuleffa mitä olen nähnyt aikoihin.

Dodii tuli sitten tämäkin katsottua pois, ja samalla pääsin koeajamaan uuden videotykin kauhuleffalla. Hyvin toimi! Aika hitaasti lähtee Descent liikkeelle, ja hetken jo huokailin levottomasti muutamalle kliseiselle feikki säikyttely kohtaukselle, että "nää on nähty sataan kertaan, ei mee läpi", mutta kun päästiin vauhtiin niin johan pomppasin pari kertaa sohvalta. Toimii, hyvä pätkä, pitänee ostaa koska tulee varmasti katsottua uudelleen.

Edit: ei ketään ole sattunut katsomaan tuota Cave leffaa? Kovasti oli saman kuuloinen luolasto viritelmä kuin tämä Descent, onkohan hyvä? Hologrami kansi oli ainakin cool, kun sitä käsissäni vuokraamossa pyörittelin.
 

Vimes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Borgie kirjoitti:
Edit: ei ketään ole sattunut katsomaan tuota Cave leffaa? Kovasti oli saman kuuloinen luolasto viritelmä kuin tämä Descent, onkohan hyvä? Hologrami kansi oli ainakin cool, kun sitä käsissäni vuokraamossa pyörittelin.
Oli aivan karmeata kuraa. Sekä verrattuna Descentiin ja muutenkin. Surkeaa näyttelyä, surkea juoni, huonot hirviöt, ei pelottanut kertaakaan...kannattaa välttää. Samaa tasoa kuin usein tv:ssäkin pyörinyt The Relic.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kesällä tulee elokuvateattereihin Silent Hill, joka perustuu samannimiseen pelisarjaan ja on kyllä kauhupelien kunkku, ehdottomasti. Niin vinoutunutta ja ahdistavaa maailmaa ei missään muussa pelisarjassa ole. Tunnelma on lievästi sanottuna painajaismainen. Saa nähdä, miten ovat pelien tunnelman saaneet vangittua elokuvaan. Elokuva on ennakkoon saanut yllättävän positiivisia lausuntoja pelielokuvaksi, joten olisiko nyt tulossa ensimmäinen todella hyvin tehty pelielokuva ja myös toimiva kauhuelokuva? Sen sanon, että kun tarina pohjautuu pääasiassa pelisarjan ensimmäiseen ja monen mielestä hyytävimpään osaan, niin juonen puitteet on kohdallaan.

Juoni tai sen lähtökohta lyhykäisyydessään on se, että päähenkilön (nainen, pelissä se oli mies) tytär näkee toistuvia unia, missä esiintyy Silent Hill -niminen kaupunki. Nainen päättää sitten ottaa selvää asiasta ja lähtee autoreissulle tyttärensä kanssa kyseiseen pikkukaupunkiin. Matkalla he meinaavat törmätä yöaikaan keskellä tiellä toikkaroivaan tyttöön ja nainen ehtii väistää tämän, mutta auto ajaa ojaan. Palattuaan tajuihinsa nainen huomaa tyttärensä kadonneen... siitä alkaa painajaismatka sumuiseen Silent Hilliin...

Perusteiltaan kuulostaa aika tavanomaiselta ehkä, mutta jos ovat tunnelman saaneet noudettua pelistä, niin sairasta menoa luvassa.

Edit: Pientä viilailua.
 
Viimeksi muokattu:

Tommy

Jäsen
Suosikkijoukkue
#17
Nyt on tämä "Tarantinon" Hostelkin katsottu, Tarantinon lainausmerkeissä koska eihän hänellä taida olla mitään tekemistä tämän leffan kanssa, mutta kannessa lukee "Quentin Tarantino presents" ja olihan hän tästä Conanissakin juttelemassa.

No kuitenkin, leffa ei ole pelottava millään mittaa mutta ällöttävä on. Jos kannessakin on pora mennyt kaulasta läpi tms. niin tietää jo mitä odottaa. Ihan mielenkiitoinen elämys silti jos pystyy tämän katsomaan. Laatta meinasi minulla lentää.
 

