Keskinkertaisuuden kirous

[Bast]

Aika ajoin kopsahtaa kuin isku ruijanpallaksella vasten kasvoja tietoisuus siitä, että koko maailma tuntuu olevan rakennettu keskinkertaisuuden varaan. Tarkoitan tällä sitä, että lukuunottamatta tiedettä ja joiltain osin taidetta, koko muuta maailmaa hallitsevat ihmiset, jotka ovat korkeintaan keskinkertaisilla kyvyillä tai edellytyksillä varustettuja. Suomessa tämä tuntuu entisestään korostuvan.

Tuntuu olevan niin, että ihmiset, joilla oikeasti olisi kykyjä, tietoa ja taitoa, ovat yleensä myös niin korkealla itsekritiikillä varustettuja, että eivät halua pitää itsestään riittävän kovaa melua noustakseen huipulle. He asettavat usein riman itselleen liiankin korkealle. Sen sijaan elämässä etenevät kaikki keskinkertaisilla älynlahjoilla ja alhaisella itsekritiikillä varustetut kovaääniset pökiöt. Kova pyrky ja paisuneet kuvitelmat itsestä höystettynä sopivalla ulkonäöllä ja terävillä kyynerpäillä korvaavat puuttuvan substanssin.

Riittää, kun avaa television, lukee lehtiä tai kuuntelee radiota. Suurin osa tarjonnasta on suoranainen loukkaus vastaanottavan osapuolen älyä kohtaan. Masentaa tietoisuus siitä, kuinka paljon todellista osaamista jää nousematta ihmisten tietoisuuteen tämän kaikkialta punkevan sonnan alta.

Esimerkkejä löytyy loputtomasti. Tässä ihan vain muutamia tympeimpiä.

Tosi-tv-ohjelmat:
Diili. Joukko nuoria leikkimässä bisnestä. Suuria tyhjiä sanoja, nollatasoa olevia ideoita, joita Sarasvuo vielä kehtaa mainostaa erinomaisiksi, paisuneella egolla varustettuja tyhjiä pukuja.
VIP-seikkailu, roudataan korpeen wannabe-julkkiksia, joista suuri yleisö ei ole koskaan kuullutkaan ja toivotaan että siitä syntyy tv-ohjelmaa.

Tietokilpailuohjelmat.
Nalle Fax, Nalle Pah vai Nalle Puh?
Mikä maalla elävä maitoa tuottava eläin L E _ M Ä ?
Ketä voi viihdyttää haastavuudessa kengännauhan solmimisen kanssa kilpailevat tietokilpailut? Heikoin Lenkki. Tyhjäpäinen juontaja yrittää pilkata kilpailijoita, mutta tyhmyydessään joutuu turvautumaan ulkonäköä koskeviin heittoihin.

Keskusteluohjelmat.
Hankitaan studioon eri mieltä olevia henkilöitä, mutta ei anneta heidän kertoa mielipiteitään. "Aikamme on lopussa, viimeinen suuri kysymys tähän loppuun, aikaa on 30 sekuntia..." Tai hankitaan kiinnostava vieras ja kysytään kaikkea muuta kuin niitä asioita, jotka tekevät hänestä kiinnostavan. Toimittajan taustatyöksi riittää uusimman Seiskan lukeminen.

Radiot.
Maailmassahan on vain 100 hyvää kappaletta. Soitetaan niitä päivät läpeensä ja kerrotaan välissä mitä kello on, mitä kappaleita kuullaan seuraavalla tunnilla ja loppuajan annetaan kuulijoiden itse tuottaa sisältöä: "Soittakaa meille ja kertokaa, mitä teille kuuluu". "Moi mitä kuuluu?" "No ei mitään, ajan tässä autoa..."

Aikakauslehdet.
Julkkisjuorulehtiä syntyy kuin sieniä sateella. Lukijat värvätään tuottamaan sisältöä. Jahdatkaa julkkiksia! Tästä maksoimme 100 euroa: Hector kaupan kassalla, oli varmaan humalassa, kun unohti ottaa muovikassin ostoksilleen....

Missit, mallit ym. julkkikset.
Kerran julkisuuden valokeilaan päästyään Suomessa voi itse valita tulevan uransa. Esimerkiksi Miss Suomen perintöprinsessuudella pätevöityy paitsi tv-juontajaksi ja pr-henkilöksi, myös sisustussuunnittelijaksi, iskelmälaulajaksi ja elokuvanäyttelijäksi vain muutamia uravaihtoehtoja mainitakseni.

Onhan toki niin, että suuri yleisö tulee viihdytetyksi jo näistäkin, mutta se johtuu vain siitä, ettei ole tietoa paremmasta. Jos ihmisiltä kysyy, mitä he haluavat sanotaan nyt vaikka radiolta, vastaa 90 prosenttia, mukavaa musiikkia, koska he eivät voi tietää, mitä muuta radiosta voisi tulla. Pitääkö silti heille tuottaa vain sitä? Kaupallisuuden paineissa kukaan ei ole halukas ottamaan riskejä. Pelataan mieluummin varman päälle. Pysytään keskinkertaisuuden noidankehässä.

