En jaksa olla kovin huolissani noista pikkuruokakaupoista, mutta erikoisliikkeiden todennäköinen vähäneminen vituttaa jo valmiiksi. Marketeista saatava "asiakaspalvelu" on vaan niin perseestä välillä, että se edistä kauppojen syntyä. Samoin valikoima on sitä LGPhilips etc osastoa. Varsinkin kauppakeskuksissa olevat erikoisliikkeet on kusessa tämän seurauksena, vuokrasopimus kun sanoo, että liike on auki kun markettikin on auki, jeejee. Onhan se sitä yrittämisen riemua, mutta jos se ei kannata, niin lappu luukulle ja asiakas saa tyytyä siihen marketin "tarjontaan".
En olisi erikoisliikkeen kauppiaana järin huolestunut, ellei tuotevalikoimani olisi jokseenkin 100 %:sti sisäkkäistä paikkakunnan Anttilan, Citymarketin tai Prisman kanssa. Siinä tapauksessa olisin jo ollut vaikeuksissa ajat sitten, eikä aukioloaikojen rukkailu mihinkään suuntaan muuttaisi tilannettani. Tässä tilanteessa henkilökohtainen palvelu on tietysti merkittävin lisäarvo, jota pystyisin antamaan ihan eri tavalla kuin iso ketjukauppa. Palvelusta laskuttaminen olisi kuitenkin vaikeaa. "Fiksuimmat" asiakkaat tietysti hakisivat ilmaisia neuvoja minulta niin paljon kuin kehtaavat, ja ostaisivat sitten kamansa tavaratalosta 5-10 pinnaa halvemmalla.
Tilanne on täysin eri jos kauppiaan liikeidea perustuu sopiviin niche-tuotteisiin ja sen päälle tarjottuun erikoisasiantuntemukseen, joita kumpaakaan on turha uneksia saavansa mistään Prismasta. Esimerkkejä on lukemattomia. Sukellusvälineet, golftarvikkeet, high end -äänentoisto ja vaativat kotiteatteriratkaisut, akvaariot/terraariot, antiikkiliikkeet, ase- ja metsästystarvikkeet jne. Sopivasti erikoistumalla ja rautaiseen osaamiseen panostamalla tuollaisten alojen kauppiasta ei liikuta pätkääkään onko naapurin Anttila auki sunnuntaisin vai jopa öisin.
Jos maasta häviää epälukuinen joukko pieniä lähipuoteja tyyliin Siwa, Valintatalo, Alepa yms., niin sitten näin vaan käy. Henkilökohtaisesti tämä ei liikuta vähääkään sen jälkeen, kun Suomessa on esimerkiksi lakannut olemasta muutama kymmenen tuhatta maatilaa viimeisten noin 15 vuoden aikana. Tähänkin on ollut järkeviä kansantaloudellisia ja maatalous- sekä sosiaalipoliittisesti rakenteellisia perusteita, jotka ainakin pitkällä aikavälillä ymmärretään myös maatalouselinkeinon sisällä välttämättömiksi. Pitkälti näin on jo tapahtunutkin.
Jos pieniä päivittäistavarakauppoja on yksinkertaisesti liikaa ja liian tiheässä suhteessa asukaspohjaan, ihmisten tosiallisin tarpeisiin ja kulutustottumuksiin, niin siinä tapauksessa osa joutaakin hävitä. On täysin älytöntä tukea päivittäistavaramyymälöiden ylimitoitettua verkostoa aukioloaikojen kikkailulla, semminkin kun kilpailua on päivittäistavarakaupassa liian vähän. Aukioloaikojen vapauttaminen ei kylläkään tuo lisää kilpailua, mutta ei se sitä vähennäkään.
Kilpailua voi tietysti toivoa saatavan kaupan alalle muilla tavoin. S- ja K-ryhmille ei tarjota haastetta esim. jollakin alle 400 neliömetrin myymälöihin perustuvalla ketjulla, vaikka näitä putiikkeja saataisiin maahan kertalaakista monta sataa. Kilpailua haluavan kannattaa toivoa, että jokin Auchanin, Carrefourin tai miksei WalMartin tapainen peluri iskisi puskista Suomeen. Siitä syntyisi välitöntä säpinää.