Provinssista kotiuduttu. Notta olihan siistiä. Kuudes kerta, ja tuntuu että joka kerralla on hauskempaa. Tämän vuoden ehdoton kohokohta oli Mew NYT-teltassa, joka sivuhuomautuksena muuten on paras keikkapaikka koko festarilla. Mewin poikien audiovisuaalinen showhärdelli oli jotain mahtavaa ja mieleenpainuvaa roisine kuvineen ja videoineen. Melkein KAIKKI parhaat biisit soitettiin, ekan levyn tunnelmaraitoja pari taisi unohtua, mutta menköön..encoren Mica/Comforting sounds-superhybridi kruunasi illan täydellisesti. Kyllä meinasi itku päästä.
Lauantaina Zen Cafe veti lyhyen keikan ilman encorea "aikataulullisista syistä", mutta yleisö oli sitäkin paremmin mukana. Päälavan kentällä oli suurinpiirtein 12000 ihmistä, mikä on aika hyvin tuon kokoluokan bändille. Mutta kun kaikki tuntee jokaisen biisin ja sanatkin melkein, niin tunnelma kohoaa väkisinkin. Keikan parhaat hetket olivat Moi ja Todella Kaunis, tietysti. Kun tuhannet ihmiset hoilaa kertsiä pienessä nousussa, ei voi olla rakastamatta Putron Samulia. Hän muisti tosin sanoa rakastavansa meitä ;)
Raskas osasto kiinnosti lähinnä lavashown puolesta, ei niinkään musiikin takia. Slipknotin ärjymistä jaksoi kuunnella yhden biisin, Mansonia vähän kauemmin, mikä oli positiivinen yllätys. Parasta oli kumminkin Turbonegro Perjantaina. Von Helvete & lads veti kyllä aikamoisen spektaakkelin dollarisateineen yms..age of pamparius veti turbojugendin kyllä aika sekaisin. Hienoa! One Zillion dollars..
Myöhemmin ehkä lisää raporttia. Meidän katos kesti. Jes.