 

[er_bai_wu]

Voisi myös ajatella siten, että tyhjänpäiväiset juorulehdet ja samoja kappaleita tasaisesti suoltavat radiokanavat ynnä muu 'viihde' on suunniteltu juuri työelämässä äärirajoilla ja maitohapoilla sinnitteleville muurahaisille; eivät he halua kuunnella työpäivän jälkeen keskustelua kvanttifysiikasta. Ei sillä, olen itse samaa mieltä ketjun avaajan kanssa siitä, että keskinkertaisuudet ovat niitä, jotka johtaviin asemiin itsensä saavat työnnettyä. Eri asia on se, haluavatko älynsä tai jonkun muun taitonsa/ominaisuutensa takia harmaasta massasta erottuvat ihmiset patsastella julkisuudessa; nähdäkseni sangen harvoin.

Toisaalta voidaan myös väittää tämän keskinkertaisuuden olevan seurausta syklien lyhenemisestä, ts. kaikki menee kvartaalitalouden ehdoilla, joten myös asiantuntijalausunnot on saatava asap. Ei ole aikaa eikä rahaa tehdä huolellista tutkimusta tai muutoin kuluttaa liikaa aikaa jonkun sinänsä mielenkiintoisen asian tarkastelemiseen, koska alalla kuin alalla vallitsee tulos tai ulos-mentaliteetti. Tällaisessa yhteiskunnassa Ludwig Wittgensteinit ja Immanuel Kantit olisi ajat sitten savustettu ulos yliopistoista. Pahimmillaan tämä mentaliteetti aiheuttaa innovaatioiden ja yleisemminkin luovuuden saralla väistämättömästi henkistä impotenssia.

edit: sormet solmussa

 

[Bast]

Aivan varmasti näin. Mutta haluaisin silti nähdä myös harmaan sävyjä eli en pitäisi hömpän vastakohtana kuivaa asiantuntijajorinaa vaan peräänkuuluttaisin luovuutta. Asioiden kyseenalaistamista ja uusien urien aukomista.
Viihde voi olla rentouttavaa ilman, että sen täytyy olla täysin valmiiksi pureskeltua. Aivot tarvitsevat ravintoa.

 

[Andrei]

Todella hyvä kirjoitus Bastilta! Olen itsekin pohtinut samoja asioita useaan otteeseen, miksi näin on, miksi näin pitää olla ja eikö voisi olla jotenkin toisin. Ilmaan jää kysymyksiä.

 

[Europoli]

Viestin lähetti Bast
Radiot.
Maailmassahan on vain 100 hyvää kappaletta. Soitetaan niitä päivät läpeensä ja kerrotaan välissä mitä kello on, mitä kappaleita kuullaan seuraavalla tunnilla ja loppuajan annetaan kuulijoiden itse tuottaa sisältöä: "Soittakaa meille ja kertokaa, mitä teille kuuluu". "Moi mitä kuuluu?" "No ei mitään, ajan tässä autoa..."

Tuohon vielä lisäksi se, että etenkin aamuohjelmien juontajiksi on valittu ääliöitä, jotka eivät osaa mitään muuta kuin kertoa keskenään sisäpiirin vitsejä ja nauraa räkättää toisilleen. Ja mitä pirua varten aamujuontajia pitää olla 2-3 kpl?? Ei ainakaan määrä korvaa laatua. Kuinka moni on oikeasti kiinnostunut siitä mitä unta Peltsi on nähnyt tai millaista teetä Tenkanen on juonut aamulla? Kyllä ennen oli tämä(kin) paremmin; juontajat osasivat puhua mielenkiintoisista aiheista ihan ilman kenenkään apua. Kuka muistaa esim. Eve Roposen Mafian alkuaikoina?

Radioasemat tuntuvatkin nykyään olevan lähinnä henkisesti lahjattomien ikuisten opiskelijoiden suojatyöpaikkoja. Hauskinta (?) on se, että jos annat kanavalle palautetta juontajien tasosta, saat vastaukseksi ylimielistä räkänokkahuumoria. Tällaiseen ei ainakaan tämän kolmekymppisen huumorintaju oikein enää jaksa taipua.

Vaan mitäs siitä kunhan studiossa on kivaa ja onhan se Britney Spearsin uusi biisikin kiva kuulla prime time -aikaan kerran tunnissa. Paitsi tietysti "rock'n roll-päämajassa", jossa soitetaan aina ne iänikuiset vanhalenit ja ledzeppelinit.

Taisipas nyt livetä keskinkertaisuudesta suorastaan pohjalle, mutta menköön nyt silti palstalle.

Edit. Ja miksei prkl voi puhuakaan normaalilla äänellä vaan pitää käristä, sössöttää tai jollei muuta keksitä niin puhua murteilla??

 

[Tkachuk7]

Viestin lähetti Bast
... Tarkoitan tällä sitä, että lukuunottamatta tiedettä ja joiltain osin taidetta, koko muuta maailmaa hallitsevat ihmiset, jotka ovat korkeintaan keskinkertaisilla kyvyillä tai edellytyksillä varustettuja. Suomessa tämä tuntuu entisestään korostuvan.

