Asiaa ei auta se, että Kerhon pakisto on yleisesti toivottoman raskasjalkainen. Sanoisin, että se on tällä hetkellä jopa suurempi Akilleen kantapää, kuin meidän keskikaista. Jalkavilla pelaajilla on helppoa haasta meidän pakkeja suorista hyökkäyksistä. Onneksi tiivis sapluuna auttaa minimoimaan tätä.
No tämä. HPK on pystynyt hämmentävän hyvin peittämään rosterinsa haasteita ja heikkouksia Mannerin aikana. Ja siitä on annettava Rajamäelle ja muullekin seurajohdolle kiitosta, että siitä muutaman kauden takaisesta raskasjalkaisesta diesel- jengistä Nenosineen ja Toivoloineen Kerhon hyökkäys on huomattavasti liiikkuvampi ja nopeampi. Samalla kevytjalkaisempi. Mutta tämä koskee lähinnä hyökkäystä.
Hietanen, Mylläri, Kukkonen, Nikkilä, Kangas, Noel ja Ketola. Tuosta porukasta ei hyvällä tahdollakaan saa kovin sähäkästi tai dynaamisesti liikkuvaa, päinvastoin. Raskasjalkainen kokonaisuus missä on toki monia muita hyviä ominaisuuksia. Sitten sen ainoan vikkeläkinttuisen pakin, Ossi Ikosen kautta päästään siihen Kerhon toiseen isoon haasteeseen: syöttäminen. Ossi liikkuu hyvin, mutta kiekolla operoiminen ja syöttäminen on erittäin vatimatonta. HPK syöttää kiekkoa tilastojen mukaan Liigan vähiten. Sen peli ei perustu syöttämiseen. Se perustuu nopeaan pystyyn pelaamiseen, alueiden voittamiseen ja suoraviivaiseen etenemiseen vähillä syötöillä kohti maalia. Sitä en tiedä, onko tämä tietoinen pelitapa- valinta seurajohdolta, osa Kerhon pelillistä DNA:ta, vai pakon edessä tehty ratkaisu, koska on raskasjalkainen pakisto ja kollektiivisesti heikko kyky syöttää nopeassa tempossa.
Ja siis tuo pelitapa tuolla pelaajistolla on erinomainen valinta Mannerilta ja tuollakin tavalla Kerho on ollut pirun hyvä ja vaikea vastustaja kenelle tahansa.