Suikkasen kiekossa oli toisteisuutta ja kyllä sieltä oli selvä yksinkertainen pelitapa näkyvissä. Suikkasen huonointa antia oli puolustaminen ja kiekon takaisin saanti, sillä yltiöpäinen karvaaminen ei onnistu rakentavasti kuin kaikkien olemalla samalla viivalla. Ei paljoa lohduta yhden karvaaminen, kun muut pudottaa jne. ja vaikka kiekko joskus saatiinkin, niin ei ollut kaveria syöttää. Tämä selittää hyvin pitkälti umpi surkeat maalitilastot, sillä melkoinen osa maaleista tehdään riistoista, eikä hitaista lähdöistä. Kuitenkin Suikkasen aikanakin saatiin hyökkäysaikaa aivan tarpeeksi tehojen tulemiseen. Siinä oli sitten Ruohomaa ja kumppanit, jotka eivät saaneet niitä tehtyä. Jännä, että maalipaikat tosin voitettiin Suikkasen aikana pääsääntöisesti ja pelit hävittiin, mutta Mannerin aikana sitten hävittiin maalipaikat, mutta voitettiin pelejä. Tämä Suikkasen "katastrofikiekko" on varmaan sitten nimensä veroinen, mutta ei se selitä Ruohomaan paskuutta. Loukkaantuminen selittää. Esim. Lehtosen peli syksyllä ja keväällä ei eronnut mitenkään toisistaan. Oli vain välissä ajanjakso, jolloin harppuunat upposi. Joukkuepelaaja mies ei ollut syksyllä EIKÄ keväällä.
No aika kovasti kaadat valmentajan vastuulle Ruohomaan epäonnistumista. Ruohomaa hommattiin johtavaksi pelaajaksi, jonka pitäisi kyetä nostamaan joukkueensa tasoa ja hän epäonnistui kirkkaasti. Sen sijaan hieman maltillisemmilla odotuksilla olevat Mäenalanen ja Leskinen alkoivat vaikean alun jälkeen saamaan onnistumisia ja löytämään yhteistä säveltä. En laittaisi sitäkään niin Suikkasen tai Mannerin onnistumisiksi, vaan pelaajien kasvamiseksi ja sitä kautta roolin ottamiseksi.
Kaiken kaikkiaan joukkueessa oli liikaa puolikuntoisia ja loukkaantuneita pelaajia. En myöskään muista syksyä, jolloin olisi yhtä risainen porukka ollut. Pisteään Suikkasen syyksi kesäharjoittelu (haastatteluista päätellen Suikkanen ei sitä enää yrittänyt vetää, kun on juoksuttanut jätkät paskaksi joissain joukkueessa), jolloin se mahdollisti loukkaantumiset. Sanoisin Suikkasen puolustamiseksi silti, että harvinaisen huonon ja epäonnisen pakan sai Suikkanen käsiinsä silti.
Summasummarum: Aivan sama kuinka pitää Suikkasta pelkkänä failurena, niin Ruohomaa saa katsoa peiliin. Hänellä ei ole kuin parannettavaa ja monet niistä on asioissa, jotka eivät liity pelisapluunaan mitenkään. Valmentaja voi tarjota opastusta vain tiettyyn asti, mutta jos ei pelaajalla vaistot pelaa, niin ei se onnistumisia lisää. Eikä varmasti saa noilla loukkaantumismäärillä kenenkään kanssa kemioita kuntoon, vaikka olisi ukkoylijumala valmentajana.