Tuntuu olevan niin, että ihmiset, joilla oikeasti olisi kykyjä, tietoa ja taitoa, ovat yleensä myös niin korkealla itsekritiikillä varustettuja, että eivät halua pitää itsestään riittävän kovaa melua noustakseen huipulle. He asettavat usein riman itselleen liiankin korkealle. Sen sijaan elämässä etenevät kaikki keskinkertaisilla älynlahjoilla ja alhaisella itsekritiikillä varustetut kovaääniset pökiöt. Kova pyrky ja paisuneet kuvitelmat itsestä höystettynä sopivalla ulkonäöllä ja terävillä kyynerpäillä korvaavat puuttuvan substanssin.

Oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan asia on juuri näin, aivan liian usein. Kovaäänisyys, katteetonkin itseluottamus ja röyhkeys vievät elämässä suurimman osan ihmisistä paljon pidemmälle kuin mihin vastaavilla tai jopa selkesti paremmilla älynlahjoilla/kyvyillä varustettu hiljainen tarkkailija- tai pohdiskelijatyyppi pääsee. Ainakin jos mitataan menestystä työ- ja naismaailmassa. Alfaurokset jne... pohjimmiltaan samaa luolamiestoimintaa edelleen. Todellinen substanssi on sitten toisarvoista.

Turhat ja typerät "julkkikset" jätän rauhaan kokonaan, alkaa muuten sappi kiehua kuvaillessa sitä "viihteen" määrää jonka iltapäivälehdet, seiskat, kaupalliset soittolistaradiot ym ym kaatavat ihmisten päälle.

Jotenkin huolestuttavaa että nykyään saa olla julkisesti mauton, turha ja typerä, eikä valtaväestö edes silmäänsä räpäytä, vaan jopa maksavat sen paskan katsomisesta, lukemisesta ja kuuntelemisesta. Tyhmyys on pop ja jees.

Idiootit...

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti Andrei
Todella hyvä kirjoitus Bastilta! Olen itsekin pohtinut samoja asioita useaan otteeseen, miksi näin on, miksi näin pitää olla ja eikö voisi olla jotenkin toisin. Ilmaan jää kysymyksiä.

Mikä pakko niitä ala-arvoisia TV-ohjelmia on töllöttää? Kirjastot on täynnä kirjoja jotka antavat älykkäälle ihmisille virikkeitä ja elämyksiä. Myös internet on ihan mielenkiintoisia sivuja pullollaan.

 

[Kattila]

Vähän nyt jää avoimeksi, että mitä Bast oikein ajat takaa. Toki, viihde on pääosin paskaa, mutta täytyykö sen tajutakseen nyt olla jonkinlainen huippuyksilö. Toki, kovimmalla aivokapasiteetilla varustetut ihmiset eivät ole aina johtavassa asemassa, mutta miksi heidän pitäisikään olla.

Jos esimerkiksi tv-tuotantoja johtaisivat fiksummat ihmiset kuin nykyään, tarkoittaisiko se sitä, että he älykkyytensä perusteella katsoisivat asemansa edellyttävän heiltä jotain yleläistä kansanvalistustoimintaa, vai tajuaisivatkohan he, että helpommalla päästään, kun annetaan noille mitä haluavat. Esimerkiksi Martti Servo vaikuttaa vahvasti tyypiltä, joka takahuoneessa käkättää yleisölleen samalla kun korkkaa kossupullon.

Kyllä se on poijjaat niin, että kun markkinatalous jyllää, niin tv:hen tehdään sellaisia ohjelmia, joille saadaan maksavia katsojia ja työhön palkataan ihmisiä, jotka saavat tehtyä tulosta. Se onko tämä yksittäisten yksilöjen kannalta mielekäs järjestely, on sitten eri juttu. Jokuhan sitä kai on joskus ehdottanutkin, että mitäs, jos kaikki ihan vaan kykyjensä mukaan jnpp., mutta lisää vaihtoehtoja kyllä kaivattaisiin.

 

[Milhouse Nixon]

Bast kirjoittaa täyttä asiaa. Tässä selvästikin tarkoitetaan sitä, että ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen hyvän päälle, mutta että ainoastaan todella lahjakas voi tarjota meille niitä sielun, substanssin ja viihteen hedelmiä nautittavaksi. Kaikista lahjakkaimmat pelkäävät tulevansa leimatuksi sairaiksi, vaikka kovin moni meistä ei sairaudessaan ole ollenkaan sairas.

 

[Osmo Rapeli]

Norppa presidentiksi.

Lisäksi omalla kohdallani on auttanut kun on tv:n puolella kääntynyt raakasti YLE:n asia- ja kulttuuriohjelmien sekä eurooppalaisten elokuvien puoleen. Radio - pistää raa'asti klassiselle tai kokonaan pois päältä. Ei tarvitse miettiä kuka on Juhana Silakanpyytäjä tai vastausta Cityn kysymykseen "Tässäkö uusi ristipäämeisseli?".

