Zlatanin seurojen vaihtelu oli paljon spontaanimpaa kuin mihin Håland nyt pyrkii. Hän ei monestikaan ollut alun pitäen aikeissa lähteä mihinkään esim. Juvesta tai Interistä, mutta maailma tai ihmiset ympärillä päättivät toisin. Yleisestikin Zlatanilla on selkeästi ollut taipumusta kyllästyä vallitseviin olosuhteisiin nopeammin kuin itsekään uskoi, mutta tuollaista päämäärätietoista seurahyppelyä hän ei kyllä juurikaan ole tehnyt, ellei nyt sitten hieman vanhemmalla iällä. On kiinnostavaa pureutua hänen kohdallaan tarkemmin esim. ManU - USA -kuvioon sitten kun ura on päättynyt.
Yksi kiinnostava seikka tuossa ulosostoklausuulikuviossa, jota ei vielä ole mainittu, on seuran näkökulma vuosittaiseen kustannukseen. SAF puhui tästä usein, että hän arvioi hankinnan kokonaisonnistumisen vasta siinä vaiheessa kun pelaaja siirtyi eteenpäin. Hän ajatteli asian lopulta kylmän matemaattisesti niin, että oston summa jaettiin pelivuosilla seurassa ja katsottiin sen jälkeen mikä ko. pelaajan panos oli tuohon keskimääräiseen vuosikustannukseen nähden. Esim. Roy Keane, Rio Ferdinand ja Wayne Rooney olivat varsin isoja satsauksia, mutta heidän palvelusaikansakin oli ylivuosikymmeninen. Sitten taas esim. Ronaldosta saatiin järkälemäinen hinta.
Miten seuran pitäisi suhtautua siihen, että kun he löytävät loistavan pelaajan tärkeimmälle pelipaikalle ja tekevät ison satsauksen - ja maksavat ison palkan - he joutuvat varautumaan siihen, että kahden vuoden kuluttua sama ruljanssi on edessä uudestaan pelaajan vaihtaessa maisemaa? Okei, esim. Cityn tapauksessa ulosostopykälä on aika korkea, mutta jos Hålandin ura jatkuu samanlaisena, väitän että huhuttu 150 miljoonaa euroa on vähemmän kuin mitä hänestä voisi saada "vapailla markkinoilla", sikäli kun Cityn kaltainen seura edes päästäisi sellaista pelaajaansa pois.
Jos olisin itse ns. tavallisen jättiseuran omistaja, en välttämättä koskisi Hålandiin pitkällä tikullakaan. Ei ole järkevää tehdä moista satsausta pelaajaan, jonka myötä suunnitelmallisuus pitkällä tähtäimellä kärsii. Sanoisinkin, että Hålandien, siis isän ja pojan, sekä varmasti Raiolan suunnitelmana on taatusti ollut lypsää tätä markkinaa, jossa City, PSG, (Chelsea), nyttemmin Newcastle yms. venyttävät siirtosummia ja palkkoja epäterveellä tai ainakin markkinatalouden vastaisilla menetelmillään. Joku voi tällaisesta tykätä tai olla välittämättä, mutta itseäni tuollainen touhu etoo.
Yksi kiinnostava seikka tuossa ulosostoklausuulikuviossa, jota ei vielä ole mainittu, on seuran näkökulma vuosittaiseen kustannukseen. SAF puhui tästä usein, että hän arvioi hankinnan kokonaisonnistumisen vasta siinä vaiheessa kun pelaaja siirtyi eteenpäin. Hän ajatteli asian lopulta kylmän matemaattisesti niin, että oston summa jaettiin pelivuosilla seurassa ja katsottiin sen jälkeen mikä ko. pelaajan panos oli tuohon keskimääräiseen vuosikustannukseen nähden. Esim. Roy Keane, Rio Ferdinand ja Wayne Rooney olivat varsin isoja satsauksia, mutta heidän palvelusaikansakin oli ylivuosikymmeninen. Sitten taas esim. Ronaldosta saatiin järkälemäinen hinta.
Miten seuran pitäisi suhtautua siihen, että kun he löytävät loistavan pelaajan tärkeimmälle pelipaikalle ja tekevät ison satsauksen - ja maksavat ison palkan - he joutuvat varautumaan siihen, että kahden vuoden kuluttua sama ruljanssi on edessä uudestaan pelaajan vaihtaessa maisemaa? Okei, esim. Cityn tapauksessa ulosostopykälä on aika korkea, mutta jos Hålandin ura jatkuu samanlaisena, väitän että huhuttu 150 miljoonaa euroa on vähemmän kuin mitä hänestä voisi saada "vapailla markkinoilla", sikäli kun Cityn kaltainen seura edes päästäisi sellaista pelaajaansa pois.
Jos olisin itse ns. tavallisen jättiseuran omistaja, en välttämättä koskisi Hålandiin pitkällä tikullakaan. Ei ole järkevää tehdä moista satsausta pelaajaan, jonka myötä suunnitelmallisuus pitkällä tähtäimellä kärsii. Sanoisinkin, että Hålandien, siis isän ja pojan, sekä varmasti Raiolan suunnitelmana on taatusti ollut lypsää tätä markkinaa, jossa City, PSG, (Chelsea), nyttemmin Newcastle yms. venyttävät siirtosummia ja palkkoja epäterveellä tai ainakin markkinatalouden vastaisilla menetelmillään. Joku voi tällaisesta tykätä tai olla välittämättä, mutta itseäni tuollainen touhu etoo.