Tuli tuossa oltua perjantaina ja lauantaina Rock in the City -festarikiertueen avauksessa Kuopiossa. Ihan hyvää settiä, perjantaina esiintyjinä oli Pelle Miljoona United, Mokoma, Stratovarius, Kotiteollisuus ja Sonata Arctica. Eilen lauantaina puolestaan Melrose, Dumari & Spuget, Marko Hietala (eka soolokeikka ikinä), Battle Beast ja Klamydia. Lisäksi perjantaina pääesiintyjien välissä telttalavalla oli kuopiolainen Block Buster vetämässä pari akustista settiä ja lauantaina vastaavaa hommaa hoiteli Dimitri Keiski Band. Block Buster on kova, kannattaa tutustua.
Mutjoo, ihan kiva kaksipäiväinen tapahtuma, voisiko sanoa että tuollainen minifestari. Tapahtuma-alueena Kuopion satamatori oli sinänsä ihan ok, mutta ongelmaksi muodostui vähemmän yllättäen aavistuksen turhan ahtaat tilat monelta osin. Toki varsinaisella festarialueella oli ihan hyvin tilaa ja siellä ei joutunut tungokseen, mutta ylläripylläri kuselle meneminen oli hankalampaa. Eikä se että bajamajoja olisi ollut liian vähän, vaan se että ne oli sijoitettu niin käsittämättömän typerästi että sinne meneminen tapahtui sellaisen pullonkaulan kautta. Tähän väliin kun lisää vielä sen että ihmiset jäivät suuressa viisaudessaan seisomaan keskelle sitä parin metrin levyistä kulkuväylää esim. tupakalle ja muuten vaan jauhamaan paskaa, niin tuosta pitkä miinus. Toki kun tästä sitten selvisi niin kuselle pääsi heti, siellä oli myös niitä kusilaareja mihin ei tarvinnut paljon jonotella.
Esiintyjistä kaikki jotka kerkesin nähdä vetivät laadukkaan keikan, lauantailta en kerennyt Melrosen keikalle ja en sitten jaksanut enää Klamydiaa jäädä katsomaan koska se nyt ei turhan paljon itseä sytytä joten poistuin Battle Beastin jälkeen. Eniten tuli odotettua Hietalan omaa soolokeikkaa koska levyn pohjalta oli kovat odotukset. Ja eihän se pettänyt, rautaisessa iskussa on vanha herra ja soolomateriaali kyläl upposi minuun ja muuhunkin yleisöön. Levyn materiaali toki ehkä sopisi vielä paremmin johonkin intiimille klubikeikalle, mutta hyvä oli näinkin.
Jännityksellä odotin myös Sonata Arctican keikkaa, pari viimeisintä keikkaa jotka olen näiltä nähnyt olivat pieniä pettymyksiä. Nyt tuntui olevan kuitenkin hyvä poljento päällä ja meininki muutenkin hyvä. Toki sen verran pitää sanoa että tykkään enemmän bändin vanhemmasta tuotannosta, joten siinä mielessä olisi toivonut että settilistassa olisi ollut vähän muutakin kuin puolet niitä helkkarin tuutulauluja. Toisaalta bändi taisi todeta jo vuoden 2007 Unia levyn aikoihin että vähän rauhallisempaan suuntaan tullaan menemään koska sen power metallin jyystäminen on pidemmän päälle livenä vähän raskasta. Mutta hyvä setti oli ja toimiihan nuo uudetkin kappaleet.
Hauska juttu muuten kun Sonata on levyttänyt ja ottanut settiinsä mukaan Ari Koivusen "Losing my insanity" biisin. Tuohan on siis Tony Kakon säveltämä ja tekemä biisi, mutta alunperin Koivunen esitti sen omalla soololevyllään. Joitain vuosia myöhemmin Sonata sitten itse julkaisi sen ja on soittanut myös keikoilla, Tony Kakko sanoi ennen biisiä "Seuraavaksi sitten tavallaan lainakappale vaikka ei oikeastaan olekaan". Harvemmin sitä pääsee coveroimaan omaa musiikkiaan.
Näistä kotimaisista power metallin uranuurtajista oli myös Stratovarius paikalla, rautaisella ammattitaidolla vetää kyllä tuokin bändi. Toki siinä on bändi jolta kyllä ei tarvitse odottaa mitään erityisiä yllätyksiä tällaisilla festarivedoilla, yleisöä kalastellaan kyllä erittäin tehokkaasti niillä 20 vuotta vanhoilla hiteillä (Black Diamond, Hunting High and Low, Eagleheart). Ja kyllähän ne toimii ei siinä mitään, mutta ero esimerkiksi Sonata Arcticaan on siinä mielessä iso että Sonata soittaa enemmän sitä uudempaa materiaalia. Eipä sillä, kyllähän tuo Stratovariuksen nostalgiatrippi ainakin itselle toimi kenties jopa paremmin koska onhan nuo muutamat klassikkokappaleet itselleni erittäin tärkeitä biisejä sieltä teini-iästä.
Nyky-Stratovarius on toki siinä mielessä vähän mielenkiintoinen kokoonpano kun siellä ei ole mukana yhtään alkuperäistä jäsentä. Tokihan Timo Kotipelto on antanut äänensä bändille jo melkein 25 vuoden ajan, mutta onhan tuossa silti vähän sellaisen "Timo Kotipelto plays Stratovarius" -meiningin makua. Mutta siis erittäin rautaisella ammattitaidolla kyllä vetävät ja edelleenkin livenä erittäin kova.
Mutjoo, ihan kivaa oli. Lippujen hinta oli kohtalaisen suolainen eli n. 70 euroa, mutta onneksi oli Ticketmasterin lahjakortti jemmassa joten hyvään käyttöön meni sekin.