Ts. helpompaa on kun seuraa enimmäkseen asiaa, sitten voi tarvittaessa kerran tai pari viikossa heittää maikkarille ja katsoa jotain paskaa komediaa vain siksi että sillä yhellä on ne tissit.

Mielestäni on helpompaa kun asettaa itsensä korkeuksiin, tai ainakin uskottelee itselleen olevansa moisen moskan yläpuolella.

Loppuun vielä kymmenen minuuttia meditointia.

 

[Jukan takahiukset]

Keskinkertaisuudesta ja vähän sen alapuoleltakin.

Ketjun avaajalla on samansuuntaisia ajatuksia kuin itsellänikin. En tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi olla huippunero tai tietoviisas tai keskustelija parhaasta päästä. Jokainen meistä on omanlaisensa persoona, mutta valitettavaa on, että tietynlaiset pökiäiset pääsevät pitkällekin varsin typerilläkin konsteilla.

- Junttimaisuus ja "muka hauska"
Pidetään sitä meteliä yllä. Mölistään jotain saatanan huuhaa juttuja ja yritetään naurattaa toisia ihmisiä iankaikkisen paskanjauhannalla. Tämä korostuu esim. työpaikalla silloin, kun lähistöllä sattuu olemaan vaikkapa joku pomo. Silloin tämän juntin ääni kovenee, jotta pomokin kuulisi tämän letkautuksen. Sitten pyöritään pomon ympärillä perskärpäsen tavoin ja isketään juttua jälleen kerran vaikkapa pomon mökistä, miten hienolla paikalla se sijaitsee ja miten se muutenkin on maailman paras ja käytännöllisin lomanvietto paikka.

Tämä Bastin mainitsema tyyppi, joka pitää meteliä ja omaa rajattoman itseluottamuksen, on valitettavan yleinen ihmistyyppi. Tällainen ihminen kritisoi helposti muita ja puhuu paskaa toisten selän takana. Yleensä hän on myös kova valehtelemaan. Keskusteluissa juuri häneltä löytyy aina ne rankimmat ja hauskimmat kokemukset. Monet näistä jutuista on jonkun toisen ihmisen elämää. Ja yleensä juttu alkaa näin: mutta mun kaveri taas puolestaan...
Näitä tyyppejä valitettavasti tunnen jopa useampia. Nämä persoonat pääsevät vaan jollain kummallisella tavalla etenemään pitkälle. Sitten jos Sinulla sattuu olemaan ideanpoikanen ja yrität tuoda asian ilmi, kukaanhan ei kuuntele Sinua. Kaikki ovat keskittyneinä tähän keskinkertaiseen ja joskus reilustikin keskinkertaisuuden alapuolella majailevaan munapäähän.

Juttu taas rönsyilee, mutta pakko tässä kiireessä on jotain vuodattaa, kun ketjun aihe on erinomainen....

 

[Black Adder]

Re: Keskinkertaisuudesta ja vähän sen alapuoleltakin.

Viestin lähetti Jukan takahiukset
Nämä persoonat pääsevät vaan jollain kummallisella tavalla etenemään pitkälle. Sitten jos Sinulla sattuu olemaan ideanpoikanen ja yrität tuoda asian ilmi, kukaanhan ei kuuntele Sinua. Kaikki ovat keskittyneinä tähän keskinkertaiseen ja joskus reilustikin keskinkertaisuuden alapuolella majailevaan munapäähän.

Samaa on joskus tullut mietittyä kuin Jukan... Tuo kahvipöytävertaus sopii aika hyvin näihin jannuihin. En itse ole mikään hiljainen hissukka, mutta en se eniten itseään esille tuovakaan. On vain joskus käynyt mielessä, että ne pomot, joiden perseitä nämä ruskeakieliset ilkkakanervat nuolevat ovat mahdollisesti samaa lajityyppiä keskenään. Huomio hivelee heikkoa itsetuntoa.

Miksi nämä "älykkäämmät" yksilöt eivät tuo itseään esille? Mitä he pelkäävät? On helppo sanoa. että "hmiset, joilla oikeasti olisi kykyjä, tietoa ja taitoa, ovat yleensä myös niin korkealla itsekritiikillä varustettuja, että eivät halua pitää itsestään riittävän kovaa melua noustakseen huipulle.". Voiko näin yleistää? Heitän näitä kysymyksiä vain teidän "todella älykkäiden" perusteltavaksi. Eihän tuollaisten väittämien taakse voi mennä piiloon, jos asian tunnistaa. Älykäs ihminenhän käsittelee tietoa, tekee johtopäätöksiä ja toimii johtopäätöstensä mukaisesti. Eikö moottori sittenkään riitä, tai viitseliäisyys? Silloinhan itkeminen on turhaa.

TV on huono vertailukohta. Se on tyhmää viihdettä tyhmille ihmisille, noin pääsääntöisesti.