Daniela

Jäsen
Ohmi kirjoitti:
Tämä on ilmeisesti vuoden kulttuuritekoja. Onko joku jo tämän omin silmin nähnyt?

http://nyt.hs.fi/elokuva/artikkeli/1135219434383

Juuri eilen näin, ja olinkin tulossa tänne "varoittamaan" arvon Jatkoaikalaisia: Älkää menkö katsomaan kyseistä elokuvaa. Haaskaatte vain aikaa ja rahaa. Itse en ainakaan saanut kyseisestä pätkästä mitään irti. Aihe ei ollut kovin kummoinen, mutta eipä ollut toteutuskaan. Jos haluaa nähdä veren roiskuvan, voi mennä katsomaan kun sikoja teurastetaan.
 

puna-hundi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Flyers, Mike Keenanin jengit
vlad kirjoitti:
En tiedä mihin gengreen tarkkaan ottaen Takashi Miiken "Audition" kuuluu - kauhuksi jotkut sen laskevat, alku on hyvin rauhallinen ja tavallaan leppoisa (en kuvaile tapahtumia tarkemmin) mikä antaa odottaa aivan toisenlaista leffaa jollei tietäisi hivenen taustoja leffasta. Tämän leppoisan kerronnallisen alun katkaisee muutamissa kohdin pienet viitteet siitä, että jotain muuta voi olla tarjolla myöhemmässä vaiheessa mutta leffan loppu menee sitten varsin mielenkiintoiseksi ja sadistiseksi toiminnaksi. Minua tämä leffan kaksijakoisuus viehätti suuresti, eikä se "vaimoehdokaskaan" hullumman näköinen ollut vaikka kieltämättä aika rajuksi heittäytyikin lopussa - sellaiseen kohtelun kohteeksi ei mielellään joutuisi. Epäilen kuitenkin ettei suurta yleisöä kiinnosta tämä leffa juuri sen rakenteen tähden - se minkä minä näen positiivisena koituu varmasti leffan kohtaloksi ja saa monet tuomitsemaan kyseisen laffan täysin.

vlad.
Miiken leffathan perustuvat enemmän shokeeraamiseen kuin mieltäpainavaan piinaavaan jännitykseen. Oli kyse sitten Yakuza splättereistä taikka hieman rauhallisemmin etenevistä elokuvista. Jos diggaa Auditionin kaltaista jakomielistä shokkihoitoa kandee tsekata Kichiku Dai Enkai, jos vaan kohdalle sattuu (ohjaajana joku nuori tuntematon suuruus jonka nimeä en muista). 70-luvun kapinaliikken jengi sekoaa täysin.

Toinen mielestäni mainitsemisen arvoinen Japanilaisjännäri/kauhuleffa on Shinya Tsukamoton Gemini (edit: Soseji). Tetsuo sarjan luojan, 90-luvun lopulla valmistunut leffa on silkkaa tukahdutettua vihaa (ei niinkään verellä mässäilyä siis). Jos tuota katsoo mielellään ei voi kotioloissa olla hurraamista. Loistavasti saa kuitenkin katsojan vitutuksen partaalle, eli hyvin toteutettu siis.
 

Skeletor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, urheilullisesti avoin sarja
vlad kirjoitti:
Muistan, eikös leffa ollut nimeltään "Kuutamosonaatti" jollen väärin muista.

Kuutamosonaattihan on yksi suomalaisen elokuvahistorian parhaimpia elokuvia. Ainakin Mikko Kivisen parhaita roolisuorituksia. Myös jatko-osa Kadunlakaisijat on aivan katsottavaa läppää. Näin siksi, koska kauhuelokuvien ystävänä myös suomalaisia tekeleitä täytyy arvostaa. Ne ovat paljon koomisempia kuin väkisin väännetyt suomalaiset nykykomediat.

Ehkä kamalin suomalainen kauhuraina on Silmä Silmästä, jossa muistaakseni Jukka-Pekka Palo ulvoo elävänä kuolleena tai jotain sinne päin. Liian vakavasti tehty, joten ei suomalaisena toimi yhtään.

