Vielä vähän yhteenvetoa 2016 ja 2017 reissuista, sillä aika tuntuu suorastaan lentävän tänään töissä:
Eli meidän porukka kävi siis ensimmäisen kerran vuosi sitten 70 000 Tons Of Metal risteilyllä ja tarkoitus oli olla sellainen kerran elämässä tehtävä juttu. Vielä vuosi sitten näyttikin siltä, että sellaiseksi jää, mutta niin se ihmismieli vaan pukkaa muuttumaan ajan kuluessa ja kesällä oli pakko varata myös tämän vuoden kemuihin hytti. Nyt olisi kuitenkin suunnitelmissa aloittaa ruuhkavuodet lähitulevaisuudessa, niin 90% varmuudella voin sanoa, että 2017 jäi viimeiseksi risteilyksi vähään aikaan, vaikka halu takaisin onkin kova. Tosin, niin sitä tuli sanottua vuosi sitten myös..
Viime vuonna tosiaan tehtiin niin, että lennettiin Fort Lauderdaleen päivää ennen lähtöä ja tänä vuonna puolestaan Lauantaina, kun lähtö oli Torstaina. Jos/kun vielä joskus näihin kikkereihin pääsen osallistumaan, niin valitsen todennäköisesti jotain tältä väliltä. Pari päivää Miamissa tai Fort Lauderdalessa niin, että ottaa ihan rannalla vain iisisti. Toki tänä vuonna reissu oli vielä hienompi pidemmällä kaavalla toteutettuna, mutta rahaa paloikin sitten sellaiset määrät, että ei ihan heti tee mieli säästää vastaavia summia. Puolestaan tuolla päivää ennen saapumistaktiikalla on kaksi huonoa puolta: stressi lentojen myöhästymisestä/vaihdon kusemisesta, sillä korvaavissa lennoissa valikoima ei kuitenkaan ole järin hyvä ja vaikka lentoyhtiö korvaisikin aiheutuneet kustannukset ja hommaisi uuden lennon, niin se ei paljoa hymyilytä, mikäli laiva ehtii lähteä ennen kuin saavut maihin. Toinen huono puoli on jet lag sekä pienimuotoinen kulttuurishokki näin suomalaiselle tuppisuulle, kun pitää opetella siihen, että jatkuvasti on joku kyselemessä kuulumisia ja jauhamassa säästä ja tähän kaikkeen pitäisi jouhevasti pystyä osallistumaan.
Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että bändikattausten kanssa meillä kävi hyvää tuuria molempina vuosina. Menneiden vuosien esiintyjälistoja katsellessa voi todeta, että ainoastaan neitsytmatkalla 2011 oli edes lähes yhtä sopiva kattaus kuin näinä vuosina. Kuitenkin sillä tavalla nämä kaksi kertaa erosivat toisistaan, että 2016 oli mukana paljon bändejä, joita ei ollut aiemmin livenä nähnyt, kun taas 2017 ei vastaavia ollut kuin muutama. Tämä näkyi siinä, että 2016 eivät itse keikat vetäneet niin kovasti mukaansa, kun joukossa oli paljon sellaisia hyviä, mutta ei mitään tajuntaa räjäyttäviä bändejä. Tänä vuonna tuo oli toisin ja itse keikat tuntuivat helvetisti paremmilta viime vuoteen verrattuna, joskin uutuudenviehätys bändien kohdalla loisti poissaolollaan.
Silti on pakko sanoa, että bändilista ei näillä reissuilla ole niin kovassa arvossa kuin kotoisilla festareilla, sillä tekemistä laivalla riittää yllin kyllin ja jo itse ympäristö sekä tunnelma on sellaisia, että pelkästään niidenkin vuoksi pulittaisi lipun ihan mielellään. Kun noita menneitä kattauksia katsoo läpi,niin ainoastaan yksi vuosi näyttää sellaiselta, että kiinnostavien bändien puute olisi saanut jättämään välistä, mikäli muuten olisi ollut menossa. Tämän sanottuani, täytyy silti todeta, että nyt kun laiva itsessään ja festari muutoinkin oli jo tuttua kauraa, niin välillä pääsi pieni tekemisenpuute iskemään, mikäli oli esim. tunti aikaa kahden kiinnostavan bändin välissä. Tunnin aikana ei kuitenkaan oikein ehdi aloittaa mitään ja pelkästään baarissa istuminen aiheuttaa helposti sen, mitä itselle kävi toisena päivänä. Mutta varsinaisesti tylsää ei kyllä ehtinyt olla kertaakaan ja itse asiassa aika tuntui kuluvan paljon nopeammin tänä vuonna kuin 2016, mikä johtunee juuri siitä, että se "vau-kerroin" oli käytetty jo edellisenä vuonna ja nyt homma toimi enemmän rutiinilla.