 

[Bast]

Viestin lähetti Kattila
Vähän nyt jää avoimeksi, että mitä Bast oikein ajat takaa. Toki, viihde on pääosin paskaa, mutta täytyykö sen tajutakseen nyt olla jonkinlainen huippuyksilö. Toki, kovimmalla aivokapasiteetilla varustetut ihmiset eivät ole aina johtavassa asemassa, mutta miksi heidän pitäisikään olla.
clip
Kyllä se on poijjaat niin, että kun markkinatalous jyllää, niin tv:hen tehdään sellaisia ohjelmia, joille saadaan maksavia katsojia ja työhön palkataan ihmisiä, jotka saavat tehtyä tulosta.

Valitan oman kirjoitukseni ehkä hieman päämäärätöntä asua. En tarkoita, että viihteen pitäisi olla niin korkealentoista, että sen tajutakseen pitää olla itse nero. Kaipaisin sitä, että ei ihan kaikessa mentäisi siitä, mistä aita on matalin. Ei keskinkertaisuuden vaihtoehto ole aina huippuälykäs. Minulle riittäisi ihan muutamankin piirun fiksummat tv- ja radio-ohjelmat jne.

Johtaviin asemiin siivilöityy monessa yrityksessä ihmisiä, joilla on kovin pyrky. Usein nämä nousevat vielä juuri yhden pykälän liian korkealle omiin kykyihinsä nähden. Seurauksena on pomoja, jotka itse tietävät olevansa hieman liian suurissa saappaissa ja siksi suojelevat asemaansa palkkaamalla alaisikseen vain itseään tyhmempiä tyyppejä, jotka eivät tule viemään hänen paikkaansa.

Ajatus siitä, että pitäisikö johtavissa asemissa sitten olla aina kovimmalla aivokapasiteetilla varustettu yksilö on sikäli hypotettinen, että niin ei vain tule tapahtumaan, koska a) heillä ei ole riittävästi tarmoa kulutettavaksi kyynerpäätaktikointiin ja sosiaaliseen juonitteluun, koska he haluavat täyttää päivänsä mielestään kiinnostavampien asioiden parissa puuhastelulla ja b) monasti henkilöillä, jotka päättävät siitä, kuka johtavaan asemaan valitaan, ei itsellään ole riittävästi kapasiteettia arvioimaan objektiivisesti kuka olisi paras valinta.

Markkinatalouden jylläämisestä sen verran, että tässäkin on kyse siitä, että mieluummin kerätään varmat fyrkat pois, kuin yritettäisiin keksiä jotain, joka todella räjäyttäisi pankin, mutta johon sisältyy riski, että homma ei toimikaan. Viihteen historia tuntee lukuisia esimerkkejä rohkeista pioneereista, jotka ovat uskaltaneet olla erilaisia ja luottaa yleisön älyyn. Monty Python oli taatusti 60-luvun lopulla 70-luvun alussa täysin käsittämätön ilmiö viihteessä. JOtain, mitä ei varmasti olisi ilmaantunut, jos he olisivat pelanneet vain varman päälle ja tehnee viihdettä, jonka olettavat naurattavan suurinta osaa ihmisistä. Niin vain kävi, että edelleen 2000-luvulla äijiä pidetään neroina.

 

[Snakster]

Viestin lähetti Bast

Radiot.

Kyllä minun vastaanottimestani kuuluu esimerkiksi Radio Ylen Ykkönen, joka on täynnänsä hyvin toimitettuja asiaohjelmia jatkuvalla syötöllä höystettynä etupäässä klassisella musiikilla.

Jos taas on menevämmän musiikin perään, tulee YleQ:lta viikottain mm. seuraavia erikoismusiikkiohjelmia: Rockradio, Cafe Tropical, Jatzofrenia, Roots-ilta, Tuhannen tanssin maa, Kitarama, Bluesministeri Esa Kuloniemi, Kantritohtori, Jytää ja purkkaa.

Jos noista ei löydä kaipaamaansa vaihtelua voi sitten joko kuunnella levyjä tai muuttaa Helsinkiin, jossa voi etsiä lisää vaihtelua Radio Helsingin valikoimista.

 

[smasa]

Viestin lähetti er_bai_wu
Voisi myös ajatella siten, että tyhjänpäiväiset juorulehdet ja samoja kappaleita tasaisesti suoltavat radiokanavat ynnä muu 'viihde' on suunniteltu juuri työelämässä äärirajoilla ja maitohapoilla sinnitteleville muurahaisille; eivät he halua kuunnella työpäivän jälkeen keskustelua kvanttifysiikasta.

Juuri näin. Masentaa vain sitten ajatus siitä, että 7 Päivää on varmaankin Suomen luetuin aikakauslehti. Kertonee kansan luonteesta jotakin?

 

[Bast]

Kun suurille massoille tehdään viihdettä, on kolme tapaa toimia:
1) Olettaa, mikä kiinnostaa keskivertokansalaista. Tällöin usein tekijät aliarvioivat kohdeyleisönsä älyä ja seurauksena on kammottavia rimanalituksia taattuun MTV3 tyyliin.
2) Kysyä yleisöltä, mitä he haluavat. Tuloksena on yllätyksetöntä huttua, joka ei lopulta oikeasti kiinnostakaan kohdeyleisöä. Esimerkkinä radioasemat, jotka salitutkimuksilla testaavat musiikkia ja valitsevat kaikkein intohimottomimman musiikin, joka ei missään nimessä ärsytä ketään.
3) Tehdä rohkeasti sitä, mistä tekijät itse pitävät ja luottaa siihen, että se kiinnostaa muitakin. Kaikki menestystarinat pohjautuvat tähän malliin. Edellä mainitun Monty Pythonin lisäksi kotimaisia esimerkkejä ovat Spede, Velipuolikuu, Tabu, Kummeli, Studio Julmahuvi, Pulkkinen.. omaa hauskaa, joka on yllättäen kiinnostanut muitakin.