Viime aikoina katsotuista kauhuelokuvista mieleen on jäänyt parhaiten M. Night Shyamalanin The Village. En ole kyseisen hepun aikaisemmista elokuvista pahemmin pitänyt (mm. The Signs oli umpipaska), mutta tämä hieman kauhuun suuntautunut tekele oli yllättävän kiinnostava.

Lapsena tuli katsottua monta Poltergeist-elokuvaa. Silloin ne olivat todella pelottavia ja muutamat yöt olivat pitkiä. Ja kyllähän Poltergeistit nykyäänkin ovat aivan katsottavia....
 
Viimeksi muokattu:

Panzerfaust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Endlösung...für alle Probleme
Kauhuekokuvat ovat selkeästi teinigenre. Olen yrittänyt nyt kolmenkympin hujakoilla innostua monesta 12-19 vuotiaana diggailemastani kauhupätkästä, mutta ilman onnistumista. Toki jotkut Hohto, Manaaja yms. klassikot menevät vieläkin, mutta vain sen takia, että niissä on elokuvallisia ansioita. Itse "kauhu" nyt ei vain enää sytytä.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Nostetaanpa tämä esille.

Tulee aina aika-ajoin innostuttua vanhoista kunnon kauhuelokuvista, joten listataanpa tänne pienine perusteluineen sellaisia genren leffoja, joita voi suositella.

- Hohto
Pakko tämä on mainita, sillä tämähän nyt kuuluu vähintäänkin jokaisen kauhuelokuvista pitävän henkilön top-3:een. Eittämättä ehkäpä suurin mestariteos kauhuelokuvien saralla vailla sen kummempia perusteluja viime vuosisadan suurimmalta elokuvaohjaajalta.

- Saw
Kauhuelokuvat kokivat muutaman vuoden kestäneen heikomman jakson mm. sellaisten teinikauhuilujen johdosta kuin "Scream" tai "I know what you did last summer". Nykyään tilanne on mielestäni menossa parempaan päin, ja siitä osoituksena muutamat piristävät tekeleet viime ajoilta, joista etunenässä mainittakoon Saw. Erilaista, ja ei niin kaavojen mukaan toimivaa. Ei ehkä viiden tähden klassikkoainesta, mutta siltikin piristävää materiaalia nykyelokuvien sarjaan.

- Haute Tension
Sama kuin Sawissa. Plussaa tuo myös mielenkiintoiset biisivalinnat (mm. Muse).

- Hostel
Sama myös kuin Sawissa. Sama ohjaaja kuin pari vuotta sitten valmistuneella Cabin Feverillä (Eli Roth), mutta tällä kertaa ei mukana ole juurikaan huumoria.

- Vanishing (Kadonnut)
Sain tämän vuonna 1988 valmistuneen ranskalaiselokuvan kaveriltani lainaan, ja hieman skeptisin mielin aloin katsomaan. "Jos näin vanha elokuva olisi hyvä, niin takuulla olisin kuullut siitä", ajattelin. Erilainen kauhuelokuva, mikäli tätä nyt kauhuksi voi kutsua (mutta piruko piittaa genrerajoitteista), ja todella miellyttävä yllätys. Etenee rauhalliseen tempoon pitäen yllä koko ajan jännittyneen ja mystisen tunnelman. Tarinankerronta tapahtuu hieman poikkeuksellisesti sekä hyvän että pahan näkökulmasta, joka poistaa pahasta sen tyypillisen pelottavan ja mystisen vaikutelman luoden aivan uuden näkökannan elokuvan tarkastelulle. Loppuhuipennus on yksi tylyimmistä koskaan näkemistäni.

- Wicker Man
"Britain's best horror movie", lukee lainaus brittipainokseni kannessa, enkä yhtään vähättele sitä. Tämä vuonna 1973 valmistunut Robin Hardyn ohjaus on mielestäni eräs aliarvostetuimmista elokuvista kautta historian. Suosittelen.



Toivottavasti saadaan jotain keskustelua aiheesta aikaan näinkin kiehtovaan ketjuun
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kas, olin jo unohtanut, että tälläinen ketju oli olemassa. Meinasin jo harkita tässä taannoin tälläisen avaamista, mutta oli kuin olikin kauhuleffaketju.

