Tuohon hyvään prosenttikiekkokeskusteluun liittyen lueskelin eilen aloitusprosenttien vaikutuksesta Corsi ja Fenwick tilastoihin ja kovin selkeää trendiä ei löydy aloitusvoittojen vaikutuksesta 5vs5 pelissä maalintekotilanteisiin. Tai trendi löytyy, mutta niiden realisoituminen maaleiksi ja sen vaikutuksesta lopputulokseen ei helpolla löydy. Tämä on loogista, koska surkean aloittajan (laitetaan vaikka 45%) ja huippualoittajan (60%) ottaessa yhteen ottelun aikana vaikka 20 kertaa, aloitusvoitot menisi 9-11. Tällä määrällä on vaikea saada suoraa yhteyttä maalintekomääriin, varsinkin kun noista 20 aloituksesta hyökkäyspäässä tapahtuu vain osa.
Missään ei toki kiistetty sitä, etteikö aloituksilla ole vaikutusta peliin. Sen todentaminen tilastoista vain on hyvin hankalaa. Enemmän on merkitystä sillä, mitä kentällä tapahtuu heti voitetun aloituksen jälkeen ja kuinka hyvin kentällinen tilanteen pelaa. Aloitusvoiton jälkeen maalintekotilanteen saaminen on ~10x todennäköisempää ensimmäisen 10s. aikana, kuin sen jälkeen, mutta näissäkin pelkästään aloitusprosenttia merkityksellisempää on vaikkapa juuri sentterin tekemiset aloituksen jälkeen. Mihin kiekko menee, mitä itse tehdään ja saadaanko todellinen maalipaikka luotua. Eli pelkästään aloitusprosenttia ei voi tuijottaa, vaan myös muut osa-alueet pitää olla kunnossa.
Osin näistä johtuen itse ajattelen aloitusvoittoja ennemmin sitä kautta, että kuinka paljon enemmän joudutaan kuluttamaan aikaa ja energiaa kiekon takaisin saamiseen. Viime vuonna yritin arvioida, paljonko aloitukset vaikuttaa puhtaasti maalimääriin ja vaikutus ei ole kovin suuri. Mutta pelin virtaukseen sillä on selkeämpi vaikutus, mikä sitten vaikuttaa maalimääriin. Mutta tämmöistä suhdetta on hyvin hankala tilastoista todentaa.
Noissa statistiikka-analyyseissa puhutaan kuitenkin pääasiassa 5vs5 pelistä. Erikoistilannepelaamisessa pelkkä aloitus ratkaisee paljon enemmän, koska toisella on miesylivoima. Hävityn ja voitetun aloituksen ero kenttätapahtumiin on paljon suurempi kuin tasakentällisin pelatessa.
Ja kyllä - joukkueurheilu on enenevässä määrin prosenttipeliä, missä kaikki tilanteet pilkotaan pieniksi osiksi ja näitä pieniä asioita parantamalla saadaan todennäköisyyttä kasvatettua voittamiselle. Joukkuehenki, synergiat, motivaatio yms. on taas sellaisia, mitä ei oikein pysty pilkkomaan osiksi. Näihin kuitenkin on hyvin vähän mahdollisuuksia kauden aikana vaikuttaa varsinkaan valmentajan tekemisillä. Toinen pelaaja voi olla toisessa joukkueessa pidetty jätkä ja löytää muiden pelaajien kanssa yhteisen sävelen ja toisessa joukkueessa ja kaupungissa sitten hommat menee täysin perseelleen. Niitä on aika mahdoton ennakoida. Torson kanssa samaa mieltä siitä, että tämä tekee joukkueurheilusta mielenkiintoista. Jos kaiken pystyisi ennakoimaan tilastoista, niin eihän noita pelejä tarvitsisi edes pelata.
Mutta prosentteja ja promilleja parantamalla pystyt parantamaan todennäköisyyttä menestymiselle ja yksittäisen ottelun voittamiselle. Tämä on pitkässä juoksussa ainut tapa, millä voit parantaa menestymistä. Yksittäisiä voittoja ja jopa yksittäisiä mestaruuksia voidaan voittaa myös vastoin todennäköisyyksiä, mutta ne on yksittäisiä. Sillä tavalla ei pysty rakentamaan pitkäkestoista menestystä.