Neljäs tapa on tietysti apinoida valmista muualla toiminutta formaattia, mutta jonkunhan sekin on ensiksi pitänyt tehdä.

Vastakohtana keskinkertaisuudelle ei aina ole huippuälykäs, vastakohta voi olla myös riskinotto ja erilaisuus.

 

[V-man]

Eiköhän suomalaiset ole kuitenkin maailman, jos ei nyt älykkäimpien, niin ainakin sivistyneimpien kansojen joukossa? Me ollaan erittäin korkeasti koulutettuja ja käsittääkseni koululaisetkin pärjää yleensä aika hyvin kaikissa mahdollisissa vertailuissa. Vähintään yhtä innokkaasti ne muutkin niitä juorulehtiä lukee yms. ja pitääkö sitä hömppää niin tosissaan ottaa? Toki Iltiksen lööpit välillä raivostuttavat mutta niin on tarkoituskin. Pääasia että ne aiheuttavat jonkun tunteen.

Tuosta "Pomot on tyhmiä" jutun ideaa en oikein tajua. Ei kai se älykkyys ole mikään johtajuuden itseisarvo? Jos on ammattitaitoa ja ahkera niin kai sitä ylenee vaikka olisi tyhmä kuin saapas.

Niin ja tv-ohjelmista sen verran että ei muuta kuin Discovery chanelit ja muut kehiin niin ei tarvi katsoa mitään Salkkareita.

 

[er_bai_wu]

Viestin lähetti smasa
Juuri näin. Masentaa vain sitten ajatus siitä, että 7 Päivää on varmaankin Suomen luetuin aikakauslehti. Kertonee kansan luonteesta jotakin?

Toisaalta jos oma elämä on tasaista puurtamista, niin on varmaankin jonkun kannalta mukava lukea julkkiksista, jotka lusivat linnassa, änkyröivät humalassa, harrastavat salarakkaita ja käyvät Kanarialla lomalla. Ihan niinkuin tavallisetkin tallaajat. Kyseessä on siis huonon moraalisen omantunnon kouristus, jonka tarkoituksena on hämätä ajattelemaan, että olen oikeasti ihan hyvä ihminen. Viimeksi (noin vuosi sitten) lukiessani Seiskaa en tuntenut näistä lehdessä olevista julkkiksista muuten kuin murto-osan; panee miettimään miten julkisuudenhenkilö viime kädessä määritellään.

 

[Dante]

Hieno keskustelunavaus Bastilta. Keskinkertaisuus ja ihmisten älykkyyden aliarviointi häiritsee pahasti pahasti myös minua. On helppoa sanoa, että älä lue, älä katso paskaa, mutta ohjeen toteuttaminen nykyisessä mediakeskeisessä kvartaaliyhteiskunnassa on jo hieman haastavampi tehtävä. Tähän väliin huomautettakoon, että ymmärän Bastin avauksen pitävän sisällään paljon muutakin kuin mediakritiikiä, mutta keskityn nyt itse vain siihen.

En aivan täysin usko, että nykyviihteen, iltapäivälehtien, tositeeveeohjelmien ja vastaavien ala-arvoisten, vailla sisältöä olevien ihmistentyhmennys (vai tyhmien ihmisten?) viihdemuotojen tekijät ja tuottajat olisivat älyllisisltä lahjoiltaan tai arvostelukyvyltään laajassa mittakaavassa "keskinkertaisia". (Radioiden osalta en ole asiasta lainkaan varma.) Tuotteet on suunnattu "suurelle yleisölle" ja raja on mahdollisimman suurien yleisömäärien (lue: tulostavoitteiden) takia laskettu liian alas, jotta itseäänkunnioittava ja omaan, kriittiseen ajatteeluun kykenevä yksilö voisi näitä tuotteita enää kuluttaa. Tosiasia on ikävä kyllä se, että iltapäivälehtiä myydään joka päivä yli 1 1/2 miljoonaa kappaletta, ja oletan lukijoita olevan vähintään yhtä paljon. Suurimmalle osalle lukijoita tuuba putoaa - seiskalehden ja vastaavien satatuhatpäisistä lukijoista puhumattakaan - sen kummempia pureskelematta. Tälle joukolle, osin lahjakkaat ja älykkäät ihmiset, joita ko. medioiden toimittajakunnissa on, tekevät paskaa koska paskassa pyörii iso raha. Ihmisille tarjoillaan keskinkertaista ja ala-arvoista paskaa, koska keskinkertainen ja ala-arvoinen paska myy. Tästä on ikävä kyllä vedettävä se johtopäätös, että suuret massat ovat keskinkertaisia, älyllisesti laiskoja tai yksinkertaisesti typeriä. Paljon kertoo se, että älykkäin ohjelma kaupallisessa mediassa - tämä ei ole edes kärjistys - on Simpsonit.