Näin tässä hiljaittain sellaisen kauhulelokuvan kuin The Descent. Taitaa olla viimevuoden satoa. Alkuun elokuva ei anna oikein mitään viitteitä, että se olisi kauhua ja myöskään, mikä asetelma tulisi olemaan. Ratkaisu on nopea ja yllättävä kieltämättä. Tähän asti ja hieman siitä eteenpäin elokuva jatkuukin kohtuullisen mielenkiintoisena.

Elokuvan synopsis näin pähkinänkuoressa ilman pahempia spoilauksia on se, että ryhmä extremeurheilusta kiinnostuneita naisia lähtee seikkailuhengessä Appalakeilla tutkimaan valtavaa luolaa ja laskeutumaan sen uumeniin ihailemaan tippukivia ja muita näkymiä, joita maanalainen maailma voi tarjota. Noh, kaikki menee aluksi hyvin, mutta kuten arvata saattaa, valtaisalla luolalla on tarjota odottamattomia yllätyksiä...

Eli noin perusteiltaan elokuva oli varsin hyvällä ajatuksella tekemään lähdetty moderni kauhuelokuva. Tapahtumat etenee ainakin tiettyyn pisteeseen saakka varsin sopivan verkkaisesti ja kuvaus on mielestäni värivalintoineen ja kuvakulmineen todella toimivaa. Plussaa lisäksi se, että näyttelijäkaarti oli minulle aivan tuntematonta, joten yhtäkään kasvoa ei oikein yhdistänyt mihinkään muuhun leffaan. Tämä on oikeasti itselleni aika merkittävä tekijä joskus. Hyvin usein kauhuelokuville kuitenkin käy niin, että kun tapahtumat alkaa vyöryä, niin ne sitten kanssa vyöryvät sillä tahdilla, että se jännitys ja kutkuttavin tunnelma katoaa. Tämä ei ole poikkeus, mutta kieltämättä sisältää sen verran ansiokasta gorea, että tälläistä friikkiä lämmittää. Koska eväitä vielä parempaan ja piinaavampaan oli olemassa, oli elokuva myös jonkinasteinen pettymys. Kuuluu se silti parhaimmistoon viimevuosina tehtyihin kauhuelokuviin, mitä olen nähnyt.

Herkkähermoiset kyllä voivat tästä saada sydämentykytyksiä ja luolakompleksi ahtaine paikkoineen ja pimeyksineen jo riittää varmasti monelle, että rupeaa ahdistaa. Myönnän, että pari kertaa hyppäsin minäkin sohvalta ilmaan, mutta kuten yleensäkään, ei tämä pelota. Kauhuelokuvat eivät siihen vaan pysty. No, toisaalta kauhuelokuvat tarjoavatkin minulle enemmän mielikuvitusta, hienoa kuvaus ja valaistustyötä, äänien ja musiikin käyttöä ja sen ympäröivän maailman, mille kauhu pelastuu. Se on minulle yksi fantasian muodoista ja varsin rakas sellainen.

Edit: Ai täällä olikin jo hieman puhuttu tästä elokuvasta.
 
Viimeksi muokattu:

King

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Tuli eilen viimein katsatettua The Exorcism of Emily Rose. Kauhuleffoja on ihan kiva katsella, mutta ei niitä todellakaan tule pelättyä pahemmin, paitsi jos katselee elokuvan yöllä pimeässä ja yksin. Näin tein eilen ja kuinka ollakaan; leffan päästessä kunnolla vauhtiin huomaan taivaalla mollottovan punaisen täyden kuun. Huh, no vähän lisäväriä elokuvan katsontaan. :)

Itse elokuva oli kyllä erittäin hyvä ja mielenkiintoinen, voin suositella kaikille elokuvatyypin ystäville, mystinen tumma viittamies-kohtaukset olivat ehkä leffan ahdistavimpia kohtauksia, siinä rupesi pienemmästäkin äänestä kurkkimaan mistä ääni tuli. Onneksi ei tullut herättyä 03.00 viime yönä, olisi voinut lorahtaa kusi ja kakka housuun.

Onneksi en ole herkkäpelkoinen, tuli nukuttua sikeästi koko yö.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös