Jos nyt lähdetään siitä että hyökkäyspelin puuttuminen on ensisijaisesti pelitapaongelma. Niin minkälaista pelitapaa Pikkaraisen pitäisi ajaa sisään tällä käsillä olevalla materiaalilla? Minkälaisia elementtejä siitä pitäisi löytyä?
Tuossahan noita vastauksia jo paljon onkin, mutta senhän voi lyhkäisesti tiivistää näihin suomalaisen lätkäkeskustelun "kahteen kirosanaan":
-Meidän Peli-
Koko paskan tarkoituksenahan alun perin siis oli haastaa pelitavallisesti joukkueita, joiden pelaajamateriaali on taidoiltaan selvästi parempi. Jälkikäteen siitä sitten tietysti tuli eräiden analysoijien johdolla järjestelmä, joka ratkoo vissiin jo pelaajien potenssiongelmatkin.
Mutta ajatushan on ihan hyvä ja käy vieläkin:
-Älä hyökkää alivoimaisena, vaan odota tukitoimia.
-Jos hyökkäys ei mahdollista koita pitää kiekko omilla, kunnes rintama kasassa.
-Toisin sanoen sitä alaspeluuta, hidastettuja kontrollilähtöjä, viivelähtöjä
-Koko ajan tulis tukitoimien olla lähellä.
-Hyvä hyökkäyspelihän lähtee aina hyvän puolustuspelin kautta.
-Samoin kuin hyökkäyksessäkin viisikon tiiviys ratkaisee.
-Kaverin pitäis siis toisin sanoen olla tukemassa ja ne roolit kuka karvaa, kuka tuplaa, kuka varmistaa pitäisi olla hyvin treenattuna hanskassa. Pelin tiimellyksessä kun kaikki tapahtuu nopeasti. Se nk. "selkäytimestä lähtevä toisteisuus"
Nyt eilen oli kyllä huomattavissa sekä huonoa PAPPia (ifk pääs helposti tonteille, kun puolustuspeli ei toiminut) että tällaista yksinyrittelijäisyyttä hyökkäyspäässä.
Käytännössä sitä nk. toisteisuutta eli sitä selkäytimestä lähtevää, treenattua pelitavallisuuta oli vaikeaa nähdä. Jokainen tuntui luovan vähän sitä mihin kykeni. Ja tämä "toisteisuus" on kaveri silloin kun taitoa ei ole samassa suhteessa vastustajaan.
Noita nyt pitäis alkaa näkyä ensin.