Suomalaisessa mediakentässä on onneksi edelleen yksi hyvän journalismin ja sivistyksen linnake, joka ei vielä ole joutunut neljännesvuosikatsausten jyräämäksi. Yleisradiossa - erityisesti radio ylen ykkösessä ja tv 2:ssa - mutta ylessä laajemminkin on sivistyneitä ja korkean journalistisen moraalin omaavia toimittajia, joilla on vielä mahdollisuus olla OIKEITA sisällöntuottajia. Saa nähdä kuinka kauan. Myös aikakausi- ja sanomalehdistössä on hyviä yksilöitä, joiden avulla tiedonjanoa voi sammuttaa ja seurata sitä, mitä maailmassa ja yhteiskunnasamme tapahtuu. Ja näin on hyvä.

Pointtini on se, että kansa on jakautunut niihin keitä kiinnostaa ja niihin, keitä ei. Yksilötasolla syyt voivat olla monet, mutta kansakunnan kokoisessa otoksessa pääsyynä kiinnostuksen puutteeseen on älyllisten ja henkisten lahjojen rajallisuus. Keskinkertaisuuden kirouksen syynä on aivan aito keskinkertaisuus.

Toivon kaikkien lukijoiden ymmärtävän, etten tarkoita kaikkien iltiksenostajien olevan keskinkertaisia tai suoranaisia idiootteeja, vaan ylläoleva pohdinta on minun (lyhyt) näkemykseni suomalaisen median ja mediankuluttajien eroista.

Minä tunnen ja Te tunnette paljon ihmisiä, joiden mielestä on tärkeää kuka selviää saarikäräjillä jatkoon ja joiden mielestä lehtien pääkirjoitussivut ovat "tylsää höpötystä". Täytyy kuitenkin muistaa, että on toinenkin - inhimillisempi - puoli;
Tieto lisää tuskaa ja autuaita ovat yksinkertaiset. Seiskaa tilaavat onneliset ihmiset.

 

[Lust4life]

Ymmärrän täysin Bastin avauspuheenvuoron idean. Ja allekirjoitan myös, turhautuminen kaikkeen mainitsemaasi sontaan panee välillä tuolla tavalla puuskahtamaan.

Radioista vielä sen verran että tässä maassa on tosiaan enää yksi asema joka lähettää toimitettua materiaalia jonka ovat tehneet toimittajat. Eivät siis radiopersoonat. Tällä asemalla ei kysellä kenenkään kuulumisia, kilpailla vaahto suusta purskuten muutamasta eurosta tai lueta julkkisjuoruja. Musiikki ei minua kovin sykähdytä mutta sitä varten on keksitty compact disc.

Lukemattomia ovat ne autossa istutut tunnit ja aseman ohjelmista saadut virikkeet mitä vuosien saatossa on kertynyt. Kalmistokanavaa suosittelen kaikille lämpimästi.

Go Bast.

 

[stiflat]

Erittäin osuva kirjoitus. Samaa mieltä Bastin kanssa.

Niin, lisäksi näihin itsensä pönkittäjiin voi lukea lajin joka jauhaa kaikkea pas#aa vailla mitään käsitystä onko asia oikeasti fakta vai ei.
Pomo (tai muu vastaava) ei myöskään tunne aluetta ja sinisilmäisenä uskoo kaiken ja on innoissaan suuresta tietämyksestä.

 

[Bast]

Radiot ovat siinä mielessä sydäntäni lähellä, että olen itse ollut alalla paikallisradioiden synnystä lähtien ja nähnyt sen innostuksen ja pioneerihengen, jolla radiotyötä silloin tehtiin. Ohjelmaa etenkin isommissa kaupungeissa toimivissa radioissa tekivät ihan toimittajakoulutuksen saaneet henkilöt ja monimuotoisuudessaan ja joustavuudessaan vajaan parin vuosikymmenen takaiset radiot olivat yllätyksellisiä ja niiden kuulijat aktiivisuudessaan fanaattisia.

Kun formaattiradio hiipi suomeen 90-luvun alussa, pyrittiin paikallisradioista tekemään rahantekokoneita. Kanavat homogenisoitiin Coca-Cola-hengessä eli tavara on samanmakuista kaikkialla maailmassa / radio kuulostaa tasalaatuiselta ja samalta joka kellonaikaan, joka päivä. Seurauksena kallispalkkaiset toimittajat korvattiin edullisemmilla nuorilla julkisuudenkipeillä juontajilla ns. on-air-personalities henkilöillä, musiikki ja osa juonnoista automatisoitiin kovalevylle jne. Tuloksena taas keskinkertaista mitäänsanomatonta lässyä, joka ei karkoita kuulijoita mainoskatkoilta kontroversialisuudellaan mutta tekee sen kyllä olemalla yhdentekevä.