Laiva itsessään on saatanan hieno ja henkilökunta erittäin palveluhenkistä jopa jenkkistandardein mitattuna. Ruoka tosiaan jätti tänä vuonna hieman toivomisen varaa, mutta ei se missään nimessä pahaa ollut ja valikoima oli kuitenkin erittäin laaja, eikä neljäpäiväisen risteilyn aikana tarvitse samaa sapuskaa vetää jollei sitä erikseen halua. Juomat puolestaan ovat tyyriitä ja niihin kannattaa budjetoida hyvin rahaa, jottei tarvi alkaa penniä venyttämään kesken risteilyn. Normiristeilyillähän laivayhtiöt tarjoavat all-inclusive juomapaketteja, jotka kustantavat jotain 60 dollaria, mutta sattuneesta syystä tällä nimenomaisella risteilyllä eivät suostu niitä myymään. Legenda kertoo, että ensimmäisen risteilyn ensimmäisenä päivänä olisi paukkunut laivayhtiön ennätys myydyssä viinamäärässä noin niinkuin koko risteilyn keston ajalta mitattuna.
Siltikään laivalla ei tappeluita näe, vaan meininki on kuin Tuskan nurmikolla Kaisaniemen puiston aikoihin. Eli lepposaa, hyväntuulista ja kenen tahansa kanssa saattaa yhtäkkiä huomaavansa keskustelevansa pitkiäkin aikoja aiheesta riippumatta. Tänä vuonna saapuessamme satamaan ja päästessämme ulos terminaalista, laitoin hieman syrjemmällä tupakaksi ja alta aikayksiskön Annihilatorin Jeff Waters liittyi seuraani ja alkoi käymään small talkkia säästä, joka häntä odotti Ottawassa (-29 astetta, sai jopa Suomessa odottavat olosuhteet tuntumaan mukavilta). Mielestäni tämä summaa aika hyvin yleisen ilmapiirin laivalla. Artistit ovat osa yleisöä siinä missä muutkin ja saatat huomaamattasi käydä keskusteluja ihan kenen tahansa kanssa.
Jos nillitettävää pitää jostain löytää niin lennothan tuonne ovat aivan yhtä paskaa, jos ei ole aivovikainen ja oikeasti tykkää lentokoneessa istumisesta ja lentokentistä. Kynnys lähteä vielä vuoden päästä olisi huomattavasti matalampi, mikäli risteily toteutettaisiinkin Välimerellä. Soundit olivat myös välillä melkoista puuroa ja varsinkin Teatterin kohdalla tätä ongelmaa on valitettu paljon Facebookissa tänä vuonna. Itse en mikään hifistelijä ole noiden saralla, niin oikeastaan ainoastaan Scar Symmetryn keikalla ärsyttivät enemmänkin. Ulkolavalla luonnollisesti soundit saattavat aika ajoin poukkoilla tuulen mukana enemmänkin, mutta itselle se on vain osa ulkoilmafestarin fiilistä.
Tästä aiheesta voisi oikeasti kirjoittaa loputtomiin asti, mutta todettakoon, että plussia kertyy kirkkaasti enemmän kuin miinuksia ja jos oma elämäntilanne olisi yhtään erillainen, niin satavaramaan olisin matkassa myös ensi vuonna. Mikäli joku on kahden vaiheilla tämän reissun tapaan, kuten @
Monipuolisenhuono, niin aivan ehdottomasti suosittelen tarttumaan tilaisuuteen. Eri festareita kymmeniä viimeisen kymmenen vuoden aikana eri maissa käyneenä voin sanoa, ettei mikään pääse lähellekkään 70 000 Tons Of Metallia. Helvetin kovat bändit, helvetin mukavat kanssaristeilijät, baarit auki 24/7, joissa aniharvoin joutuu jonottamaan, eri safkamahdollisuuksia ympäri laivaa mihin kellonaikaan vaan ja oma hytti koko ajan parin minuutin kävelymatkan päässä. Ei mutavelliä missään, suihkuun pääsee milloin vain, ei tarvitse päivän päätteeksi kasailla telttaa tai ängetä täpötäyteen bussiin/metsästää taksia, viina virtaa ja naiset ovat vähäpukeisia (eikä näy verkkosukkahousuihin änkeytyneitä goottinorsuja). Helposti elämäni parhaat kaksi reissua takana.
Edit: kiinnostuneille tästä muuten järjestäjän virallisia kertausvideoita tästä vuodesta. Kolmannesta ja neljännestä päivästä tulee vielä parin viikon sisään omat klipit ja vuosilta 2015 ja 2016 löytyy myös vastaavat videot samalta kanavalta:
Päivä 1 ja
Päivä 2