Enää ei kukaan ilmoittaudu fanaattiseksi tietyn kanavan kuuntelijaksi. Kanavat vaihtuvat jatkuvasti autossa musiikin mukaan ja muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, monikaan ei tunne kanavien juontajia nimeltä. Ei kiinnosta.

 

[ervatsalo]

Älykääpiöiden keskellä

Niin, tämäpä kerrassaan mielenkiintoinen aihe.

Nimittäin. Olen tässä vuosikaudet miettinyt, miksi juuri minä joudun tekemisiin aina kaikenmaailman mitättömyyksien, tyhjänpäiväisten humpuukihenkilöiden, lehtien, radiokanavien, teeveeohjelmien ja ynnä muiden kanssa.

Asiaa tarkemmin mietittyä tulin siihen tulokseen, että tämä johtuu yleisesti ottaen siitä, että olen muita huomattavasti älykkäämpi ja muut sitä kautta minua vähempiälyisiä.

En malta olla huomauttamatta, että varmasti teille keskin- ja alakertaisuuksilla on huomattavasti helpompaa, koska teidän elämänne hiekkalaatikolla peuhaa paljon enemmän älyllisesti samantasoisia henkilöitä.

Itselläni on sen sijaan vaikeampaa. Koska niin harva nykypäivänä on edes joltisen älykäs, joudun jatkuvalla syötöllä, jopa yhtenä kyrpänä, tekemisiin kaikenmaailman älykääpiöiden kanssa.

Pitkässä juoksussa tämä on rasittavaa, koska ei kukaan jaksa loputtomasti neuvoa ja suhtautua ymmärtäväisesti kaikenmaailman taukkeihin. En edes minä.

On kuitenkin miellyttävää huomata, että tälläkin palstalla edes joku yrittää ymmärtää minua ja kaltaisiani.

Täältä tähän

 

[Ju$$i]

Loistava ketju kertakaikkiaan. Perhana, olen jo luullut olevani yksin tässä iänikuisessa taistelussa yhteiskunnassa alati lisääntyvää tyhmyyttä vastaan, mutta löytyihän niitä aseveljiä lopulta.

En tosin tuota ihan allekirjoita ettäkö johtajat olisivat automaattisesti tyhmiä tai keskinkertaisia sen takia että ovat johtajia. Mutta ilmeisesti pointtina siinä olikin että juuri nuo ylisuuren egon omistavat paskanjauhajat jollain keinolla usein ylenevät pomoiksi? Mitään en maailmassa vihaa enempää kuin ihmisiä, kenen ego on tasoa 1 000 000 ja saavutukset jossain 10:n tienoilla. (ja sit ne saa aina kaikki naisetkin....)

Julkkiksista ja seiskoista nyt en jaksa edes aloittaa koska se avautuminen ei loppuis koskaan, mutta se helvetin kolmosen tietokilpailu.....Ei jumalauta mulla palaa hihat joka kerta kun se Ismo jotain heittää vihjeitä tyyliin "tämä kaupunki, missä sijaitsee muun muassa Eiffel-torni, Riemukaari ja taidemuseo Louvre, on myös Ranskan pääkaupunki". "Eikö VIELÄKÄÄN kukaan tiedä? Eikö kellekään kelpaa 100€? No annetaanpas vielä lisävihje että sen kaupungin nimi on Pariisi."

Perkele. Pakko lopettaa kun alkaa sappi kiehua liikaa. ;-)

 

[Bast]

Viestin lähetti V-man

Tuosta "Pomot on tyhmiä" jutun ideaa en oikein tajua. Ei kai se älykkyys ole mikään johtajuuden itseisarvo? Jos on ammattitaitoa ja ahkera niin kai sitä ylenee vaikka olisi tyhmä kuin saapas.

Ymmärsit pointtini väärin tai oikaisit sitä hieman. Sanoin, että usein johtavassa asemassa olevat henkilöt, jotka nousevat asemaansa oman pyrkimyksensä ajamana, kohoavat yhtä pykälää liian korkealle kykyihinsä nähden. En sanonut, että pomot ovat tyhmiä vaan että monet kunnianhimoiset ihmiset eivät tajua, missä kohtaa kannattaa lopettaa. Tämä perustuu ihan omakohtaisiin kokemuksiin. Tiedän useita yrityksiä, joissa varsinkin keskijohdossa on henkilöitä, jotka olisivat erinomaisia johtajia pykälää alempana, mutta nykyisessä tehtävässään joutuvat sinnittelemään sen tosiseikan kanssa, että eivät oikeasti osaa hommaansa. He pitävät kynsin hampain asemastaan kiinni ja pelkäävät kaikkia alaisilta tulevia ehdotuksia ja ideoita, jonka seurauksena yrityksen valtaa stagnaatio. Mitään kehitystä ei tapahdu.

Ahkera ja tyhmä on pahin yhdistelmä, mitä liike-elämässä voi olla. Vahinkoa syntyy ja nopeasti.

Pelkkä ammattitaito taas riittää tiettyyn pisteeseen asti, mutta älyä vaaditaan juuri siihen, että tajuaa, mihin omat johtamisresurssit riittävät.